keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Vauva-arki on täällä taas

Niinkun mikä juttu tämä on, että mulla on järjetön kasa postauksia odottamassa luonnoksissa, mut sit mä en ole kuitenkaan julkaissut niitä!? Esimerkiksi viime syksyn Espanjan reissusta oli kaikki valmiina kirjoitettuna ja kuvat muokattuina, mutta niin on sekin vain jäänyt tuonne luonnoksiin lojumaan. Ja nyt se ei ole enää ollenkaan ajankohtaista, joten sen kohtalona on sitten vain unohtua.

Ajankohtaisempaa tällä hetkellä on se, että meille tuli karvainen vauva muutama viikko sitten! Keskikokoinen villakoira Inna täytti eilen 12 viikkoa ja hän pääsee nyt esittäytymään.



Mä en muistanut millaista vauva-arki on! Valvotaan, syödään usein, siivotaan pissoja ja kakkoja ja mietitään että miksi se vauva nyt inisee. Tämän lisäksi ravataan pihalla loskassa opettelemassa sisäsiistiksi. Henni on ollut superhyvä apu, hän laittaa ruuat valmiiksi ja leikittää pentua. Hensku olis myös jo aivan valmis lenkkeilemään kunnolla, mutta Inna-vauva väsyy nopeasti joten lenkit on vielä lyhyitä.

© Milla Korpi
© Milla Korpi

Mä oon haaveillut omasta koirasta koko mun elämän ja tässä hän nyt on, meidän ihana ja innokas Inna! Inna varmasti vilahtelee blogissa ja etenkin instassa jatkossakin. Kerkesin jo joutua hullukoiramuija-zoneen ja tein hänelle oman instagramtilin; @poodlepuppyinna nimellä löydät vekkulin instasta!


torstai 12. heinäkuuta 2018

#häähumua2018

Viime lauantaina nautittiin häähumusta kun meidän rakkaan mammaporukan Veera meni naimisiin! Mä oon viimeksi lapsena ollut häissä ja meidän koko porukka odotti näitä kemuja ihan vaan senkin takia, ettei olla tätä koko jengiä saatu pitkään aikaan saman katon alle.


Teema oli rento, vähän sellainen 50-luvun tyylinen. Hääapari antoi luvan pukeutua ihan oman mielen mukaan, sai olla valkoista ja punaista ja tennarit jalassa ja ihan mitä vaan. Mulla oli valkea mekko ja vaihtokengät yön varalle. Tanssittiin niin paljon, että jossain vaiheessa piti luoppua korkkareista. Harjoiteltiin mun avecin kanssa vartavasten valssia ja vedettiin yks kipale. Seuraaviin häihin treenataan kyllä enemmän.

Häät oli niin ihanat, yksityiskohtaiset ja Veeran tyyliset että odotan ihan into pinkeenä kuka mun kavereista seuraavaksi pääsis vihille ja pitäis juhlat. Mun omiin hähin uskoakseni vielä useampi vuosi, joten kaverit, ottakaa tästä ideasta koppi ja laittakaa kutsut tulille!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

ARKI ATM

Se on tällähetkellä sellaista, että me käydään hoidossa ja töissä. Meidän aamu alkaa aina silleen, että mä herätän ihanan unisen naperon ja me aletaan jännittää toimiiko meidän auto tänä aamuna. Yleensä ei toimi ja silloin me tehdään silleen, että nappaan unisen Hennin reppuselkäänmja lähdetään tarpomaan kohti päiväkotia. Jos ollaan oikein ajoissa niin keretään vähän läiskytellä sulavissa lumikasalätäköissä.

Kun ollaan yhdessä kotona niin leikitään Master Chefiä, joka on Henskun ihan ykköslemppariohjelma. Ruuat täytyy laittaa nätisti esille lautaselle ja sitten niitä maistetaan vähän kerrallaan ja arvostellaan. Toinen juttu mitä Henskuli rakastaa on Top Model-vihkoon vaatteiden piirtäminen. Siis ihan oikeesti, hän voi viettää helposti tunnin hiljaa lattialla makoillen ja piirtäen tytöille erilaisia asuja kimallekynillä. Yksi jännempi juttu, joka nyt ilmeisesti on IN, on parrakkaat naiset. Niitä on vihkossa monia ja niitä on sitten kiva esitellä päikyssä kavereille ja hoitajille.

Meidän musiikkimaut menee hienosti yhteen! Me kuunnellaan kotona oikeastaan aina musaa ja tanssitaan ja leikitään että me tehdään musavitskaa. Henni on muutenkin tosi kiinnostunut videobloggaamisesta ja hän kuvailee omalla pikkukamerallaan höpötyksiään. Viimevuoden Kanarianreissultakin on matkavlogia tallessa. Mä tilasin myös itselleni uuden kameran siinä toivossa, että voisin tutustua vlogimaailmaan!

Mä oon tässä aina tilaisuuden tullen lueskellut ennakkomateriaaleja esivalintakokeisiin. Mun mahikset päästä haluamaani kouluun on olemattomat, mut se on nyt muodostunut sellaiseksi unelmaksi jota kohti haluan ehdottomasti kurkottaa. Tsemppiä mulle siihen siis! Mieli pysyy virkeempänä kun lukemisen ohessa syö jotain hyvää. Nyt iltapalahommiin, ciao!


maanantai 9. huhtikuuta 2018

A YEAR AFTER

Lueskelin tässä yhtenäpäivänä mun luonnoksiin jääneitä postauksia vuoden takaa. Mulla on lukuisia postauksia luonnoksissa, mutta harvemmin saan niitä julkaisuvaiheeseen. Silmiin osui vuosi sitten kirjoitettu juttu otsikolla "Tosielämän sinkkulaiva". Mä olin meinaan aika tarkalleen vuosi sitten sinkkuristeilyllä, josta mulle tarttui mukaan mies.

Tämä sama mies kulkee edelleen mukana. Mä en ole tainnut sanoa tästä sanallakaan blogin puolella, instagramissa on kyllä välillä vilahdellut kuvia meistä. Viikonloppuna ikäänkuin palattiin meidän juurille kun lähdettiin samaiselle paatille viettämätään aikuisten reissua. Järjestettiin meidän kavereille oma sinkkuristeily ja odotettiin et kipinät alkaa lentää!

Sen enempää kavereiden suhdekuvioihin puuttumatta, voisin kertoa muutaman jutun edelliseltä reissulta, kun se on nyt kokonaan jäänyt täällä jakamatta. Long story short, mulla on jäänyt päällimmäisenä reissulta mieleen se, etten huomannut koko reissulla ketään muita miehiä kuin tämän. Meidän hytit oli melko lähellä toisiaan ja hengattiin koko ilta yhdessä. Fiilisteltiin vanhaa musaa, tutustuttiin ja lopuksi autettiin vessaan simahtaneita kavereita hytteihinsä.

Seuraavana päivänä sovittiin että mennään syömään yhdessä. Ootettiin siinä käytävällä ihan kasuaalisti hissiä, kun mulle yllättäen iski pikkaisen huono olo, huusin naisellisesti että "LAATTALENTÄÄ" ja juoksin hyttiin. Enkä sieltä enää sitten päässyt kyllä saman päivän aikana syömään. Ajattelin että nyt ei taideta tavata enää, sen verran tais mun viehätysvoima karista kun örisin pönttöön koko päivän heti ensitapaamisella. Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko selvitä laivasta ulos ja ehkä noin 10minuuttia sen jälkeen kun oltiin satamassa sanottu heipat puhelin piippas viestin merkiksi. Ja sitten me tekstailtiin ja tapailtiin siitä lähtien.

Tää vuosipäiväreissu sujui paremmin lukuunottamatta sitä että oli kahdesta minuutista kiinni et kerettiin laivaan, hups. Vietettiin taas kiva ilta ja tällä kertaa päästiin jopa syömään. Eli operaatio oli success, hyvää vuosipäivää meille!

torstai 31. elokuuta 2017

5 VUOTIAS TSIRBULA

HENNIPAMPULA TÄYTTI VIIME PERJANTAINA 5 VUOTTA! Sen kunniaksi kirjoitan pienen katsauksen siitä, että mitä meidän kotona tapahtuu ja mistä me nykyään puhutaan.

Pidettiin syndekekkerit lauantaina. Ne oli sellaiset rennot pikkuiset juhlat johon tuli meidän lisäksi isovanhemmat ja isoisovanhemmat. Pinkki mekko päälle, pinkki kakku pöydään ja pinkit kukat maljakkoon. Ne oli ihan Hennin näköiset kemut! Henni sai lelujen lisäksi lahjaksi oman pienen digikameran. Annoin sen heti perjantaiaamuna hänen herättyään ja jo kymmenen minuutin päästä kaduin sitä; tyhjentäessäni tiskikonetta tukka sekaisin unenpöpperössä kuulin kuinka kamera räpsähteli kokoajan. Paparazzi iski milloin mistäkin; pöydän alta, kulman takaa, jalkojen välistä. Kaikki tutut on varmasti saaneet osansa tästä, mut onneks meidän kuvaaja osaa myös olla kohtelias. Hensu nappasi isomammastaan kuvan, johon mamma totesi että hui kamala miten ryppyiseltä hän näyttää ja Henni ratkaisi tilanteen sanomalla "ei haittaa, mä poistan tän ja otetaan uus silleen ettei siinä näy sun naamaa!".

Ellei ipana räpsi kuvia, hän joko piirtää, hoitaa nukkevauvoja, sisustaa nukkekotia tai paasaa siitä, että valoja ei saa pitää turhaan päällä, koska pingviinit ja jääkarhut kuolee muuten. Pikkuvanha pampula osaa ainakin 15 viittomamerkkiä ja laittaa hienosti mölkkypalikat oikeaan järkkään. Englannin opiskelu kiinnostaa kovasti ja esimerkiksi värit menee jo hienosti ja opetellaan parhaillaan tilaamaan jäätelöä jotta hän osaa sen lokakuussa Kanarialla. Hän haluaisi myös oppia kiinaa, mutta sitä ei äiti osaa lähteä neuvomaan. 


Päikyn aloitus on nyt loppupeleissä mennyt silleen ihan ookoosti. Sinne jääminen on aina vähän surkuttelua mut se surkuttelu loppuu heti kun mä oon lähtenyt veks. Ja eilenkin kun hain hänet niin keskeytin kivat kotileikit! Ei ois malttanu lähteä pois sieltä. Kyl se hima sit kuitenkin voitti.

Uhmaikä ilmenee sillä tavalla, että me kinataan joka asiasta. Siis aivan jokaisesta. Jos mä sanon, että hae sukat tai mene pissalle, Henni keksii liudan perusteluita miksi hänen ei kannattaisi tehdä niin. Tää on välillä sairaan hermoja raastavaa, mut samalla naurattaa kun pikkuvanhuus tulee siinä aina esiin. Pikkuvanhalla tarkoitan sitä, et Henni tykkää jutella aikuisten asioista ja haluaa tietää kaikesta kaiken. Sellaisistakin asioista, joista en kuvittelisi kaikkien aikuistenkaan olevan kiinnostuneita. Esimerkkinä ilmastonmuutos. Mä toivon, et toi tiedonjanoisuus kestää läpi elämän! Mut Hensu on oikeesti hauskin ihminen kenet mä tunnen. Kaikki ilmeet, eleet, vitsit, silmien pyöräyttelyt, kaikki; ne kaikki tekee tosta pikkuisesta niin koomisen mut samalla fiksun pienen tytön et mua välillä alkaa vaan itkettää kun tuijotan häntä ja mietin miten ihana ja hassu se mun Henni on. 

torstai 17. elokuuta 2017

Äidin ja tyttären lounastreffit

Meillä on viimeaikoina ollut niukahkosti yhteistä aikaa pampulan kanssa joten ollaan yritetty tehdä jotain kivaa aina kun sitä on. Esimerkiksi maanantaina kun meillä oli vapaapäivä. Me molemmat rakastetaan kiinalaista ruokaa ja kruunattiin meidän vapaapäivä menemällä kiinalaiseen syömään.

Valittiin meidän pöytä läheltä ostoskeskuksen käytävää, koska tykätään tarkkailla ihmisiä. Pampula oli silminnähden innoissaan näistä treffeistä ja aloitti pälätyksensä heti. "Tosi kiva kun tultiin tänne. Tääl on hyvää ruokaa! Siis kuuleksä miten noi teinit meluaa tuolla? Musta ei ainakaan koskaan tuu tollasta!" ja sit mä sanoin muistavani tuon lupauksen.

"Hei kukas toi nainen onkaan, joka tosta just meni ohi? Tosi tutun näköinen. HEI NYT MÄ TIIÄN! Toi kävi kerran tuomassa päiväkodin pihalle jotain. Muistaksä muuten sen mun hoitotädin? Mä tykkään siitä kun se puhuu mulle niin nätisti ja sillä on kivoja vaatteita, toi on sen kaveri. Onkohan toi mies ton tytön poikaystävä? Mun mielestä ei oikeen näyttäny siltä mut ne käveli vierekkäin kyllä. Mistäs sit puhutaan?" 

Ja sit pampula vaan jatkoi tuota yksinpuheluaan ja mä en kerennyt muuta kuin nyökytellä päätä sen merkiksi että kuuntelen kyllä. En kestä miten pikkuvanha toi ipana välillä on, esimerkiksi uhmaikä ilmenee sillä tavalla, että me jankutetaan joka asiasta. Siis ihan kaikesta. Kun mä sanon että hae sukat niin pampula keksii sen seurauksena listan perusteluja miksi hänen ei pitäisi hakea niitä tai miksi mun pitäisi hakea ne hänelle. Se on välillä rasittavaa, mutta suurimman osan ajasta mä kuuntelen silmät pyöreinä juttuja joita Henni keksii. Meinaan pakahtua ylpeydestä kun hän jakaa ajatuksiaan. Mulla on ihan mielettömän fiksu pentu jonka kanssa viettää mielellään aikaa ja joka on hauskaa seuraa 

Mutta että sellaiset kuulumistenvaihtotreffit meillä oli! Seuraavaksi vietetään laatuaikaa mökillä viikonloppuna, jonne lähetään heti kun lauantaina pääsen töistä.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

"Sairaan hyvää mansikkakiisseliä" ja muita muistoja päiväkodista

MOIKKULI Luulisin, että pahin on ohi; eka päivä päikyssä! Se oli mennyt ihan nappiin ja innostuksen täyteistä aamua oli seurannut tosi kiva päivä. Harmitti, etten itse päässyt hakemaan pampulaa hoidosta kun olin niin myöhään töissä, mutta onneksi ihana nanna (=minun äitini) haki ja sitten Hensku tuli syömään mun kanssa jädet työpaikan takahuoneeseen. Vaihdettiin siinä nopeasti uusimmat kuulumiset ja sovittiin että illalla puhutaan lisää. Ensimmäisiä asioita joita Henni mainitsi, oli että siellä oli "sairaan hyvää mansikkakiisseliä" ja siitä puhuttiin vielä kolmesti sen jälkeenkin ja vielä aamullakin haaveillen. Silleen ihan pikkaset paineet on jos joskus yritän itse väsätä kiisseliä, voiko olla päikyn kiisselin voittanutta!? Toinen asia oli, että siellä ei ollutkaan unikavereita vaan tänään täytyy ehdottomasti ottaa oma mukaan. Kolmas oli, että siellä ei tarvitse koroketta kun käsienpesualtaat on niin matalalla, "ihan sopivalla korkuudella", ja sekös oli nastaa!


Tänä aamuna mennessäni herättämään pientä tyttöäni etsin hänen lämpimät varpaansa peiton alta ja aloin pukemaan hänelle sukkia. Pirpana oli uninen ja vastusteli hiukan, kyseli "onks hoitoon pakko mennä" ja "miksei voitais olla kahestaan kotona", mutta fiksuna tyttönä löysi motivaatiota nousta sängystä kun selitin, että mun täytyy mennä töihin jotta saadaan rahaa ja voidaan lähteä reissuun ja senpä takia hänen täytyy mennä hoitoon. Sitten jo ihan suu vaahdossa puhuttiinkin siitä, mitä aiotaan tehdä kun päästään jonnekin lämpimään lähtemään. On meillä jotain pieniä suunnitelmia jo, haluatteko kuulla?

Ensimmäisenä rentoutuslomana olkoon kuitenkin tulevan viikonlopun mökkireissu, pidetään peukkuja hyvän sään puolesta että saadaan viipottaa uikkareissa ja kerätä mustikoita!
© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen