sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Hawaii so far

 










 Aloha! Vajaa viikko takana paratiisissa, eikä tätä turhaan siksi kutsuta. Moon ihan rakastunu tähän mestaan! Havaiji on just sellainen kun mä kuvittelin ja jopa vielä ihanampi. Rento reggaemusa soi jokapuolella, hulatytöt tanssii ja ihmiset hymyilee. Viideltä aamulla on ihmisiä enemmän surffaamassa ja lenkillä kuin Nummelassa ikinä samaan aikaan. Onkohan ihmiset täällä sen takia niin zen, kun ne pääsee joka päivä surffaamaan ennen töihin menoa? Me ollaan käyty kattelemassa aaltoja ja niitä on kiva katsoa. Rentouttavaa.
Lei kaulassa lenkille!

Ruoka on, ylläriylläri, jenkkityylistä ja se tulee mulla jo näin muutaman päivän jälkeen korvista ulos! :D Me ei olla vielä lähdetty kovinkaan kauas seikkailemaan, joten lemppariruokapaikka on vielä hakusessa.


Tän postauksen kanssa oli ihan kauhee tapella tälläsellä pikkukoneella, joten mä taidan suosiolla jättää nämä postauksen sikseen ja postaan vasta kun ollaan kotona. Kello on täällä nyt kahdeksan aamulla, kolmentoista tunnin aikaero Suomeen. Me lähetään nyt ulos, ei täällä tee mieli olla sisallä ollenkaan! Paitsi päikkäreiden ajan, mut sekin on vaan pari tuntia ja sit taas mennään. See ya!

 

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Mitä kolmevuotias pakkaa mukaansa Havaijille?

Reissu lähestyy! Laukut on keränny sisältöä jo hyvän aikaa, mutta koska lopullinen sisältö on vielä vähän hakusessa, niin mä ajattelin ottaa syyniin ainoan laukun, joka on jo pitkään ollut ihan valmis: Hennin bägi! Eli mitä se Hennipampula on mukaansa pakannut?


Höyheniä.  "Äiti, jos sulle tulee kuuma, ni mä voin tuulettaa näillä sua!". Voi kultarakas, IHANA AJATUS! Tää oli musta ihan hirmuisen liikkis idea ni pakatkoon niitä höyheniä mukaansa niin paljon ku sielu sietää ja laukkuun mahtuu kaiken muun ohessa.

Kaikki uikkarit. Joo, kyl mäkin haluisin että mulla olis valinnanvaraa. Smart göörl, äitin tyttö!


Peili. "Että me voidaan kattoa miten kauniita me ollaan!" Very good point.

Muumikirjoja, jarrutossut koska "jos siellä on liukasta" ja eväitä. 

Eikä sitten muuta! Tässä oli mun mielestä ihania perusteluja, mut ehkäpä me vielä yhdessä katsotaan tätä laukun sisältöä uudelleen. Tämä ilta aikaa katsella, huomenna suunnataan Havaijin auringon alle Iik!

perjantai 29. toukokuuta 2015

Jännän äärellä

Näin polleana lähti pampula tänään vikaa kertaa hoitoon ennen lomaa! 


Ai että, siinä vierähti koulu- ja hoitovuosi! Henskulla oli tänään jänskä päivä kun hän pääsi hoitoryhmänsä kanssa Korkeasaareen. Tästä reissusta ollaan vouhotettu vaikka kuinka ja listaa eläimistä ollaan käyty läpi moonta kertaa. Eilen pampulat oli yhdessä leiponeet sämpylöitä evääksi ja ai että, mä oon ihan fiiliksissä Hennin puolesta kun hän niiiin paljon eväsretkistä tykkää! Aamulla hoitotätskä lähetti ihanan kuvan jossa Henni kanniskeli kylmälaukkua ylpeänä. Hennin hoitotäti on muutenkin ihan paras, saan usein kuvia ihanista hetkistä joita pienet yhdessä viettää

Mulla on ollu tosi tahmea puolivuotinen blogin suhteen ja se ei varmastikaan ole jääny teiltä huomaamatta. Se on kuitenkin vaikuttanu tosi positiivisesti arkeen: mä en ole koneella ollenkaan muutakun koulussa ja mä kerkeen tehdä vaikka mitä! Mulla on joka ilta pari tuntia omaa aikaa pampulan mentyä nukkumaan ja mua ei vaan kiinnosta käyttää sitä koneella roikkuen kun oon niin jo koko päivän koulussa tehny. Paljon mielummin mä luen jotain hyvää kirjaa, kutsun kavereita kylään tai vaikka jumppaan. Nyt sit taas kun koulua ei oo, en tiedä tapahtuuko tässäkin joku muutos. Ehkä sitä näpyttelyä sit kaipaa iltaisin jos koko päivän viilettää beibin kanssa ulkosalla! En tiedä, mä ainakin ootan kesää ja kaikkia tulevia tapahtumia ihan hirmuisella innolla! ♥ 

torstai 28. toukokuuta 2015

Asioita, jotka saavat kolmevuotiaan mököttämään

Yleisin eka: jos pikkarit on vaossa. Happens everyday. Ja aina se kiukuttaa yhtä paljon. Kyl se muakin kiukuttais mut en mä silti oo (ainakaan kovin montaa kertaa) heittäytyny lattialle dramaattisesti huutaen.

Jos äiti ei tiedä Mimmi Mielikuvituskaverin tarkkaa sijaintia. Se on välillä vähän hankalaa kun äiti ei nää Mimmiä mutta Henni näkee. Ja äiti melkein istui vahingossa Mimmin päälle yks päivä. Ei onneks sattunu kun Mimmi on niin pieni et pääsi livahtamaan pakoon pyllyn alta, huh!

Se, että Pikku Kakkonen ei tule. Koska tennis. No mutta tästä kiukuttelusta saan syyttää kyllä itseäni! Me oltiin kävellen liikenteessä ja hoputtelin pampulaa kävelemään reippaammin koska "lastenohjelmat alkaa". No olihan se pettymys kun niitä ei odottelusta huolimatta tullu sitten ollenkaan, mut ei munkaan ois kannattanu käyttää niitä houkuttimena. Tosin meille kelpas sit se tennis, Henni ihan innoissaan taputti ja huusi "MAALI!" joka kerta kun pallo meni verkon yli. Eli aika monta kertaa. Se oli jännä peli se.

Se, että yhtään mekkoa ei satu olemaan puhtaana. Valid reason to freak out. 

Aiheita on ihan loputtomasti, kuten varmasti kaikkien uhmaikäisten äipät ja isit tietää. Voi kiukuttaa se, että tomaatissa on kanta tai se, että saippuaa laitettin väärään käteen. Hennin mielikuvituskaveri Mimmi saa tosi usein syyt niskoilleen jos tapahtuu jotain kiellettyä, koska "se oli Mimmin ajatus". Musta on jännää, että näin pienellä on melko todentuntuinen mielikuvituskaveri jonka hän pystyy kuvittelemaan mukaan tilanteeseen kuin tilanteseen. Tai siis enhänmää tiiä näistä lasten mielikuvituskavereista mitään, minkä ikäisinä niitä yleensä ilmaantuu sun muuta sellaista, mut jännää silti. Ihan kivaa kun Mimmi värittää meidän arkea! Eikun hups, se olikin Henni, joka väritti syöttötuoliaan värikynillä, "koska Mimmi käski"... Arki on silti tosi kivaaaa! Me nautitaan siitä ja Hennillä on ihania ajatuksia joita hän laukoo ilmoille ja jotka piristää ihan jokaista päivää.  Lomakin tulossa, ei voi valittaa!


keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kevättä rinnoissa - vai jotain muuta? #boobietalk

Jaahas, onpas hassua kun en osaa aloittaa tätä postausta mitenkään järkevästi. Kommenttiboksiin on pikkuhiljaa tullut kommentteja koskien mun boobseja. "Onks sulla silarit? Voiksä kirjoittaa postauksen niistä?" Mä oon vaan sivuuttanut tollaset jutut kun en ajatellut aiheesta kirjoittaa. Mutta joo, on mulla. Käväisin puolisen vuotta sitten naapurimaassa vartavasten rintojenhakureissulla ja se oli kuulkaas ihan mahtava reissu. Tai mahtava päätös.

Nyt siellä osa on ihan innoissaan ja haluaa kysyä kaikenlaista ja osa pudistelee päätään ja tuomitsee ja on pettynyt muhun. "Miks kukaan haluais mennä pilaamaan itsensä kauneusleikkaukseen, ainakaan noin nuorena. Susta tulee ihan luonnottoman näkönen. Kakskytävee on hieno ikä ja sää olet kaunis nuori nainen ja omasta kropastaan pitää olla ylpeä" sun muuta semmosta. Mutta kun minä en ollut ylpeä, perkele. Rinnat olivat tyhjää täynnä ja mä häpesin niitä aivan suunnattomasti. Ihan älyttömän paljon. Ne oli ihan patalaput. Patalapuissa ei ole mitään vikaa for real, mutta minä en niitä sietänyt itselläni. Niitä ei saanut nähdä kukaan vahingossakaan, edes minä itse. Itsevarmuus oli ihan nollassa. Mä vihasin mun tissejä. Miksipä en olisi tehnyt asialle jotain?


Tämä on vaikuttanut ihan mielettömän paljon kaikkeen. Musta tuntuu niin paljon paremmalta enkä koe näyttäväni luonnottomalta. Mä näytän nyt siltä kuin musta tuntuukin ja miltä mä haluan näyttää, naiselliselta ja itsevarmemmalta. Tästä ollaan varmasti montaa mieltä ja mää olen kyllä kieltämättä vähän kauhuissani teidän reaktioista. Eniten ehkä pelottaa se, etten osaa pukea ajatuksiani sanoiksi ja te saatte ihan väärän kuvan. Kaikenlaiset tissit on mahtavia, kunhan SÄ ITSE olet niihin tyytyväinen! On pieniä ja suuria  ja patalappuja ja pullukoita, mutta oma tyytyväisyys on kaiken A ja O. Mä oon nyt tälläisenä tyytyväinen :)

Kirjoitin kaiken ylläolevan ennen tätä Maisa Torpan aivopierua. Mun ei edes pitänyt julkaista tätä, mutta kuten arvata saattaa, tollanen kaakatus provosoi. Mä oon nyt ylpeä mun kropasta vaikka ylimäärästä on jokapuolella ja mun tissit vielä vähän riippuukin. Ei haittaa. Se on ihan fine. Provoilu on välillä tosi viihdyttävää, mutta aihe ja etenkin sen esitystapa oli musta nyt ihan tyhmiä. Eniten harmittaa nuorten tyttöjen puolesta, jotka ilman somesuodatinta menevät lukemaan jotain ton tyyppistä tyhmää yleistämistä ja uskovat asian olevan niin, että big boobie bitches on se thing. SE EI OO NIIN! Luolamiesmäinen "ugh" tähän väliin. Sekin harmittaa, jos ajatellaan että kaikki rintojen suurennuksessa käyneet jotenkin katsois pienitissisiä alaspäin. Noooo way, en mä ainakaan katso. Musta ois ihanaa jos mulla ois sellaset just käteensopivat tissit!

No mutta mitäs sitten nyt? Jätetäänkö asia sikseen vai onko teillä kysymyksiä? Me joskus puhuttiin Jullen kanssa et ois hauskaa tehdä yhdessä vaiks videopostaus aiheesta, mutta saa nähdä. Riippuen siitä, innostutteko te nyt kyselemään jotain niin kyllä mä voin teille sitten vastauksia väsätä!

Ps. Kylläpä nyt tuntuu siltä, että taakka putosi harteilta kun tämän teille kerroin! :D HOORAY FOR BOOBIES!

torstai 2. huhtikuuta 2015

#easter

Pääsiäinen jo, huiiii! Ja pääsiäisloma! Mä oon ollu koko viikon vatsataudissa kotona. Hennuli on ollu hoidossa normaalisti ja kotona hän on sit silitelly mun selkää ku mä oon yrppäilly. Hensku on nyt oppinu oma-aloitteisesti osoittamaan hellyyttä ja aina hoidon jälkeen kuulee "äiti mulla oli sua ikävä, mä rakastan sua!" sun muuta sellasta ihanaa ja se saa aina hymyilemään! Mä ihmettelin ja hehkuttelin pari postausta taaksepäin kuinka iso tyttö mulla jo on ja se vaan jaksaa ihmetyttää koko ajan. Kyllä te mammat varmasti tiiätte, sitä vaan ihmettelee kun yhtäkkiä pystyy jo keskustelemaan sen naperonsa kanssa kunnolla ja seuraavassa hetkessä se kiikuttaa hoidosta kotiin ylpeenä tekemiänsä pääsiäiskoristeita! Emmääkestä, niin liikkistä!

Mua vähän harmittaa kun mä en osaa pukea meidän arkea sanoiksi! Se tuntuu jotenkin tosi vaikeelta, ku mä päivitän instaa aika tiuhaan tahtiin ja  yleensä kirjoitan niiden kuvien yhteyteen kuulumisia ja pikkustooreja. Ja musta on aina ihanaa kun sinne instan puolelle eksyy meidän arjesta kiinnostuneita tyyppejä! Vaiks blogi elää hiljaiseloa, insta elää ♥ Instagram: @essipsi

Mul on ollu nyt vähän aikaansaamaton ja vetämätön olo vaikka ihana kevät tekee tuloaan. Paineet ei vaan helpota ja musta tuntuu, että moni asia puskee päälle samaan aikaan. Inhottavaa, mut mä tykkään ajatella tosi positiivisesti ja tiiän että tääkin tästä helpottaa ajallaan. Keväälle on suunnitelmia ja mä oon innoissani niistä ja tulevaisuudesta yleensäkin! Siitä haluaisin kans kirjoittaa kunhan kerkeän. Nyt mä alan tehdä jotain josta tiedän saavani taas uutta potkua, nimittäin hankkiudun eroon ylimääräisestä krääsästä! Esimerkiks hattuhylly huutaa läpikäymistä, erilaisia pipoja on kymmeniä ja nyt niistä voi jo ainakin suurimman osan laittaa piiloon! Ciao!


lauantai 14. maaliskuuta 2015

#tootd


Ihanaaihanaa kun saadaan nauttia auringosta Tekee mieli nappailla kuviakin enemmän kun valoa riittää! Aurinkoista lauantaita!