keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kevättä rinnoissa - vai jotain muuta? #boobietalk

Jaahas, onpas hassua kun en osaa aloittaa tätä postausta mitenkään järkevästi. Kommenttiboksiin on pikkuhiljaa tullut kommentteja koskien mun boobseja. "Onks sulla silarit? Voiksä kirjoittaa postauksen niistä?" Mä oon vaan sivuuttanut tollaset jutut kun en ajatellut aiheesta kirjoittaa. Mutta joo, on mulla. Käväisin puolisen vuotta sitten naapurimaassa vartavasten rintojenhakureissulla ja se oli kuulkaas ihan mahtava reissu. Tai mahtava päätös.

Nyt siellä osa on ihan innoissaan ja haluaa kysyä kaikenlaista ja osa pudistelee päätään ja tuomitsee ja on pettynyt muhun. "Miks kukaan haluais mennä pilaamaan itsensä kauneusleikkaukseen, ainakaan noin nuorena. Susta tulee ihan luonnottoman näkönen. Kakskytävee on hieno ikä ja sää olet kaunis nuori nainen ja omasta kropastaan pitää olla ylpeä" sun muuta semmosta. Mutta kun minä en ollut ylpeä, perkele. Rinnat olivat tyhjää täynnä ja mä häpesin niitä aivan suunnattomasti. Ihan älyttömän paljon. Ne oli ihan patalaput. Patalapuissa ei ole mitään vikaa for real, mutta minä en niitä sietänyt itselläni. Niitä ei saanut nähdä kukaan vahingossakaan, edes minä itse. Itsevarmuus oli ihan nollassa. Mä vihasin mun tissejä. Miksipä en olisi tehnyt asialle jotain?


Tämä on vaikuttanut ihan mielettömän paljon kaikkeen. Musta tuntuu niin paljon paremmalta enkä koe näyttäväni luonnottomalta. Mä näytän nyt siltä kuin musta tuntuukin ja miltä mä haluan näyttää, naiselliselta ja itsevarmemmalta. Tästä ollaan varmasti montaa mieltä ja mää olen kyllä kieltämättä vähän kauhuissani teidän reaktioista. Eniten ehkä pelottaa se, etten osaa pukea ajatuksiani sanoiksi ja te saatte ihan väärän kuvan. Kaikenlaiset tissit on mahtavia, kunhan SÄ ITSE olet niihin tyytyväinen! On pieniä ja suuria  ja patalappuja ja pullukoita, mutta oma tyytyväisyys on kaiken A ja O. Mä oon nyt tälläisenä tyytyväinen :)

Kirjoitin kaiken ylläolevan ennen tätä Maisa Torpan aivopierua. Mun ei edes pitänyt julkaista tätä, mutta kuten arvata saattaa, tollanen kaakatus provosoi. Mä oon nyt ylpeä mun kropasta vaikka ylimäärästä on jokapuolella ja mun tissit vielä vähän riippuukin. Ei haittaa. Se on ihan fine. Provoilu on välillä tosi viihdyttävää, mutta aihe ja etenkin sen esitystapa oli musta nyt ihan tyhmiä. Eniten harmittaa nuorten tyttöjen puolesta, jotka ilman somesuodatinta menevät lukemaan jotain ton tyyppistä tyhmää yleistämistä ja uskovat asian olevan niin, että big boobie bitches on se thing. SE EI OO NIIN! Luolamiesmäinen "ugh" tähän väliin. Sekin harmittaa, jos ajatellaan että kaikki rintojen suurennuksessa käyneet jotenkin katsois pienitissisiä alaspäin. Noooo way, en mä ainakaan katso. Musta ois ihanaa jos mulla ois sellaset just käteensopivat tissit!

No mutta mitäs sitten nyt? Jätetäänkö asia sikseen vai onko teillä kysymyksiä? Me joskus puhuttiin Jullen kanssa et ois hauskaa tehdä yhdessä vaiks videopostaus aiheesta, mutta saa nähdä. Riippuen siitä, innostutteko te nyt kyselemään jotain niin kyllä mä voin teille sitten vastauksia väsätä!

Ps. Kylläpä nyt tuntuu siltä, että taakka putosi harteilta kun tämän teille kerroin! :D HOORAY FOR BOOBIES!

torstai 2. huhtikuuta 2015

#easter

Pääsiäinen jo, huiiii! Ja pääsiäisloma! Mä oon ollu koko viikon vatsataudissa kotona. Hennuli on ollu hoidossa normaalisti ja kotona hän on sit silitelly mun selkää ku mä oon yrppäilly. Hensku on nyt oppinu oma-aloitteisesti osoittamaan hellyyttä ja aina hoidon jälkeen kuulee "äiti mulla oli sua ikävä, mä rakastan sua!" sun muuta sellasta ihanaa ja se saa aina hymyilemään! Mä ihmettelin ja hehkuttelin pari postausta taaksepäin kuinka iso tyttö mulla jo on ja se vaan jaksaa ihmetyttää koko ajan. Kyllä te mammat varmasti tiiätte, sitä vaan ihmettelee kun yhtäkkiä pystyy jo keskustelemaan sen naperonsa kanssa kunnolla ja seuraavassa hetkessä se kiikuttaa hoidosta kotiin ylpeenä tekemiänsä pääsiäiskoristeita! Emmääkestä, niin liikkistä!

Mua vähän harmittaa kun mä en osaa pukea meidän arkea sanoiksi! Se tuntuu jotenkin tosi vaikeelta, ku mä päivitän instaa aika tiuhaan tahtiin ja  yleensä kirjoitan niiden kuvien yhteyteen kuulumisia ja pikkustooreja. Ja musta on aina ihanaa kun sinne instan puolelle eksyy meidän arjesta kiinnostuneita tyyppejä! Vaiks blogi elää hiljaiseloa, insta elää ♥ Instagram: @essipsi

Mul on ollu nyt vähän aikaansaamaton ja vetämätön olo vaikka ihana kevät tekee tuloaan. Paineet ei vaan helpota ja musta tuntuu, että moni asia puskee päälle samaan aikaan. Inhottavaa, mut mä tykkään ajatella tosi positiivisesti ja tiiän että tääkin tästä helpottaa ajallaan. Keväälle on suunnitelmia ja mä oon innoissani niistä ja tulevaisuudesta yleensäkin! Siitä haluaisin kans kirjoittaa kunhan kerkeän. Nyt mä alan tehdä jotain josta tiedän saavani taas uutta potkua, nimittäin hankkiudun eroon ylimääräisestä krääsästä! Esimerkiks hattuhylly huutaa läpikäymistä, erilaisia pipoja on kymmeniä ja nyt niistä voi jo ainakin suurimman osan laittaa piiloon! Ciao!


© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen