torstai 29. tammikuuta 2015

How to handle monsters

Eli kuinka niitä verhon takana ja sängyn alla hengailevia mörköjä ja hirviöitä vois jututtaa. 

"ÄITI! Täällä on hirveitä mörköjä!'' kuului kauhistunut huuto makuuhuoneesta eräänä iltana, kun olin jo pampulani peitellyt. ''Mitä, missä?'' ''Tuolla sängyn alla." Kummallista, että ne sinne yhtäkkiä tupsahti! Pampulan lisäksi hämmentynyt oli myös äiti, joka ei pahemmin suhtautumista mörköihin ollut aiemmin miettinyt. Mä otan tosi ison stressin kaikista tekemisistäni ja mietin koko ajan, että meneeks toi ipana nyt pilalle jos mä teen tän asian tälleen, vai pitäiskö mun sittenkin tehä se tolleen? 

Epävarma fiilis iski siis myös mörköjen kanssa. Pitääks niiden olemassaolo kieltää kokonaan vai pitäiskö ne yrittää häätää?

''No moikka möröt! Mitäs te siellä tähän aikaan teette? Ei saa säikytellä pikkutyttöjä, oottepas te tuhmia! Teidän pitää pyytää anteeksi ja sitten meette omaan kotiinne. Hyvää yötä.''

Päädyin antamaan möröille vähän noottia tuhmasta käytöksestä, käskettiin ne omaan kotiinsa ja toivotettiin hyvät yöt. Henskulle on aina tosi tärkeetä, että kaikki pääsee omaan kotiinsa. Oli se sitten vaikka pappa, hämähäkki tai mörkö ja tässäkin tapauksessa pieni neito oli oikein tyytyväinen ja pääsi hymyssä suin nukkumaan kun möröt pääsivät omaan kotiin. Mörköjä on ilmestyny nyt aika usein, mutta niille vaan sanotaan ''hus hus pois, möröt pois!'' ja niitä osoitetaan taskulampulla ja sitten ne lähtee ja omat hommat voi jatkua.  Yhtenä iltana Henskua pelotti mennä omaan keittiöönsä kun siellä oli joku hirviö ja arvatkaapas mitä minä sitten tein?

Naamioiduin mammamöröksi, murahdin keittiössä olevalle mörölle joka pakeni heti ja sitten olinkin pienen tytön sankari. ''Oi äiti, sinä teit sen!'' ja sitten naurettiin ja hassuteltiin ja leikittiin mörköjä. Me ollaan yleensä kysytty niiltä möröiltä, että onks ne kilttejä vai tuhmia ja ne on tosi usein kilttejä. Siks mun mielestä mielikuvitus saakin kukoistaa ja möröille voi tarjota vaiks teetä jos siltä tuntuu. Jos ne alkaa oikeesti pelottaa niin sit täytyy tehdä jotain muuta, että ne saadaan pois mielestä. Tärkeintä on olla turvana ja ottaa pampula sylkkyyn turvaan jos joku häntä kiusaa.

Mä nyt kuitenkin lähdin tähän mörköleikkiin vähän hassuttelevalla asenteella mukaan (niinkuin yleensäkin lähden kaikkeen hassutellen mukaan) ja musta tuntuu et se oli Henskulle ihan jees. Hensku on myös kertonu, että hänen sängyn allaan on paljon hämähäkkejä. Ne ei pelota yhtään vaan on enemmänkin hassuja ja mä oon vaan kehottanu jättämään ne sinne ettei ne ala kutittaa yöllä. Pampula meinaan haluais ne viekkuunsa. Mut mites teillä, onks teillä ollu mörköjä kylässä? Miten te ootte ne hoidellu? Kiinnostava aihe, joka sai meillä muuten alkunsa hoitopaikasta kun Hennin kaveri oli dinosauruksista ja möröistä kertonut!


tiistai 6. tammikuuta 2015

Better late than never! #2015

"Äiti, minä löysin sun pyllyn!" huutaa peiton alla möyrivä pampula innoissaan ja läpsäyttää. Huomenta vaan ja MAHTAVAA UUTTA VUOTTA 2015!

Me ollaan nautittu lomasta ja pitkistä ja rauhallisista aamuista, päivistä ja illoista kaikin siemauksin ja vuosikin on kerennyt vaihtua sitten viime raapustuksien. Uhmatuhma on virallisesti alkanut ja muunmuassa siitä riittäis useampikin tarina. Suunnittelin kuitenkin ihan erikseen metkupostausta, mä voisin nyt alkaa kirjoitella niitä metkuja muistiin!

Me oltiin Hennulin kans vuodenvaihde kotosalla ja sain suukottaa nukkuvaa pampulaa otsalle rakettien paukkuessa. Se oli bueno hetki ja satuinpas lupaamaan, en vain hyvän vuoden, vaan hyvän loppuelämän meille molemmille! Mä tein yhtenä päivänä kaikessa rauhassa listan asioista, joista mulle tulee tosi hyvä olo ja listan, joista mulle tulee paha olo. Ja voi sitä järkytyksen määrää kun hoksasin, et koko loppuvuosi on menny vaan niiden pahojen asioiden parissa. Shame on me! Nyt kuitenkin ripustan molemmat listat näkyvälle paikalle, että voin motivoida itseäni tekemään parempia valintoja jatkossa. 

Ylläoleva kuva on tämän vuoden ekalta päivältä, mummin ja isomummin synttäreiltä. Hensku oli mun kermakakkubeibi! 

Yhtenä päivänä pukeuduttiin mätsääviin asuihin ja lähettiin shoppailee Willaan! Mätsäävis asuissa on mun mielestä jotain coolii. Ei olla löydetty aleista viel mitään (eiku hei, löysinhän mää Hennille pari ihanaa juduu!), mut mä en kyllä muutenkaan osaa kierrellä kaupoissa. Nettishoppailu on enemmän mun juttu! 

Mua ahdistaaaa, että miten kouluun- ja hoitoonpaluu sujuu huomenna. Unirytmi on ihan vinksinvonksin ja meidän täytyy herätä aiempaa aikaisemmin, koska uhmaikäisen pukeminen ottaa nykyään kans oman aikansa. Silti ihan sikakivaa päästä jatkamaan sitä oikeeta arkea, haaalleluja! Mä kyl tykkäsin meidän arjesta ennen lomaa, mut lomailu riittää jo, koska hermothan siinä kiristyy ku kuuntelee kiukuttelua koko päivän ja jokasesta asiasta pitää vääntää. Hoidossa Hensku on enkeli mut kotona metkuilija ja niinhän se kai yleensäkin on. Silti, pampula ja arki on !

maanantai 22. joulukuuta 2014

Lunta ja karkkii ja pukkii ja punkkuu

Heipati mamman mussukat! Oumaikaad miten kivaa, että lunta on tupruttanu jo hyvän aikaa. Mä en oikeestaan ikinä kattele säätiedotuksia joten tämä tuli pienenä yllärinä, mut ehdottomasti positiivisena sellasena! Hennuli on ollu kans aivan innoissaan lumesta.
Ainiin ja ihanaa kun on loma! Saa herätä aamulla rauhassa ja vetää sotkunutturan päähän. Hennin mielestä on kiva päästä kainaloon ja kattoa yhessä lastenohjelmia sohvalla. Hennuli osaa ite pukea kaikki vaatteet päälleen ja niin puki tänäänkin ku lähdettiin aamulla lenkille.
Nähtiin joulupukki ja saatiin karkkia, oujee! Voi että sitä pienen tytön intoa joka  silmistä paistoi kun puhuttiin pukille.
"Äiti tämä on hauskaa, tosi hauskaa!" huuteli taaperoni kun huiskin auton päältä lumia naamalle. Hassu beibi ja jo niiiin iso! 
  Kun päästiin takas kotiin, eteisessä tuoksui kahvi. Jännä juttu sinänsä, koska kumpikaan tämän talouden neitosista ei juo kahvia eikä sitä meillä myöskään ole. No nyt on! Blogiringiltä oli tullut pikkunen joululahja, kiitos  Loppupäivä ja ilta on menny aikalailla leikkiessä. Ja illalla kun lamppuu saaammuu, ja Henni nukahtaa, saan laittaa leffan pyörimään ja ottaa lasillisen punkkua. Okei, alla oleva kuva on vanha, mut siinä näkyy punkku. Ja kuvat on aina kivoja ja mun mielestä niitä saa olla paljon.
Joo ei mulla muuta, kunhan pälpättelin! :D
Oliks vähän awkward lopetus?

maanantai 15. joulukuuta 2014

MitämitäMITÄ!

Mulla on lähteny bloggaaminen ihan lapasesta! Tai tää ei tunnu yhtään samalta kun sillon alkuaikoina. Mä en uskalla enää höpöttää niitänäitä enkä mää uskalla olla oma itteni ja välitän liikaa siitä mitä muut aattelee ja odottaa multa. On sikakivaa, että varsinkin te Nummelalaiset tuutte aina moikkaamaan ja höpöttelemään kaikenlaista mut se on samalla ihan kauhistuttavaa, ku emmä oo tajunnu, että niin moni teistä seuraa meidän elämää. Mut yllätyn aina positiivisesti kun joku uskaltaa tulla jutulle ja saa ehdottomasti jatkossakin tulla, mä oon aika letkee!

Mä vaan haluaisin päästä eroon siitä, et mietin niin paljon et minkälainen mun odotetaan olevan ja miten mun pitäis käyttäytyä ja mitä mä saan ja en saa tehdä. Kyl mä voin tehdä hei mitä vaan eikä oo mitään järkeä ottaa mitään paineita siitä et mitä muut mun jutuista kelaa. Life is waaay too short for that!

Mun blogi ei oo sieltä parhaimmasta ja hienommasta päästä, kuvat on usein ihan mössöä enkä mä puhu kirjakieltä. Enkä tiedä et miks annan sen kaiken estää itteeni! Mä luen ite oikeastaan vaan sellasia blogeja, joissa on tiettyä tunnelmaa. Ihan sama onksulla hienoja järkkärikuvia vai ei, mun mielestä tunnelma on tärkein. Itseasiassa mun lemppariblogit on sellasia pikkublogeja joissa bloggaaja kertoo ihan normijuttuja omalla tyylillään. Ne on buenoo ja hyppää aina mun lukulistan kärkeen!

Koska mä en oo nyt piiitkään aikaan mitään kuulumisia höpötelly niin päätin vaan lätkäistä ton yllä olevan kuvan tohon. Instaseuraajat sai tosta vihiä jo viimeviikolla ja instassa paljastelen muutenkin enemmän kaikenlaista. Mut me lähdetään siis Hennulin kans reissuun ensvuoden puolella ja mää oon niiiin innoissani, hurraa! Lomaa odotellessa Ja tässäpä vasta syy tavoitella kesäkuntoa! Mut meillä menee siis hyvin ja me pidetään katse tulevassa ja porskutetaan (hate that word) eteenpäin :) Heipati vaan, alan värkkää joululahjoja!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Hyvinkin eläimellistä menoa (sis. arvonnan!)


Eläimelliset terkut! Saatiin ennen Halloweenia Liberolta kaks ihanaa eläinpukua ja ne onkin ollu siitä asti kovassa käytössä! Henskuli oli näissä meidän halloweenkekkereissä tikru ja kotona pidetään melkeen poikkeuksetta norsupukua. 

Tämmönen jumpin on kiva vetää pesun jälkeen illalla päälle ja se sopii just hyvin rentoiluun. Ja onhan se nyt ihan älymagee! Henni käy kokoajan makkarin peilistä peilaamassa häntää ja korvia. Asusteita ei saa kuitenkaan unohtaa ja senpä takia kotona kipittää erityisen style pikkunorsu kaulakoruineen. Mistä lie oppinut ipana hienostelemaan, äiti ainakin kulkee kotona aina vaan pieruverkkareissa!

Ja viimeviikolla vinkkasin tästä instassa, eli nyt on myös aika järkätä arvonta! Me arvotaan teille Henskun kanssa kaks eläinpukua ja osallistuminen on ihan helppoa:


Jätä kommentti, jossa on nimimerkki, sähköpostiosoitteesi ja kerro myös kumman puvun haluaisit.  
Sitten vaan peukut pystyyn!

Arvon voittajan viikon päästä eli 16.12, pysykää silloinkin kuulolla!




Yhteistyössä Blogirinki ja Libero

lauantai 29. marraskuuta 2014

The secret of change is to focus all of your energy, not on fighting the old, but on building the new. #vuosi2014

Stressi. Siis voi jumankekka mikä stressi. Enkä mää edes ajatellu olevani stressaavaa sorttia!



Tämä vuosi oli tähänastisista mittariin kertyneistä vuosista huonoin. Harmittaa, että miettiessäni kulunutta vuotta on suurin osa ajatuksista negatiivisia. Mulle valehdeltiin ummet ja lammet. Petettiin. Erosin. Ahdistuin. Sain kymmeniä, ellen satoja ei-toivottuja yhteydenottoja päivittäin. Joka v*tun päivä. Purskahdin itkuun kun kuulin puhelimen piippaavan. "Ei taas. Ei v*ttu taas". Tarvittiin poliisi selvittämään välejä. Sain paskaa niskaani kun asioita vääristeltiin. Stressiä, stressiä, stressiä. Lihoin kymmenen kiloa. Söin ja itkin. Join liikaa. Mutta ei kaduta.


Oivalsin myös paljon asioita. Olin rohkea. Opin itsestäni. Tutustuin ihaniin ihmisiin. Löysin uudestaan vanhoja ystäviäni. Sain hienoja mahdollisuuksia. Vietin arvokkaita hetkiä mahtavan tyttäreni kanssa. Mun tytär on aivan mieletön. Mun perhe on aivan mieletön.

Mä oon koko ajan ajatellut aika tyhmästi. "Kyllä kaikki ymmärtää miks mä oon hiljainen, omissa ajatuksissani enkä postaile. Kyllä kaikki tietää ja ymmärtää miks mä nyt oon tämmöinen ja näytän tältä". Mutta eihän kukaan voi tietää ja ymmärtää jos mä en kerro, haloo! Mulla on ollu tosi paha olla, koska mua ei olla jätetty rauhaan. Jatkuva piina on ollut ihan helvetin raastavaa. Mutta nyt musta tuntuu vahvalta.


Jännittää julkaista tää, koska en tiedä miltä tää kaikki kuulostaa kaikkien teidän korviin jotka ette jokaista yksityiskohtaa tiedä. Samalla on kuitenkin ihan hirmu vapauttavaa kirjoittaa näitä asioita ylös.


Mä halusin myös julkaista tämän ennen joulukuuta, koska joulukuussa yritän keskittyä postaamaan vaan iloisista ja jouluisista asioista ja vuodenvaihteessa karistan KAIKKI pahat pölyt pois harteiltani ja vaan hengitän syvään ja alan elää. Klisee tai ei, odotan uutta vuotta ja uutta alkua. Uskon, että se helpottaa.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Ei menny ihan niinku Strömsössä, mut haittaakse?

NO EI HAITTAA! Voitte ihan huviksenne kuvitella miltä näytti keittiö kun taapero sai vapaat kädet  piparitaikinan, jauhojen ja kuorrutteen kanssa. Mut tekemällä oppii!


Hensku osas hienosti kaulita ja painaa kuvioita taikinaan, mutta arvoitukseks kyllä jäi että miks tähtikuvion jälkeen piti huutaa joka kerta yllättyneenä "oho, tuli kummitus!"?!

Ja hei, onks liian aikasta hakea joulukuusi? Sanokaa nyt joku että ei oo, 99% kaikista vastanneista on sitä mieltä että on, mutta emmää jaksa oottaa! :D