perjantai 21. elokuuta 2015

"Miten noin nätti tyttö voi olla sinkku?"

"Miten noin nätti tyttö voi olla sinkku?!"
"Ai sä oot sinkku? Älä huoli, kyllä sä vielä joskus jonkun löydät."
"Mulla on yks sinkkukaveri, teidän pitäis lähteä treffeille!"


Mä tykkään olla sinkku. Se on mukava olotila. Vapaus ja oman itsensä herrana oleminen ei oo koskaan tuntunu näin hyvältä. Musta on vähän hassua, että mun oletetaan jahtaavan miestä hullunkiilto silmissä. Parisuhde päättyi melkein puolitoista vuotta sitten ja elämä on oikeastaan vasta viime kuukaudet tuntunut tosi hyvältä ja täydeltä, mä oon tajunnut etten kaipaa siihen mitään tällä hetkellä. Sinkkukausi alkoi melko kankeasti, koska en yhtään tiennyt mitä halusin tai mun olis pitäny haluta. Olisko mun pitäny heti lähteä treffeille vai vältellä kaikkia miehiä? Emmää tienny mistään mitään! Oli iso elämänmuutos kun jäin kahden tyttäreni kanssa ja kumppani muutti pois. 

Tämä vuosi on kuitenkin ollut ihana. Vasta tämän vuoden puolella mä oon vähän enemmän päässyt käsiksi ajatuksiini. Olen tyytyväinen sinkku. Olen lyhyen elämäni aikana seurustellut pari vuotta, mutta juuri se suhde ei ollu mua varten. Yleisestiottaen mulla on mennyt paljon paremmin sinkkuna. Saa tehdä mitä haluaa, olla miten haluaa, mennä miten haluaa ja niin edelleen. Ja mikä parasta; voin keskittyä vain itseeni ja Henniin. Sitä me tarvitaankin juuri nyt. 

Yritin vasta parisuhdetta, mutta ahdistuin. Sitoutumiskammoisuus ja kyvyttömyys aloittaa seurustelu kertonee jotain siitä, ettei ole käsitellyt aivan täysin vielä edellisen suhteen jättämiä jälkiä. "Mitä jos seuraavakin suhde on onneton, arjesta tulee paskaa ja Henni hämmentyy aikuisten kylmistä väleistä?" No, eiköhän tuonkaltaiset tunteet heittäis häränpyllyä siinä kohtaa, kun Se Oikea tulee eteen. 

Hassua, että sinkkuna ollessa sitä on muuttunut paljon sosiaalisemmaksi ja ulospäin suuntautuneemmaksi! On vaan niin hyvä olla, ja mä uskon ihan vakaasti siihen, että mitä paremmin äiti voi, sitä paremmin lapsikin voi. Ja mä voin sanoa, että voin tällä hetkellä hyvin kun saan tutustua rauhassa uusiin ihmisiin, etsiä itseäni ja olla vapaa. Joskus toki iskee halipula ja tarpeeksi kun hilluu sinkkuna niin siihenkin ihan varmasti leipääntyy. Mutta murehdin sitä sitten kun niin tapahtuu! 

Välillä pistää silmään tuo joidenkin "ydinperheen" omaavien mielipide siitä, että sinkku olisi jotenkin itsekäs. Eli ydinperheen omaava ihminen on omasta mielestään epäitsekäs. Se taas kuulostaa vähän marttyyrimaiselta uhrautumiselta. Mutta eihän se mun asia oo, toivon vaan että jokainen tekee itsensä ja lapsensa onnellisiksi eikä ole huonossa suhteessa koska ajattelee sen olevan "oikein". 

Ja vielä lopuksi, saanko esitellä; meidän onnellinen perhe...

...ja yksi tyytyväinen sinkku! 


Näihin kuviin ja tunnelmiin, pusu ja hali kaikille!










tiistai 28. heinäkuuta 2015

Honolulu, Hawaii

Hawaii. Kuinkahan mä kuvailisin sitä?
Ihana paikka. Aivan ihana, rakastuin. Haluaisin jo takaisin. Henni kysyi näitä kuvia katsellessamme, että "voidaanko vielä joskus lähteä Havaijille?". Voi kulta, toivon hartaasti, että voidaan! 

Mun ajatukset Havaijista kohtas todellisuuden aika hyvin. Havaiji oli oikeastaan ihanampi mitä mä odotin! Siellä oli sellainen iloinen ja elämänmyönteinen asenne jokapuolella ja mä rakastan sellaista. Sitten oli myös tietenkin leitä, palmuja ja surffaajia. Ja paljon lihaksikkaita miehiä ilman paitaa. Ja hyvää ruokaa ja paljon shoppailumestoja! Ja eläintarha, miljoona hampparipaikkaa ja saman verran Starbuckseja ja tosi kauniita maisemia. Rantoja, rentoa yhdessäoloa ja yhdet isot grillibileet. AURINKOA!

Henni reipastui mun mielestä reissun aikana! Pieni vaalea tyttö sai kauhesti ihasteluja ja pikkuinen ujopiimä oppi jopa nauttimaan huomiosta. Hieno homma! Uhmaikä ilmestyi myös kuvioihin entistä vahvempana mutta nyt kotona huomaan sen puhkeavan vielä lisää kukkaan. Tulevia raivareita odotellessa...

Aiemmassa instapostauksessa on lisää kuvia koko reissulta, mä teen näitä reissupostauksia pikkuhiljaa tiputellen eri aiheista. Toiveita saa mielellään esittää! :) 



perjantai 24. heinäkuuta 2015

Huonoista latvoista eroon viidessä minuutissa

Sekoita hoitoainetta, kananmunan valkuainen, piimää, hattivatin kyyneliä ja jotain muuta yhtä urbaania halvassa muovikipossa ja viskaa koko moska roskiin. Nappaa sen sijaan käteesi sakset ja nipsaise ne huonot latvat pois. Aloita hiusten kasvattaminen alusta ja panosta tällä kertaa hiusten hoitamiseen, niinkuin minäkin aion nyt tehdä. 

Eli siis anteeksi, ei mulla oikeesti oo mitään ihmeparannusta, mutta mun mielestä leikkaaminenkaan ei aina ole pahasta. Menetin tässä eräänä iltana hermoni hampputukkani kanssa ja siitä se ajatus sitten lähti. Keittiösakset käteen ja naps. Kolmella napsauksella sain uuden, kerrostetun kampauksen. Mä voisin melkeen sanoa, etten oo ikinä ollu näin tyytyväinen mun tukkaan. En minkään kampaajakäynninkään jälkeen! Tämä tuntuu nyt niiin vahvalta ja pehmeeltä ja ah, tästä on hyvä lähteä kasvattamaan uutta kuontaloa. Ja kerrostuskin onnistui vahingossa hyvin! Toteutin tämän niin, että heilautin pääni alaspäin, pidin hiuksia ikäänkuin ponnarilla ja leikkasin sen ponnarin pois. Ja tadaa, kerrostukset tuli siinä. Tasottelin latvoja parilla nipsauksella ja valmista tuli! Pituutta lähti noin 20 senttiä. 

Lähdin koko hommaan mukaan ihan vaan ajatellen, että miksipä ei, hiukset on uusiutuva luonnonvaraa. Mun maailmaa ei olisi kaatanut vaikka koko operaatio olis mennyt mönkään. Vaihtelu virkistää ja mä tykkään enemmän näistä hyväkuntoisista, astetta lyhyemmistä hiuksista kuin pitkästä, kuivasta hamppukasasta. Eli jos sulle iskee tylsyys kotona ja haluat vähän jännitystä elämään ni ei muutakun sakset käteen ja taiteilemaan! Hyvää yötä!

torstai 23. heinäkuuta 2015

Instan reissukuvat

Aloha! Kuukausi oltu Suomessa ja ehkä mä nyt olisin valmis alottaa nämä reissupostaukset. Mä en vaan osaa päättää mistä aloittaisin! Tämmöinen pieni tiivistelmä instakuvilla tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta näin alkuun kun suurin osa kameran kuvista on jumissa mun isin koneella. Ja mä muutenkin höpöttelen instassa ni ne kuvat ja höpötykset on helppo siirtää tänne!


Aloitetaan ylläripylläri alusta, lentokentältä. Päivitin blogin facebook-sivulle kentältä yhden kuvan ja siihen yhteen kuvaan mun facettelut jäikin. Lennettiin Suomesta New Yorkiin, sieltä Los Angelesiin ja sieltä Havaijille.  Jetlag kesti ainakin 4 päivää ja alkuun insta oli kans ihan hiljanen koska oltiin Hennin kanssa molemmat ihan sekaisin. Oli rankat matkat!

Siinä meidän kuukauden reissun instailut! Mistäköhän aiheesta mä seuraavaks kirjoittaisin?

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Talk that boobietalk!

No niitä vastauksia mun rintaleikkauksesta, kiva kun kysyitte! Kyssärit oli kaikki tosi samanlaisia ja saman aihepiirin kysymyksiä oli useampi, eniten kiinnosti hinta ja mitä kautta nämä otin. Toivottavasti saatte tästä jotain irti!


Mitä kautta menit tissit ottamaan ja paljonko suunnilleen maksoi?
Mä tutkiskelin ihan rauhassa eri klinikoita ja kirurgeja, katselin tuloksia ja luin kokemuksia. Suomi tuntui ensin turvallisemmalta vaihtoehdolta, mutta Jyri Kullamaan nimi nousi monessa keskustelussa pintaan ja nimi jäi päähän. Otin enemmän selvää Kullamaasta ja plastikkakirurgia Fin Estistä. Mulle tuli koko ajan vaan varmempi fiilis, että tän kirurgin mä haluun! Sivuilla näkyvät lopputulokset oli mun mielestä tosi hyviä ja en voi nytkään muutakun ylistää koko hommaa. Kaikki oli järkätty tosi hyvin, mä sain tosi paljon tietoa ja suoria vastauksia ja mulla oli koko ajan tosi luottavainen olo.
Hinnasto näkyy Fin Estin nettisivuilla

Oliko paranemisaika tuskaa niin kuin aina sanotaan?
Mun kohdalla ei ollut. Yhden tuttavan mukaan olisin pari ekaa viikkoa helvetin porteilla ja mä olinkin varautunut pahimpaan mutta ei, mulla vaan ei ollut mitään kipuja. Särkylääkkeitä otin pari päivää varmuuden vuoksi, ja rinnat olivat vähän jännän tuntuiset ekan viikon ajan kun riisuin liivit suihkun ajaksi. Se oli varmaan vaan totuttelukysymys! Mutta kipuja ei ollut ja se olikin huono juttu, koska siinä vahingossa saatoin yliarvioida kykyni ja nostelin käsiä välillä tosi reippaasti, vaikka oli tärkeää pitää kädet kuukauden verran kiltisti alhaalla. Olo vaan oli niin hyvä, ettei sitä varovaisuutta aina muistanut. 

Onko järkeä käydä leikkauksessa, jos aikoo vielä hankkia lapsia? 
En osaa sanoa, se vähän riippuu. Mun mielestä tämä oli mulle hyvä ajankohta, koska seuraavan lapsen mä haluun vasta monen vuoden päästä. Jos aiot hankkia lapsia lyhyellä aikavälillä, niin sitten mä en nää järkeä siinä, että menisit leikkaukseen siinä välissä. Sanoisin, että tee lapset ensin! :)


Mikä kuppikoko sulla oli ennen, mikä nyt? 
Veikkaisin, että mulla oli ennen joku B tai C-kuppi. Uusimmat rintsikat oli kokoa 75F. Mä veikkaisin myös, että mulla oli imettäessä suurempi kuppikoko kuin nyt. Oon kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän! En halunnut missään vaiheessa sellasia luonnottoman näköisiä jättirintoja vaan sellaiset, jotka sopii mun kroppaan. Mun mielestä nämä sopii aika buenosti!


Sain hetki sitten Bella Bambina-verkkokaupalta kivaa postia; uudet liivit! Olen vasta näiden uusien rintojen myötä hoksannut sopivien rintsikoiden tärkeyden ja voisin väittää, ettei mulla ole koskaan ollut sopivia liivejä. Apua. Henniä odottaessani ostin imetysliivit jo hyvissä ajoin, vähän liian aikaisin. Ne tuntuivat ostohetkellä ihan täydellisiltä, mutta pampulan syntyessä ja maidon noustessa ja rintojen kasvaessa ne ei enää istuneetkaan. Kyllä harmitti. Ne olivat mun kukkarolle kalliit, eivät kovin miellyttävän näköiset ja sitten ne ei enää sopineetkaan. Yhyy!

Imetysaiheeseen eksyin koska nämä kuvissa näkyvät liivit ovat imetysliivit. Jaa että miksi minä käyttäisin imetysliivejä, vaikka en edes imetä? No koska nämä ovat niin mukavat, kauniit ja tukevat. Kaikkea sitä, mitä nykyään liiveiltä haluan. Halusin välttämättä saada nämä Ewa Michalakin liivit teidän tietoisuuteen koska ihan oikeesti, en tiedä missä pahvilaatikossa mä oon eläny, mutta en edes tiennyt että näin nättejä imetysliivejä voi olla. Mä oon ajatellu että ne kaikki on samanlaisia muodottomia kangaskaistaleita jotka ei kyllä mitenkään rintoja imartele. Toisin kuin nämä! Nämä on muodottomista kangaskaistaleista kaukana. Uskon, että vaikka tuoretta äitiä ei välttämättä jaksa ulkonäkö kiinnostaa, voi pelkät liivit jo vaikuttaa paljon omakuvaan. Äskettäin synnyttänyt kroppa on ihan vieras, enkä usko että suhtautuminen uuteen kroppaan ainakaan helpottuu mitäänsanomattomilla liiveillä. 

Mä oon äiti. Mä tiedän, että  oma täydellinen vauva on keskipisteenä kokoajan ja vaikka oma ulkomuoto ei kiinnostaisi, väitän, että jos sä vaan saat vähän nätimmät mutta samalla käytännölliset liivit päälle ja sen myötä jonkun kivemman paidankin niin kyllä se suhun positiivisella tavalla vaikuttaa. 


Huhhuh, olipas siinä tekstiä! Mitä mieltä olitte? Heräsikö lisää kysymyksiä tai muita ajatuksia? Kävisin mielelläni keskustelua kommenttiboksin puolella tästä aiheesta että saisin tämän purkkiin, sitten siirryn reissupostauksiin! :) 


Liivit saatu Bella Bambinalta 


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Hawaii so far

 










 Aloha! Vajaa viikko takana paratiisissa, eikä tätä turhaan siksi kutsuta. Moon ihan rakastunu tähän mestaan! Havaiji on just sellainen kun mä kuvittelin ja jopa vielä ihanampi. Rento reggaemusa soi jokapuolella, hulatytöt tanssii ja ihmiset hymyilee. Viideltä aamulla on ihmisiä enemmän surffaamassa ja lenkillä kuin Nummelassa ikinä samaan aikaan. Onkohan ihmiset täällä sen takia niin zen, kun ne pääsee joka päivä surffaamaan ennen töihin menoa? Me ollaan käyty kattelemassa aaltoja ja niitä on kiva katsoa. Rentouttavaa.
Lei kaulassa lenkille!

Ruoka on, ylläriylläri, jenkkityylistä ja se tulee mulla jo näin muutaman päivän jälkeen korvista ulos! :D Me ei olla vielä lähdetty kovinkaan kauas seikkailemaan, joten lemppariruokapaikka on vielä hakusessa.


Tän postauksen kanssa oli ihan kauhee tapella tälläsellä pikkukoneella, joten mä taidan suosiolla jättää nämä postauksen sikseen ja postaan vasta kun ollaan kotona. Kello on täällä nyt kahdeksan aamulla, kolmentoista tunnin aikaero Suomeen. Me lähetään nyt ulos, ei täällä tee mieli olla sisallä ollenkaan! Paitsi päikkäreiden ajan, mut sekin on vaan pari tuntia ja sit taas mennään. See ya!

 

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Mitä kolmevuotias pakkaa mukaansa Havaijille?

Reissu lähestyy! Laukut on keränny sisältöä jo hyvän aikaa, mutta koska lopullinen sisältö on vielä vähän hakusessa, niin mä ajattelin ottaa syyniin ainoan laukun, joka on jo pitkään ollut ihan valmis: Hennin bägi! Eli mitä se Hennipampula on mukaansa pakannut?


Höyheniä.  "Äiti, jos sulle tulee kuuma, ni mä voin tuulettaa näillä sua!". Voi kultarakas, IHANA AJATUS! Tää oli musta ihan hirmuisen liikkis idea ni pakatkoon niitä höyheniä mukaansa niin paljon ku sielu sietää ja laukkuun mahtuu kaiken muun ohessa.

Kaikki uikkarit. Joo, kyl mäkin haluisin että mulla olis valinnanvaraa. Smart göörl, äitin tyttö!


Peili. "Että me voidaan kattoa miten kauniita me ollaan!" Very good point.

Muumikirjoja, jarrutossut koska "jos siellä on liukasta" ja eväitä. 

Eikä sitten muuta! Tässä oli mun mielestä ihania perusteluja, mut ehkäpä me vielä yhdessä katsotaan tätä laukun sisältöä uudelleen. Tämä ilta aikaa katsella, huomenna suunnataan Havaijin auringon alle Iik!
© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen