tiistai 15. toukokuuta 2012

Äippylit vastatkaa!

kuva: weheartit.com
Vaikka noita vaivoja nyt löytyykin jokahätään niin en vois olla iloisempi tästä raskaudesta! Ja nyt kun ajattelen kaikkea mitä joutuu kestämään, niin ei tunnu missään. Eniten harmittaa ehkä se et selkään sattuu ihan älyttömästi, mutta suurin osa mammoista on varmaan kans sitä mieltä et helposti ton kaiken kestää pikkuisen tähden :) En siis sano että ylikamalat selkäkivut ois jotenkin tosi ihania, vaan että se on suht pieni hinta tästä lahjasta jonka sitten kärsimysten jälkeen saa..! Tai näin mä siis sen koen, kaikki mielipiteet on sallittuja! Mut haluaisinkin tietää et miten te muut koette nää kaikki raskauden ''varjopuolet''? Mulla on pahoinvointi alkanu helpottaa nyt vasta (ehkä, tai sit oon saanu olla aamun muutenvaan rauhassa..) mut ei mua harmita se yhtään. Mielummin pahoinvointia ja vauva tulossa ku ei vauvaa ollenkaan. Mutta siis oon kiinnostunut kuulemaan muiden raskausajan tuntemuksia, kaiken saa nyt sanoa, haluan tietää! :D Oon hirveen kiinnostunu siitä, miten muut saman asian kokee.  Toivottavasti joku uskaltais sanoa, jos on kokenu että kaikki ''vaivat'' on ollu ehdottomasti liikaa. Mulla kun ei raskaana olevia kavereita ole, niin haenpa sitten mielipiteitä teiltä :)

Sit taas mahaa! Mä tein nyt uuden sivun, missä on noita mahakuvia, mutta laitan toki tännekin puolelle niitä silloin tällöin :)

rv 25+5

25 kommenttia:

  1. Mulla meni raskausaika ihan uskomattoman hyvin ja mä uskon, että se johtuu nimenomaan vaan siitä, että mä en etsimällä etsinyt niitä vaivoja ja valittanut niistä. Mitään suurta mulla ei ollut muutenkaan. Alkuraskaudessa ensimmäiset 10 viikkoa meni oksennellessa, mutta ei se mua haitannnut, koska mun mielestä se kuuluu raskauteen. Jos mä en olisi oksentanut, mä olisin varmaan miettinyt, että oonko edes raskaana. Ja pahoinvointiin auttoi, kun säännöllisti ruoka-ajat ja piti jotain pientä syötävää koko ajan mukana.

    Loppuraskaudesta olin pirteä kuin peikkonen ja pyöräilin ihan joka paikkaan. Kaikki oli koko ajan kauhuissaan, kun viikoilla 39 huristelin menemään kevään liukkaissa säissä, mut miksi mun olis pitänyt istua vaan paikoillaan, kun liikunta teki niin hyvää ja virkisti mieltä.

    Lopussa oli hirveästi turvotusta ja olo oli yksi iso pulla, mutta kun sitä tiesi, että kohta tääkin loppuu ja sylissä on pieni vauva niin ei sitä paljon ehtinyt surra niitä 23kg.

    Ja ne supistelut. Mä oikeasti niiiiin nautiin niistä. <3 Niistä mä tiesin, että nyt sitä mennään, kohta mulla on oma pieni vauva. Ja kun me mentiin sairaalaan ja makasin käyrillä niin hymyilin vaan ja hykertelin ja se kätilö oli aivan, että eikö mua satu ollenkaan. Selitin vaan, että sattuu, mutta yritän tässä rentoutua. Mä en kyllä tiedä mitään niistä ihan loppusynnytyksen supistuksista ja synnytyskivusta, kun päädyin lopulta kiireelliseen sektioon. Olisin kyllä niin halunnut päästä sinnekin asti. :(

    Mutta siis pointti: nauti olosta ja jatka samalla asenteella. Loppuraskaudesta voi olla rankkaa, mutta sitä lähempänähän vaan oot sitä pikkuista. :)

    Tulipa teksti. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli just hyvä teksti, kiitos paljon!! :) Sulla oli just hyviä pointteja, esim. toi ''Jos mä en olisi oksentanut, mä olisin varmaan miettinyt, että oonko edes raskaana.''

      Ja tähän asti mulla on ollu jotenkin hirvee pelko siitä synnytyksen alkamisesta, että miltä supistukset tuntuu yms, mutta toi sun kertoma sai mulle jotenkin hymyn huulille ja turvallisemman olon :) Tosin vähän jäi huono mieli, ku pari päivää sitten mulla oli niitä tosi kivuliaita supistuksia, enkä pystynyt edes liikkumaan :(

      Poista
  2. Mä oon 16v tyttö helsingistä raskaana, ja mulla on rv:t 40+0 eli tänään laskettu aika :D
    Eli mäki kestin hyvin kaikki vaivat ja kaikki sillee aika loppuun asti ja olin samaa mieltä ku sinä mut nyt ei oikeesti enää kestä :D tää on niin tuskaa tää ihan loppuraskaus, varsinki ku oon odottanu kokoajan että kyllä se ennen LA:ta syntyy ;) kättäriltäki sanottiin että ei pitäis mennä yli la:n. No toisin kävi :D
    Mä en siis pysty oikeesti melkeen kävelemään ku on niin hirveet lonkkakivut ja jalkakivut ja siis ihan kaikenmaailman vaivat! Ja sitte ku on vaa niin kärsimätön ku haluis jo tavata pikkusen :) mutta se kyllä helpottaa että ei enää kauaa!
    Ja en malta odottaa että pääsen pukeutumaan mun vaatteisiin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin äääk voi apua, alko jännittää sun puolesta että LA on tänään! :D Pidetään peukkuja että tänään putkahtais ;D

      Ja sitten tokaks, en voi ees kuvitella miten kärsimätön oot, mäki oottelen jo innolla tulevaa vauvaa mutta haluan kuitenkin sen toistaseks pysyvän vieäl sisällä :) Loppuvaiheesta on kyl sit varmaan ihan hirveen jännää, ku oottelee että millon alkais tapahtuu :D Onnea nyt vielä sulle!! :)

      Poista
  3. Sun kannattaa ostaa tukivyö, se auttaa pahimpaan selkäkipuun kävellessä :)
    Ja jos haluat välttyä pahimmilta raskausarvilta niin lyllerräs apteekkiin ostamaan raskausarpirasvaa ja aloita jo nyt rasvailu :)
    Itseäni kaduttaa etten tajunnut ennaltaehkäistä raskausarpia.
    En niistä valita muttei ne mitään kivojakaan ole, mutta onneksi niitä ei tullut kuin vähän reisiin, pakaroihin ja "jenkkakahvoihin" pahimmat.
    Olin onnekas, kun pahoinvointia oli vain 3kk enkä yhtä ainuttakaan kertaa oksentanut. Rankkaa kyllä oli silti, kun paha olo kesti aina 8:00-15:00 eli juuri sen ajan kun olin koulussa.. Mutta kuten jo sua ehdittiinkin neuvoa, säännölliset ruoka-ajat ja välipalat auttoivat :)
    Viimeisinä raskausviikkoina olin siis todella kärsimätön. Kätilöopistolla sanoivat minullekkin, ettei pitäisi mennä yli LA:n ja odottelin sitten kovasti sitä. Viikon meni yli, ja soitin kättärille ja varasin ajan yliaikaiskontrolliin.
    41+5 sanoivat etteivät käynnistä kun olin jo vähän auennut ja kohdunsuu oli pehmeä, synnytyksen piti muka alkaa minä hetkenä hyvänsä.
    Eipä alkanut (kunnolla), 42+0 aamulla synnärille mennessä oli jo pieniä supistuksia. Puhkaisivat kalvot, ja alkoi melkein heti tulla niitä kunnon kivuliaita supistuksia, muttei tarpeeksi lyhyein väliajoin. Pistivät vielä oksitosiinitipan vauhdittaakseen niitä.
    Meni 5½h, ja tyttö syntyi :)

    Suosittelen, ettet ollenkaan seuraa lasketun ajan pvämäärää vikana kuukautena, muuten sitä vaan pettyy ja hermoilee koko ajan.

    T. Yks 17v äiti joka on jo aikaisemmin kirjoitellut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekaks sanon että sulta tulee ihania kommentteja, kiitos! :)
      Kiitos paljon tosta vinkistä, ettei LAta kannata ''uskoa'', eikä sit tosiaankaan kannata odottaa liikoja, koska muuten joutuis aika varmasri pettymään. Mä yritän pitää ton mielessä!

      Poista
  4. Kahden raskauden aikana olleita vaivoja: pahoinvointi,selkäkivut,ummetus,närästys,liitoskivut,supistelut,peräpukamat,raskausarvet, raskausdiabetes ja raskausmyrkytys :) ja maidoneritys rv20 lähtien, toisaalta ei ole ollut vaiva mutta toisaalta on ;D kuitenkin kun vauvan syliin saa ensimmäisen kerran niin kaikki vaivat unohtuu <3 tsemppiä odotukseen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ite koen ton maidonerityksen vaivaks :D herään usein paita märkänä, hah :D Mutta ei se haittaa, en malta odottaa että pääsen imettämään vauvaa :)

      Poista
  5. Ensimmäisessä raskaudessa ollessani 16 ei ollut oikeastaan minkäänlaista pahoinvointia taikka kipua, mutta nyt ollessani 18 ja toinen raskaus takana niin oli kyllä kaikki mahdolliset kivut ja pahoinvointi. Tai no oli alku pahoinvointia ja keskiraskaus meni muistaakseni suht okei, mutta loppuraskaudessa oli niin hankalaa ja tuskaista ja liitoskivut vaivasi. Sitten kun erehty juoksemaan bussipysäkille, että ehti bussiin, niin voit vain kuvitella kuin pahaksi kivut meni. En valehtelematta melkein päässyt käveleen, mummotkin ohitteli rollaattoleineen. :D heh, no mutta kaikki on kyllä on ollut sen arvoista! Hyvää loppuraskautta sinulle ja seurailen kyllä blogiasi jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voi apua, mäki oon muutaman kerran joutunu juoksee dösärille ku tulee usein kiire, ja aluks mä sit juoksenkin mut sit alkaa sattuu niin paljon et mummot menee ohi ku hidastan tahtii :D Tosin nyt en hirveesti pääse ees juoksemaan, tuntuu tosi hölmöltä mahan kans, ku se nyt on kasvanu tosi nopeesti ja alkaa olee jo ihan isokin.. Mutta uskon kans että kaikki on sen arvoista, mielummin mä myöhästyn bussista ku laitan Hertan menemään mukkelismakkelis mun juoksemisen takia :D

      Poista
  6. Onks sul hei ollu kauheet menkkakivut yleensä? Kun must tuntuu et ihmisil jolla ei oo ollu mitää menkkakipuja nii raskauski sujunu kivuitta ja ne joilla sitten on kipuja menkkojen aikaa nii on niitä myös raskaana.. en tiiä onks tää totta, mut oon miettiny asiaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi enpä oo ite tollasta miettinykkään :D Mut mulla on ollu vaan muutaman kerran menkkakipuja, muuten ei ikinä näiden vuosien aikana!

      Poista
    2. Pakko kommentoida tähän, että olin 14 vuotiaana raskaana. Mainitsemattomista syistä tein lopulta abortin ja sen jälkeen mulla ainakin alkoi vasta ensimmäisen kerran menkka-kivut. Eipä siis oo ennen ollu yhtään mitään mutta nykyään on joka kuukausi.
      Lisäks tohon abortti-asiaan älkää tuomitko, toista kertaa en sitä tekisi ja kun kattoo minun ikää sillon niin kai se ihan järkevä ratkaisu oli...

      Poista
  7. Heippa, täällä 20v ensiodottaja, joka kärsi aina 1,5kk:sta tohon liki 4kk:n asti käsittämättömästä pahoinvoinnista. :) Laatta lenti tunnin välein, syömisellä ei ollut asiaan mitään vaikutusta. En voi kieltää että välillä ei olis noussu negatiivisia ajatuksia. Ei vauvasta, mutta raskaudesta ja ennen kaikkea kaikesta ympärillä olevasta. Monesti ku oli halannu pönttöä puolikin tuntia ja makas sisäelimet täysin romuna vessan lattialla niin teki mieli vaan huutaa ja itkeä. Se jatkuva oksentaminen väsytti ja koski ihan älyttömän paljon. Sitten kun oli jatkuvasti nälkä ja verensokeri laski, muttei voinut syödä niin olin mieleltäni äärimmäisen kiukkunen ja raivariherkkä ihan koko ajan. Osansa sai niin avomies kun työkaverit niistä raivareista. :D Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, kohta menee puoliväli rikki, enää ei okseta kun pari kertaa viikossa ja nyt maistuu ruokaki ihan vanhaan malliin. Nyt on ongelmana autossa istuminen mikä on tuntunu alusta asti pahalle mutta onneks aina on mahis sellai röhnöttää siinä auton penkillä että saa mahan 'suoraan'! :D Mitäpä ei äiti tekisi tai mistäpä ei kärsisi sen pienen ihmeen takia joka mahassa kasvaa. :)

    Mä tavallaan ajattelen synnytystä paljon helpompana asiana kun raskautta. Tai siis musta on ihanaa ku on maha ja tunnen vauvan liikkeet yms, mutta ajatus siitä että kun mä sen jaksan ulos itsestäni pinnertää, kesti siinä sitten kaksi tuntia tai kaksi päivää, niin se tulee olemaan luultavasti mun elämän rikkain kokemus, vaikka se tuleekin sattumaan. Uskon vahvasti että siinä vaiheessa kun se vauva on mun sylissä niin unohan täysin oksentamisen, tukalan olon yms. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon kokenu sen puolentunnin pönttörakkauden, ei oo tosiaankaan mukavaa ku tuntee vaan olevansa ihan lopussa :( Mutta tosiaan, mistäpä ei kärsittäis :) Ja mäkin tykkään röhnöttää ja olla just silleen suorassa :D Ja sit vielä semmonen juttu, että musta taas tuntuu että raskaus on helpompi juttu kun itse synnytys :) Ja ei siinä varmastikaan paljoa oksentelua mietitä kun saa sen oman lapsen syliin ♥

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Heh kiitos, musta vaan tuntuu valaalta.. :D Mut onhan se muikee ♥

      Poista
  9. Mulla ei ollut raskaus aikana minkään näkösiä kipuja, ei oksentelua, ei mitään. Ja terveydenhoitaja ehti kyllästyy muhun kun se joka kerta kysyi multa, että kuinka olen voinut. :D Loppu vaiheessa se vaan mulle sitten totesi "saahan sitä hyvinkin voida"
    Ja ku mulla ei oikein ne supistuksetkaan tuntunut missään niin en sitten oikein osannut tietää sitä että koska sinne sairaalaan pitää lähteä (ensimmäinen lapsi). No sitten kun päätettiin vaan, että lähdetään sairaalaan tarkistaa, että mikä on tilanne niin olin jo avautunut 2cm. Ja siit meni alle 2 tuntia niin olin avautunut kokonaan ja synnytin sitten ihan luomuna eli ilman mitään piikkejä yms. Olin onnellinen, ettei mulla ollut mitään kipuja kun mulla on jonkun takia yhtäkkiä tullut kauhee piikki kammo. :D Eli itse voin todeta ainakin sen, että mulla synnytyksen jälkeen alko ne kivut kun alapää oli pikkasen kipee eikä voinut istua. Mutta sekin olisi voinut olla pahemmin kipee, mulla oli siellä vain kaksi tikkiä.

    Ja nyt sitten vieressä ihana 3kk vanha poika, joka on erittäin helppo vauva :)<3

    Tommosen raskauden ottaisin vaikka samantie menkka kipujen tilalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, sait koko raskaushömpän + synnytyksen kuulostamaan niin helpolta että alko ihan ihmetyttää :D Kiva tietää et tollasia noin helppojakin tapauksia on! Rauhottaa tietää et kaikki ei ookkaan yhtä tuskaa.. x)

      Poista
  10. Mulla ensimäinen raskaus sujui ilman minkäänlaisia ongelmia tai vaivoja loppuun asti. Tyttö synty rv40+1 alle viidessä tunnissa, imukupin ja episiotomia apuna.

    Toinen raskaus: pahoinvointi, olo kuumeinen, kamala väsymys, iskiasvaiva, liitoskivut, järkyttävä turvotus. Poika synty rv42, parinpäivän käynnistelyn jälkeen.

    Vaikka vaivoja on ollut, olen kuitenkin nauttinut odotuksista ja ne kaikki vaivat ovat unohtuneet synnytyksen jälkeen. :) Toisen odotuksen aikana lääkäri kerran sanoi: ''Mitä huonomin äiti voi, sitä paremin lapsi voi.'' <- tuota ajattelin kun olo oli kurja ja joka paikkaan sattu.

    Nauti raskaudeta, kyllä ne vaivat unohtuu kun pikkunen syntyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin yritän nyt ajatella tolleen ''mitä huonommin äiti voi, sitä paremin lapsi voi'', koska tähän asti oon vaan ollu huolissani et onhan kaikki hyvin :/ Kiva kun sanoit ton :)

      Poista
  11. Olen ollut raskaana kerran, tyttö on nyt 2v. :)
    Mä nautin raskaanaolemisesta.
    Suurimmalla osalla kaiketi on silloin voimakkaat mielialavaihtelut, mutta itselleni kävi päinvastoin ja olin koko ajan niin tasapainoin ja tyyni kuin olla voi. Se oli erikoista, yleensä kun mulla tunteet menee aika vuoristorataa. :D

    Mulla oli koko odotusajan akne. Toki mulla on huono iho ollut aina, mutta raskaana ollessa se vaan paheni. :/ Lääkäri veikkasi tämän perusteella muuten tyttöä. ;)
    Selkäkipuja oli, mutta niitä mulla on muutenkin aina joten en valitellut.
    Pahoinvointia oli aluksi vähäsen, en kuitenkaan oksentanut. Loppuraskaudessa pahoinvointi palasi ja oksensin muutamia kertoja. Pahoinvointi on jotain ihan kamalaa!! Onneksi sitä ei kestänyt kovin kauaa eikä se ollut jokapäiväistä.
    Turvotusta ilmeni myös loppuviikkoina jaloissa.

    Mitään suurta fyysistä vaivaa minulle ei ollut, nuo kaikki oli melko vähäistä. Minulle onkin jäänyt ruusuinen kuva raskausdesta ja voisin olla siinä tilassa jatkuvasti jos vaan selviäisi noilla oireilla mitä itsellä oli. Alussa ja lopussa vähän vaivaa, mutta keksivaiheilla monta kuukautta leppoisaa mahankasvattelua. :)

    En tiedä sitten vaikuttiko noiden oireiden kokemiseen se, että me jouduimme ravaamaan koko raskausajan sikiön kasvukontrolleissa ja odottamaan punktion tuloksia kun lääkärit epäilivät kehitysvammaa. Ehkä oireet jäi taka-alalle tuon muun huolen vuoksi?

    Joka tapauksessa muistelen raskausaikaa haikeudella. :)

    VastaaPoista
  12. ihana maha <3 ja onnee teille viel paljonn :)!

    VastaaPoista
  13. Moi Essi!

    Poikani on vasta 17 päivän ikäinen pienokainen, joten kaikki on vielä todella tuoreessa muistissa :) Koko raskausaika meni aivan ylihelposti, mulla ei ollut edes pahoinvointia ollenkaan. Ainoat oireet olivat raskauden loppupuolella närästys (RENNIE AUTTOI!) ja selkäkivut. Kumpikaan vaivoista ei ollut kuitenkaan ylitsepääsettömiä ja olin töissä ihan siihen saakka kunnes mammaloma alkoi. Olin (ja olen edelleen heh) virkeä. Monet ihmetteli, että miten jaksan olla niin energinen vaikka oon raskaana. Miksi en olisi, jos kerran kaikki oli niin hyvin :D

    Jostain syystä - ehkä siitä että raskausaikani meni niin hienosti - ikävöin jo nyt raskaana oloa. Mutta tietenkin toi pieni kaveri on tuhat kertaa parempi kuin se pelkkä maha :D Sanoin miehellekin, että jos vauvat on näin helppoja ja rauhallisia kuin meidän aarre, haluan ainakin 10 lasta.

    Kaikkea ihanaa ja kaunista sun odotukseen! <3 Toivottavasti kaikki menee hyvin ja jaksat hyvin kesän helteet.

    Terkuin,
    20-vuotias mami Stadista :)

    VastaaPoista

© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen