torstai 17. joulukuuta 2015

Viimehetken joululahjat hoitotädeille + pätkisfudgeohje

Pienen budjetin joululahja vielä hakusessa? Nou hätä, vedä syvään henkeä, vielä kerkeää!

Hennillä alkaa huomenna loma ja silloin pitäisi kiikuttaa pieni lahja hoitotädille. Oon itse ehkä vähän sitä mieltä, että kaikenlaisia tuikkukippoja eri sarjoista kerkeää kyllä kerääntyä hoitajille vuosien varrella, joten suosin jotain itsetehtyä; tässä tapauksessa jotain makeaa. Hot chocolate kit ja sen seuraksi pätkisfudge. 
Hot chocolate kitiin löytyy netistä vaikka minkälaisia ohjeita googlettamalla ja me mentiin tosi helpon kautta: kaakaojauhetta ja minivaahtokarkkeja nättiin purnukkaan, päälle pitsiä ja langalla koko hökötys kiinni. Langalla voisi mukaan kiinnittää myös esimerkiksi pienen pullon Baileysia. Tästä "lumiukkosopasta" saisi varmasti yksinkin kauniin väkerryksen, mutta koska tämä oli meillä niin yksinkertainen, tehtiin sen seuraksi pätkisfudgea joka sekin oli maailman helpoin tehdä ja johon massa valmistui kymmenessä minuutissa. 

P Ä T K I S F U D G E

1 tölkki kondensoitua maitoa
2 pussia Pätkis Mini Biteseja
200g maitosuklaata

Laita kondensoitu maito, pätkikset ja pilkottu suklaa kattilaan ja sulata ne massaksi. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (mun vuoka oli noin 20x30) ja koristele heti, massa alkaa jähmettyä nopeasti. Anna olla jääkaapissa hetken ja leikkaa jähmettynyt fudge pieniksi paloiksi.
Paketoi fudget laittamalla ne vaikka kinkunpaistopussiin. Säilytä jääkaapissa!
Eimuutakun kauppaan mars, vielä kerkeää!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Catch up ja sellasta everyday life-tyylistä settiä

Tiedät, että päivä alkaa hyvin, kun ensimmäinen asia, jonka aamulla kuulet, on: "äiti, sä näytät ihan linnunpelättimeltä". No mut hei, ainakin ulkonäkö vastaa fiilistä aamuisin! Herätys on siinä kuuden jälkeen ja kymmenisen minuuttia kun saa koomailla ja köllötellä vierekkäin niin siitä se sit lähtee. Me ollaan molemmat aamuvirkkuja ja aikaiset herätykset on meitä varten. Hoidetaan aamutoimet ja heitän pampulan seiskalta hoitoon jonka jälkeen painelen itse salille. On mahtavaa, et mä oon saanu tunnin lisää päiviini kun hoidan työharkan kotoakäsin eikä aikaa mene työmatkoihin. Se mahdollistaakin aamusaleilut! Musta ei olis iltajumppailijaksi, mielummin mä otan rennosti kotona.


Mä teen graafikon hommia päivät. Se on just sitä, mitä mä työharkalta toivoinkin. Iltapäivällä haen pampulan kotiin ja sitten me esimerkiks käydään kaupassa, leikkipuistossa tai kyläilemässä. Kotona tehdään ruokaa, leikitään, siivotaan ja heitetään läppää. Tänään kinasteltiin siitä, kumpi saa imuroida. Lapsityövoimaa, vois joku sanoa, mutta pampula on tosi innostunut kotitöistä. Tänään mä sain imuroida ja Henni pesi lattiat. Hoidettiin hommat nopsasti, vedettiin nakkisopat naamaan ja sitten pitikin jo lähteä Hennin joulujuhlaan. Mentiin läheiseen metsään "tonttupolulle" taskulamppujen kanssa, ratkottiin erilaisia tehtäviä ja tehtävien jälkeen saatiin glögiä ja piparia. Oltiin kävellen liikenteessä ja pienet jalat väsähti kotiintulomatkalla joten Henni sai hartiakyydin. Mun hartiat on aina jumissa kun kannan Henniä yleensä harteillani. Onneks mulla on vahvat hartiat, jotka jaksaa kantaa niin arjen taakat kuin pienen pampulankin!

Kotona riennettiin iltapalapöytään ja sen jälkeen pesulle. Hampaat vielä kuosiin ja tyyppi oli valmis sänkyyn. Ähinää sängystä kuului vartin verran ja sinne se kasin maissa sitten simahti. Kasin jälkeen alkaa päivittäin mamman freetime ja se kuluu yleensä bloggaillessa, kirjaa lukiessa tai jonkun leffan parissa. Useimmiten kuitenkin jonkun kaverin kanssa. Pampulaa on siunattu hyvillä unenlahjoilla ja olkkarissa voi räpättää ummet ja lammet ilman heräämisvaaraa. Seuraa tykkään yleensä senkin takia pyytää, koska en päivisin näe ketään.

Tällä hetkellä mä oon Edgarin(=poikaystävätyynyn) kainalossa sohvalla ja näpyttelen samalla tätä. Mulla on luonnoksissa vaikka kuinka monta postausta, tai oikeastaan otsikkoa, joita en kuitenkaan vielä oo saanu puettua sanoiksi. Jos mun pitäis veikata, mikä postaus seuraavaksi pamahtaa ilmoille, on se varmaan mun omat kokemukset Nutriletin aloituspakkausdietistä. Täytyy ootella sellaista inspiraatiopuuskaa. Ai että, sellaset puuskat on ihania! Nyt mä suunnittelen vielä kauppalistan huomiseks ja sit pääsen nukkumaan.




perjantai 4. joulukuuta 2015

Kahvikuorinta

Mussa on kaksi puolta: kaunotar ja hirviö. Mä näytän aina joko prinsessalta tai vaihtoehtoisesti ihan seinästärevityltä, en oo löytäny vielä sellaista kultaista keskitietä. Mä tykkään näyttää hyvältä koska tiedän sen vaikuttavan mun mielialaan tosi paljon. En kuitenkaan ole sitä sorttia, joka jaksais loputtomasti panostaa ulkonäköönsä. Nappaan aina välillä jonkun helpon kauneusvinkin itselleni ja viimeisin villitys taitaa olla tämä kahvikuorinta. Parhaat vinkit on sellaisia, jotka voi vaikka heti toteuttaa kotona. Jos sulla on siellä kahvia, niin miksipä et kokeilis?

Käytetyt kahvinporot on loistavaa kuorintakamaa ku lorautat niiden sekaan vähän öljyä.  Kokeile vaikka. Pliis. Mä oon ainakin ihan koukussa! En juuri muuta käytäkään. Kuorinnan jälkeen jotain ihanan tuoksuista rasvaa päälle ja avot, sää olet yhtä vauvanpeppua koko tyyppi! Tiedättekste sen tunteen, kun on silkinpehmeät vastasheivatut sääret ja pääsette uusiin lakanoihin? Mun mielestä se on aika priceless. Se käy ihan hemmottelusta!








tiistai 1. joulukuuta 2015

Mistä on hyvät pikkujoulut tehty

...parhaasta seurasta! Meillä oli ihan superduperhauskaa, läppä lensi, leivottiin pipareita, suunniteltiin tulevaisuutta, vedettiin meidän eka yhteinen karaokeshow aamun pikkutunneilla ja aamulla naurettiin kippurassa kaikelle. 

...lempparijuomista. Meidän motto: jos et osaa päättää punkun ja valkkarin välillä, ota ne molemmat.

...no herkuista ofkoors. Ja nappuloista! Ja äideistä! Veera, Laura, Iina, Demi, Julia, Sofia ja Klara ja kaikki pampulat siihen päälle, ääntä riitti ja keksinmuruja oli jokapuolella. En tietääkseni tietentahtoen tunkenut murusia mun farkkujen takataskuihin ja hiuksiin, mutta sieltä niitä kuitenkin löytyi. Mähän aiemmin veikkailin, että nää lasten pippalot on rajummat ja kyllä mä oon sitä mieltä että niin se oli. Hennillä meni koko homma loppujenlopuks ujosteluks ja hän pääsi vasta lopussa vauhtiin mutta hei ei se mitään, ens kerralla ehkä ollaan reippaampia!

perjantai 27. marraskuuta 2015

Coming up on weekend

Mä rakastan pikkujouluja. En ole niinkään jouluhössöttäjä vaikka joulusta pidänkin, mutta pikkujoulut on ihan mahtavia, mun lempparijuhlia! Niissä on sellasta pientä joulujännitystä ja tunnelmaa. Tulevana viiikonloppuna on tiedossa kahdet pikkarit: ultimatetyttöjenbileet lauantaina ja meidän mammaryhmän ja lasten kanssa sunnuntaina. Mammojen kesken ollaan nähty, mutta lapset tais nähdä viimeksi vuosi sitten halloweenbileissä? Siispä korkee aika treffata!

Lauantaille on muutenkin hirmuisesti kivaa puuhaa. Mun ystävä Milla lupasi hiippailla tänne meidän seuraksi jo päivällä ja ai että, pampula on ihan kikseissä. Milla on ihan ässä! Kuultiin myös huhua, et Joulupukki saapuis tohon Nummelan torille lauantai-iltana ja ollaankin nyt kuumeisesti pampulan kans pohdittu, että uskallettaisko me mennä ihan syliin asti. Eiköhän me uskalleta. Mä veikkaan, et jos niin hienosti käy, niin pampula selittää siitä suu vaahdossa koko loppuillan. Torin jälkeen heitetään Millan kanssa vaahtosuupampula yökylään ja otetaan suunnaks Espoo ja katellaan miten ilta etenee. Illan kulkua voi seurata snäpistä (essibambina), mutta enköhän mä siitä postauksenkin väsää! Yhdet pikkarit on jo takana, niitä vieteltiin muutama viikko sitten luokan kesken Vantaalla ja oli ihan sikakivaa.

Sunnuntaina onkin sit eri meno. Aiempien lapsitreffien perusteella mä veikkaisin, että sunnuntaina saattaa olla kovemmat bailut kun lauantaina. Ääntä ainakin riittää! Ja herkkuja ♥ Tiedossa on nyyttärimeininki ja kun puitiin sitä, mitä kukin tuo, alkoi välittömästi himottaa kaikenmaailman piparijuustokakut, pitsat ja kaikki muu. Hirmu jännää nähdä, miten Henni suhtautuu tällä kertaa ipanoihin. Hennistä on tullut paljon reippaampi kuin mitä hän oli esimerks vuosi sitten ja siks onkin ihanaa, että päästään muiden lasten ilmoille. Ihan hirveesti muita lapsia ei nähdä, lukuunottamatta hoitopaikan kersoja ja satunnaisia kamuja joihin leikkipuistossa törmää. Musta ois ihanaa saada äiti- ja lapsikavereita lähempää, ja mä oonkin ajatellut tehdä jotain sen eteen. Ehkäpä mä laitan tänne blogiin pyynnön, että Nummelan äipät, ottakaa yhteyttä, etsin teitä tositarkoituksella! Itseasiassa ei hassumpi idea, koska mä oon useampaan otteeseen saanut kommentteja, joissa harmitellaan kun äitikaverit on niiiin vähässä. Hei joo, tän taidankin ottaa projektiks!

Mä en vielä oo ihan varma, mitä me sunnuntaina vietäis mukanamme nyyttärikemuihin. Ois ihanaa, jos vinkkaisitte jotain suolaisia pikkunaposteltavia! JA HEI! Mä kävin äsken Lidlissä ja siellä oli vaikka kuinka paljon kivoja leluja. Kaikki lelut on äityleiden mukaan jo loppunu monesta paikasta kun ne sinne jo eilen saapui, mut Nummelassa oli vaikka millä mitalla. Me käytiin Hensun kans jo eilen vähän ihastelemassa muttei tietty voitu ostaa ja mä juoksinkin aamusta jo sinne toivoen, että siellä vielä jotain olis. Ja olihan siellä!

torstai 26. marraskuuta 2015

Let me introduce you, Bella Bambina 2.0!

Jokohan mä uskaltaisin hehkuttaa, että I'm baaack? Mä oon miettinyt bloggailua monelta kantilta; mikä siinä on alkanut tökkiä ja mikä ahdistaa ja huikamala ja mitämäänytteeeen. Blogi on aina ollut tosi henkilökohtainen ja se on tässä selvinnyt juuri siksi pröbleemäksi. Sellainen ei tunnu enää hyvältä. Tuntuu hyvältä, kun sain ajatukseni järkkäiltyä niin, että pysyn jatkossa jutuillani enemmän yleisellä tasolla. Tai siis no joo, tällä tarkoitan lähinnä kaikkea Henniin liittyvää. Pari aikaisempaa postausta, sinkkuudesta ja rintaimplanteista olivat suosittuja ja musta oli aivan ihanaa kun sain niistä positiivista palautetta eri sosiaalisten medioiden kautta! Ne on sillä henkilökohtaisuuden rajalla, mutta keikkuivat kuitenkin vahvemmin sillä puolella, että niistä tuntui hyvältä puhua. Allaoleva teksti kuvaa aika hyvin mun fiiliksiä; jos musta tuntuu, että jostain mun kokemuksista voi olla hyötyä muille, kannattaa antaa vaan kynän (tai näppiksen) viedä.



Ja entäs sitten kuvat, voi jessus sentään kun ahdistaa. Pari viikkoa sitten päätin, etten lisää Hennistä enää kasvokuvia someen. Mua on alkanut ahdistaa hitosti tää hullu maailma ja hullut ihmiset. Itkettää ja ahdistaa millaiseen paskamaailmaan mun lapsi on syntynyt. Maailmaan, jossa elää kaikenlaisia ihmissaastoja ja joiden kanssa joutuu luultavasti olemaan tekemisissä, kun näitä on tällä pallolla enemmän kuin uskoiskaan. Mä hermostun aika helposti ja pahat jutut jää mieleen pyörimään, mutta en halua antaa pelolle valtaa. Haluan jatkaa bloggailua, mutta pieni uudelleenharkinta aiheiden ja kuvien suhteen tuli tarpeen. Aah, ja heti kun sai uudet säännöt sanottua ääneen, taakka putosi harteilta! Jos jotain voin suositella bloggaamisen tuntuessa pakkopullalta, niin teepäs kuule kunnon tarkastelu sun blogihistorian suhteen ja ota aikaa. Hei, tästä blogimasisteluun liittyvistä vinkeistähän sais vaikka postauksen kasaan! Se tunne kun postausideat vilisee päässä, gotta love it

Tähän uuteen puhtiin vaikuttaa myös se, että mä sain VIHDOIN kotiin koneen ♥ Tää on niin herkkua! Samalla sain lisää tunteja päivään, koska nyt mä voin hoitaa mun kaikki työharkkajutut kotona, eikä turhia tunteja kulu työmatkoihin. Sellanen pieni catch up kuulumisista vois olla paikallaan, eiksniin? Onks jotain mitä te haluaisitte tietää?

Muthei, tästä starttas siis Bella Bambina vähän uusilla kujeilla, katotaan nappaako uudet aiheet teihin! Puspus! 



maanantai 26. lokakuuta 2015

Oh snap!

Tulin, näin, snäppäsin. Me ollaan siellä nyt kans nimellä essibambina! Videot on mun bravuureja, harmi etten mä saanu niitä tähän.

perjantai 21. elokuuta 2015

"Miten noin nätti tyttö voi olla sinkku?"

"Miten noin nätti tyttö voi olla sinkku?!"
"Ai sä oot sinkku? Älä huoli, kyllä sä vielä joskus jonkun löydät."
"Mulla on yks sinkkukaveri, teidän pitäis lähteä treffeille!"


Mä tykkään olla sinkku. Se on mukava olotila. Vapaus ja oman itsensä herrana oleminen ei oo koskaan tuntunu näin hyvältä. Musta on vähän hassua, että mun oletetaan jahtaavan miestä hullunkiilto silmissä. Parisuhde päättyi melkein puolitoista vuotta sitten ja elämä on oikeastaan vasta viime kuukaudet tuntunut tosi hyvältä ja täydeltä, mä oon tajunnut etten kaipaa siihen mitään tällä hetkellä. Sinkkukausi alkoi melko kankeasti, koska en yhtään tiennyt mitä halusin tai mun olis pitäny haluta. Olisko mun pitäny heti lähteä treffeille vai vältellä kaikkia miehiä? Emmää tienny mistään mitään! Oli iso elämänmuutos kun jäin kahden tyttäreni kanssa ja kumppani muutti pois. 

Tämä vuosi on kuitenkin ollut ihana. Vasta tämän vuoden puolella mä oon vähän enemmän päässyt käsiksi ajatuksiini. Olen tyytyväinen sinkku. Olen lyhyen elämäni aikana seurustellut pari vuotta, mutta juuri se suhde ei ollu mua varten. Yleisestiottaen mulla on mennyt paljon paremmin sinkkuna. Saa tehdä mitä haluaa, olla miten haluaa, mennä miten haluaa ja niin edelleen. Ja mikä parasta; voin keskittyä vain itseeni ja Henniin. Sitä me tarvitaankin juuri nyt. 

Yritin vasta parisuhdetta, mutta ahdistuin. Sitoutumiskammoisuus ja kyvyttömyys aloittaa seurustelu kertonee jotain siitä, ettei ole käsitellyt aivan täysin vielä edellisen suhteen jättämiä jälkiä. "Mitä jos seuraavakin suhde on onneton, arjesta tulee paskaa ja Henni hämmentyy aikuisten kylmistä väleistä?" No, eiköhän tuonkaltaiset tunteet heittäis häränpyllyä siinä kohtaa, kun Se Oikea tulee eteen. 

Hassua, että sinkkuna ollessa sitä on muuttunut paljon sosiaalisemmaksi ja ulospäin suuntautuneemmaksi! On vaan niin hyvä olla, ja mä uskon ihan vakaasti siihen, että mitä paremmin äiti voi, sitä paremmin lapsikin voi. Ja mä voin sanoa, että voin tällä hetkellä hyvin kun saan tutustua rauhassa uusiin ihmisiin, etsiä itseäni ja olla vapaa. Joskus toki iskee halipula ja tarpeeksi kun hilluu sinkkuna niin siihenkin ihan varmasti leipääntyy. Mutta murehdin sitä sitten kun niin tapahtuu! 

Välillä pistää silmään tuo joidenkin "ydinperheen" omaavien mielipide siitä, että sinkku olisi jotenkin itsekäs. Eli ydinperheen omaava ihminen on omasta mielestään epäitsekäs. Se taas kuulostaa vähän marttyyrimaiselta uhrautumiselta. Mutta eihän se mun asia oo, toivon vaan että jokainen tekee itsensä ja lapsensa onnellisiksi eikä ole huonossa suhteessa koska ajattelee sen olevan "oikein". 

Ja vielä lopuksi, saanko esitellä; meidän onnellinen perhe...

...ja yksi tyytyväinen sinkku! 


Näihin kuviin ja tunnelmiin, pusu ja hali kaikille!










tiistai 28. heinäkuuta 2015

Honolulu, Hawaii

Hawaii. Kuinkahan mä kuvailisin sitä?
Ihana paikka. Aivan ihana, rakastuin. Haluaisin jo takaisin. Henni kysyi näitä kuvia katsellessamme, että "voidaanko vielä joskus lähteä Havaijille?". Voi kulta, toivon hartaasti, että voidaan! 

Mun ajatukset Havaijista kohtas todellisuuden aika hyvin. Havaiji oli oikeastaan ihanampi mitä mä odotin! Siellä oli sellainen iloinen ja elämänmyönteinen asenne jokapuolella ja mä rakastan sellaista. Sitten oli myös tietenkin leitä, palmuja ja surffaajia. Ja paljon lihaksikkaita miehiä ilman paitaa. Ja hyvää ruokaa ja paljon shoppailumestoja! Ja eläintarha, miljoona hampparipaikkaa ja saman verran Starbuckseja ja tosi kauniita maisemia. Rantoja, rentoa yhdessäoloa ja yhdet isot grillibileet. AURINKOA!

Henni reipastui mun mielestä reissun aikana! Pieni vaalea tyttö sai kauhesti ihasteluja ja pikkuinen ujopiimä oppi jopa nauttimaan huomiosta. Hieno homma! Uhmaikä ilmestyi myös kuvioihin entistä vahvempana mutta nyt kotona huomaan sen puhkeavan vielä lisää kukkaan. Tulevia raivareita odotellessa...

Aiemmassa instapostauksessa on lisää kuvia koko reissulta, mä teen näitä reissupostauksia pikkuhiljaa tiputellen eri aiheista. Toiveita saa mielellään esittää! :) 



perjantai 24. heinäkuuta 2015

Huonoista latvoista eroon viidessä minuutissa

Sekoita hoitoainetta, kananmunan valkuainen, piimää, hattivatin kyyneliä ja jotain muuta yhtä urbaania halvassa muovikipossa ja viskaa koko moska roskiin. Nappaa sen sijaan käteesi sakset ja nipsaise ne huonot latvat pois. Aloita hiusten kasvattaminen alusta ja panosta tällä kertaa hiusten hoitamiseen, niinkuin minäkin aion nyt tehdä. 

Eli siis anteeksi, ei mulla oikeesti oo mitään ihmeparannusta, mutta mun mielestä leikkaaminenkaan ei aina ole pahasta. Menetin tässä eräänä iltana hermoni hampputukkani kanssa ja siitä se ajatus sitten lähti. Keittiösakset käteen ja naps. Kolmella napsauksella sain uuden, kerrostetun kampauksen. Mä voisin melkeen sanoa, etten oo ikinä ollu näin tyytyväinen mun tukkaan. En minkään kampaajakäynninkään jälkeen! Tämä tuntuu nyt niiin vahvalta ja pehmeeltä ja ah, tästä on hyvä lähteä kasvattamaan uutta kuontaloa. Ja kerrostuskin onnistui vahingossa hyvin! Toteutin tämän niin, että heilautin pääni alaspäin, pidin hiuksia ikäänkuin ponnarilla ja leikkasin sen ponnarin pois. Ja tadaa, kerrostukset tuli siinä. Tasottelin latvoja parilla nipsauksella ja valmista tuli! Pituutta lähti noin 20 senttiä. 

Lähdin koko hommaan mukaan ihan vaan ajatellen, että miksipä ei, hiukset on uusiutuva luonnonvaraa. Mun maailmaa ei olisi kaatanut vaikka koko operaatio olis mennyt mönkään. Vaihtelu virkistää ja mä tykkään enemmän näistä hyväkuntoisista, astetta lyhyemmistä hiuksista kuin pitkästä, kuivasta hamppukasasta. Eli jos sulle iskee tylsyys kotona ja haluat vähän jännitystä elämään ni ei muutakun sakset käteen ja taiteilemaan! Hyvää yötä!

torstai 23. heinäkuuta 2015

Instan reissukuvat

Aloha! Kuukausi oltu Suomessa ja ehkä mä nyt olisin valmis alottaa nämä reissupostaukset. Mä en vaan osaa päättää mistä aloittaisin! Tämmöinen pieni tiivistelmä instakuvilla tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta näin alkuun kun suurin osa kameran kuvista on jumissa mun isin koneella. Ja mä muutenkin höpöttelen instassa ni ne kuvat ja höpötykset on helppo siirtää tänne!


Aloitetaan ylläripylläri alusta, lentokentältä. Päivitin blogin facebook-sivulle kentältä yhden kuvan ja siihen yhteen kuvaan mun facettelut jäikin. Lennettiin Suomesta New Yorkiin, sieltä Los Angelesiin ja sieltä Havaijille.  Jetlag kesti ainakin 4 päivää ja alkuun insta oli kans ihan hiljanen koska oltiin Hennin kanssa molemmat ihan sekaisin. Oli rankat matkat!

Siinä meidän kuukauden reissun instailut! Mistäköhän aiheesta mä seuraavaks kirjoittaisin?

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Talk that boobietalk!

No niitä vastauksia mun rintaleikkauksesta, kiva kun kysyitte! Kyssärit oli kaikki tosi samanlaisia ja saman aihepiirin kysymyksiä oli useampi, eniten kiinnosti hinta ja mitä kautta nämä otin. Toivottavasti saatte tästä jotain irti!


Mitä kautta menit tissit ottamaan ja paljonko suunnilleen maksoi?
Mä tutkiskelin ihan rauhassa eri klinikoita ja kirurgeja, katselin tuloksia ja luin kokemuksia. Suomi tuntui ensin turvallisemmalta vaihtoehdolta, mutta Jyri Kullamaan nimi nousi monessa keskustelussa pintaan ja nimi jäi päähän. Otin enemmän selvää Kullamaasta ja plastikkakirurgia Fin Estistä. Mulle tuli koko ajan vaan varmempi fiilis, että tän kirurgin mä haluun! Sivuilla näkyvät lopputulokset oli mun mielestä tosi hyviä ja en voi nytkään muutakun ylistää koko hommaa. Kaikki oli järkätty tosi hyvin, mä sain tosi paljon tietoa ja suoria vastauksia ja mulla oli koko ajan tosi luottavainen olo.
Hinnasto näkyy Fin Estin nettisivuilla

Oliko paranemisaika tuskaa niin kuin aina sanotaan?
Mun kohdalla ei ollut. Yhden tuttavan mukaan olisin pari ekaa viikkoa helvetin porteilla ja mä olinkin varautunut pahimpaan mutta ei, mulla vaan ei ollut mitään kipuja. Särkylääkkeitä otin pari päivää varmuuden vuoksi, ja rinnat olivat vähän jännän tuntuiset ekan viikon ajan kun riisuin liivit suihkun ajaksi. Se oli varmaan vaan totuttelukysymys! Mutta kipuja ei ollut ja se olikin huono juttu, koska siinä vahingossa saatoin yliarvioida kykyni ja nostelin käsiä välillä tosi reippaasti, vaikka oli tärkeää pitää kädet kuukauden verran kiltisti alhaalla. Olo vaan oli niin hyvä, ettei sitä varovaisuutta aina muistanut. 

Onko järkeä käydä leikkauksessa, jos aikoo vielä hankkia lapsia? 
En osaa sanoa, se vähän riippuu. Mun mielestä tämä oli mulle hyvä ajankohta, koska seuraavan lapsen mä haluun vasta monen vuoden päästä. Jos aiot hankkia lapsia lyhyellä aikavälillä, niin sitten mä en nää järkeä siinä, että menisit leikkaukseen siinä välissä. Sanoisin, että tee lapset ensin! :)


Mikä kuppikoko sulla oli ennen, mikä nyt? 
Veikkaisin, että mulla oli ennen joku B tai C-kuppi. Uusimmat rintsikat oli kokoa 75F. Mä veikkaisin myös, että mulla oli imettäessä suurempi kuppikoko kuin nyt. Oon kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän! En halunnut missään vaiheessa sellasia luonnottoman näköisiä jättirintoja vaan sellaiset, jotka sopii mun kroppaan. Mun mielestä nämä sopii aika buenosti!


Sain hetki sitten Bella Bambina-verkkokaupalta kivaa postia; uudet liivit! Olen vasta näiden uusien rintojen myötä hoksannut sopivien rintsikoiden tärkeyden ja voisin väittää, ettei mulla ole koskaan ollut sopivia liivejä. Apua. Henniä odottaessani ostin imetysliivit jo hyvissä ajoin, vähän liian aikaisin. Ne tuntuivat ostohetkellä ihan täydellisiltä, mutta pampulan syntyessä ja maidon noustessa ja rintojen kasvaessa ne ei enää istuneetkaan. Kyllä harmitti. Ne olivat mun kukkarolle kalliit, eivät kovin miellyttävän näköiset ja sitten ne ei enää sopineetkaan. Yhyy!

Imetysaiheeseen eksyin koska nämä kuvissa näkyvät liivit ovat imetysliivit. Jaa että miksi minä käyttäisin imetysliivejä, vaikka en edes imetä? No koska nämä ovat niin mukavat, kauniit ja tukevat. Kaikkea sitä, mitä nykyään liiveiltä haluan. Halusin välttämättä saada nämä Ewa Michalakin liivit teidän tietoisuuteen koska ihan oikeesti, en tiedä missä pahvilaatikossa mä oon eläny, mutta en edes tiennyt että näin nättejä imetysliivejä voi olla. Mä oon ajatellu että ne kaikki on samanlaisia muodottomia kangaskaistaleita jotka ei kyllä mitenkään rintoja imartele. Toisin kuin nämä! Nämä on muodottomista kangaskaistaleista kaukana. Uskon, että vaikka tuoretta äitiä ei välttämättä jaksa ulkonäkö kiinnostaa, voi pelkät liivit jo vaikuttaa paljon omakuvaan. Äskettäin synnyttänyt kroppa on ihan vieras, enkä usko että suhtautuminen uuteen kroppaan ainakaan helpottuu mitäänsanomattomilla liiveillä. 

Mä oon äiti. Mä tiedän, että  oma täydellinen vauva on keskipisteenä kokoajan ja vaikka oma ulkomuoto ei kiinnostaisi, väitän, että jos sä vaan saat vähän nätimmät mutta samalla käytännölliset liivit päälle ja sen myötä jonkun kivemman paidankin niin kyllä se suhun positiivisella tavalla vaikuttaa. 


Huhhuh, olipas siinä tekstiä! Mitä mieltä olitte? Heräsikö lisää kysymyksiä tai muita ajatuksia? Kävisin mielelläni keskustelua kommenttiboksin puolella tästä aiheesta että saisin tämän purkkiin, sitten siirryn reissupostauksiin! :) 


Liivit saatu Bella Bambinalta 


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Hawaii so far

 










 Aloha! Vajaa viikko takana paratiisissa, eikä tätä turhaan siksi kutsuta. Moon ihan rakastunu tähän mestaan! Havaiji on just sellainen kun mä kuvittelin ja jopa vielä ihanampi. Rento reggaemusa soi jokapuolella, hulatytöt tanssii ja ihmiset hymyilee. Viideltä aamulla on ihmisiä enemmän surffaamassa ja lenkillä kuin Nummelassa ikinä samaan aikaan. Onkohan ihmiset täällä sen takia niin zen, kun ne pääsee joka päivä surffaamaan ennen töihin menoa? Me ollaan käyty kattelemassa aaltoja ja niitä on kiva katsoa. Rentouttavaa.
Lei kaulassa lenkille!

Ruoka on, ylläriylläri, jenkkityylistä ja se tulee mulla jo näin muutaman päivän jälkeen korvista ulos! :D Me ei olla vielä lähdetty kovinkaan kauas seikkailemaan, joten lemppariruokapaikka on vielä hakusessa.


Tän postauksen kanssa oli ihan kauhee tapella tälläsellä pikkukoneella, joten mä taidan suosiolla jättää nämä postauksen sikseen ja postaan vasta kun ollaan kotona. Kello on täällä nyt kahdeksan aamulla, kolmentoista tunnin aikaero Suomeen. Me lähetään nyt ulos, ei täällä tee mieli olla sisallä ollenkaan! Paitsi päikkäreiden ajan, mut sekin on vaan pari tuntia ja sit taas mennään. See ya!

 

© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen