keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kevättä rinnoissa - vai jotain muuta? #boobietalk

Jaahas, onpas hassua kun en osaa aloittaa tätä postausta mitenkään järkevästi. Kommenttiboksiin on pikkuhiljaa tullut kommentteja koskien mun boobseja. "Onks sulla silarit? Voiksä kirjoittaa postauksen niistä?" Mä oon vaan sivuuttanut tollaset jutut kun en ajatellut aiheesta kirjoittaa. Mutta joo, on mulla. Käväisin puolisen vuotta sitten naapurimaassa vartavasten rintojenhakureissulla ja se oli kuulkaas ihan mahtava reissu. Tai mahtava päätös.

Nyt siellä osa on ihan innoissaan ja haluaa kysyä kaikenlaista ja osa pudistelee päätään ja tuomitsee ja on pettynyt muhun. "Miks kukaan haluais mennä pilaamaan itsensä kauneusleikkaukseen, ainakaan noin nuorena. Susta tulee ihan luonnottoman näkönen. Kakskytävee on hieno ikä ja sää olet kaunis nuori nainen ja omasta kropastaan pitää olla ylpeä" sun muuta semmosta. Mutta kun minä en ollut ylpeä, perkele. Rinnat olivat tyhjää täynnä ja mä häpesin niitä aivan suunnattomasti. Ihan älyttömän paljon. Ne oli ihan patalaput. Patalapuissa ei ole mitään vikaa for real, mutta minä en niitä sietänyt itselläni. Niitä ei saanut nähdä kukaan vahingossakaan, edes minä itse. Itsevarmuus oli ihan nollassa. Mä vihasin mun tissejä. Miksipä en olisi tehnyt asialle jotain?


Tämä on vaikuttanut ihan mielettömän paljon kaikkeen. Musta tuntuu niin paljon paremmalta enkä koe näyttäväni luonnottomalta. Mä näytän nyt siltä kuin musta tuntuukin ja miltä mä haluan näyttää, naiselliselta ja itsevarmemmalta. Tästä ollaan varmasti montaa mieltä ja mää olen kyllä kieltämättä vähän kauhuissani teidän reaktioista. Eniten ehkä pelottaa se, etten osaa pukea ajatuksiani sanoiksi ja te saatte ihan väärän kuvan. Kaikenlaiset tissit on mahtavia, kunhan SÄ ITSE olet niihin tyytyväinen! On pieniä ja suuria  ja patalappuja ja pullukoita, mutta oma tyytyväisyys on kaiken A ja O. Mä oon nyt tälläisenä tyytyväinen :)

Kirjoitin kaiken ylläolevan ennen tätä Maisa Torpan aivopierua. Mun ei edes pitänyt julkaista tätä, mutta kuten arvata saattaa, tollanen kaakatus provosoi. Mä oon nyt ylpeä mun kropasta vaikka ylimäärästä on jokapuolella ja mun tissit vielä vähän riippuukin. Ei haittaa. Se on ihan fine. Provoilu on välillä tosi viihdyttävää, mutta aihe ja etenkin sen esitystapa oli musta nyt ihan tyhmiä. Eniten harmittaa nuorten tyttöjen puolesta, jotka ilman somesuodatinta menevät lukemaan jotain ton tyyppistä tyhmää yleistämistä ja uskovat asian olevan niin, että big boobie bitches on se thing. SE EI OO NIIN! Luolamiesmäinen "ugh" tähän väliin. Sekin harmittaa, jos ajatellaan että kaikki rintojen suurennuksessa käyneet jotenkin katsois pienitissisiä alaspäin. Noooo way, en mä ainakaan katso. Musta ois ihanaa jos mulla ois sellaset just käteensopivat tissit!

No mutta mitäs sitten nyt? Jätetäänkö asia sikseen vai onko teillä kysymyksiä? Me joskus puhuttiin Jullen kanssa et ois hauskaa tehdä yhdessä vaiks videopostaus aiheesta, mutta saa nähdä. Riippuen siitä, innostutteko te nyt kyselemään jotain niin kyllä mä voin teille sitten vastauksia väsätä!

Ps. Kylläpä nyt tuntuu siltä, että taakka putosi harteilta kun tämän teille kerroin! :D HOORAY FOR BOOBIES!

torstai 2. huhtikuuta 2015

#easter

Pääsiäinen jo, huiiii! Ja pääsiäisloma! Mä oon ollu koko viikon vatsataudissa kotona. Hennuli on ollu hoidossa normaalisti ja kotona hän on sit silitelly mun selkää ku mä oon yrppäilly. Hensku on nyt oppinu oma-aloitteisesti osoittamaan hellyyttä ja aina hoidon jälkeen kuulee "äiti mulla oli sua ikävä, mä rakastan sua!" sun muuta sellasta ihanaa ja se saa aina hymyilemään! Mä ihmettelin ja hehkuttelin pari postausta taaksepäin kuinka iso tyttö mulla jo on ja se vaan jaksaa ihmetyttää koko ajan. Kyllä te mammat varmasti tiiätte, sitä vaan ihmettelee kun yhtäkkiä pystyy jo keskustelemaan sen naperonsa kanssa kunnolla ja seuraavassa hetkessä se kiikuttaa hoidosta kotiin ylpeenä tekemiänsä pääsiäiskoristeita! Emmääkestä, niin liikkistä!

Mua vähän harmittaa kun mä en osaa pukea meidän arkea sanoiksi! Se tuntuu jotenkin tosi vaikeelta, ku mä päivitän instaa aika tiuhaan tahtiin ja  yleensä kirjoitan niiden kuvien yhteyteen kuulumisia ja pikkustooreja. Ja musta on aina ihanaa kun sinne instan puolelle eksyy meidän arjesta kiinnostuneita tyyppejä! Vaiks blogi elää hiljaiseloa, insta elää ♥ Instagram: @essipsi

Mul on ollu nyt vähän aikaansaamaton ja vetämätön olo vaikka ihana kevät tekee tuloaan. Paineet ei vaan helpota ja musta tuntuu, että moni asia puskee päälle samaan aikaan. Inhottavaa, mut mä tykkään ajatella tosi positiivisesti ja tiiän että tääkin tästä helpottaa ajallaan. Keväälle on suunnitelmia ja mä oon innoissani niistä ja tulevaisuudesta yleensäkin! Siitä haluaisin kans kirjoittaa kunhan kerkeän. Nyt mä alan tehdä jotain josta tiedän saavani taas uutta potkua, nimittäin hankkiudun eroon ylimääräisestä krääsästä! Esimerkiks hattuhylly huutaa läpikäymistä, erilaisia pipoja on kymmeniä ja nyt niistä voi jo ainakin suurimman osan laittaa piiloon! Ciao!


lauantai 14. maaliskuuta 2015

#tootd


Ihanaaihanaa kun saadaan nauttia auringosta Tekee mieli nappailla kuviakin enemmän kun valoa riittää! Aurinkoista lauantaita!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Se, joka syö suolakurkut mun hampparista ja rusinat pullasta #ultimatelässynlää

MUN TYTÄR!

Heipatiheei! Halusin kirjoittaa muutaman sanasen tuosta ihanasta pampulastani koska mä oon vaan jossain rakkauskuplassa. Me ollaan vietetty hiihtolomaa ja tämä loma on ollu ihana, aivan ihana. On ollu ihan parasta tehdä rauhassa ja yhdessä asioita. Arki on yleensä silleen melko hektistä, että aamulla lähdetään ennen seiskaa ja illalla ollaan vasta viiden maissa kotona ja siinä pitää sit parissa tunnissa hoitaa kauppareissu, ruuanlaitto, läksyt, kotityöt, iltahommat sun muut ja jossain välissä pitäis keretä yhdessä touhuta jotain. Huhhuh! Siks onkin ollu tosi rentouttavaa viettää kiireetöntä lomaa. Parasta on ollu pienen neitiseni juttujen kuunteleminen. Ihan mielettömän ihania juttuja Henni päästää suustaan! Siitä onkin syntynyt tämä entistä suurempi rakkauskupla. Kokosin tähän alle muutaman jutun eiliseltä päivältä. 

"Äiti, en yletä tonne!" 
"Ei se haittaa, sä yletät sitten kun kasvat ja kun on sen aika."
"Oi äiti, ihanasti sanottu, kiitos!"

Hennuli on alkanu matkia aika paljon mun sanomisia tai sellaisia juttuja, joita hoen usein ja hän sanoo niitä just oikeissa kohdissa. Ihan välttämättä tulee hymy huulille kun juttelee tuon pienokaisen kanssa! Me ollaankin juteltu paljon tässä loman aikana, ihan kaikesta. Kyselyikäkin tekee tuloaan ja me ollaan saatu kivoja keskusteluja aikaseks. Mä aion jättää meidän jutskailut pois blogista, mut jotain pikkuisia juttuja on kiva väläytellä välillä.
"Kato kulta, mä pesin nää sun likaiset vaatteet."
"Oi äiti, ihanasti tehty, mä oon tosi iloinen!"

Henni on ihan mielettömän symppis! Siis aivan mielettömän ihana ja hassu ja apua, en osaa edes sanoin kuvailla miten paljon pientä tyttöäni rakastan ja kuinka mahtava hän on! Ihan täyttä kultaaHenskun lempparileffoja on kaikki Risto Räppääjät ja esimerkiksi kauppareissuja piristää jatkuva hoilaus, "elämä ei ole hassumpaaaaa!". Sillä saa muutkin asiakkaat hymyilemään!

*Nappaa kiinni kaulasta, silittää otsaa, hymyilee vekkulisti ja sanoo "Äiti sä oot ihana. Mä rakastan sua."* 


En muuten voinu olla itkemättä. Viime aikoina on alkunu kuulua yhä enemmän "sä oot ihana, mä tykkään susta, mä rakastan sua". Ja voi kuule kulta, niin mäkin sua, ihan tsiljoonasti! Puspus!

Täs viel linkki kivaan vitskaan, joka mulla on instassa!

torstai 29. tammikuuta 2015

How to handle monsters

Eli kuinka niitä verhon takana ja sängyn alla hengailevia mörköjä ja hirviöitä vois jututtaa. 

"ÄITI! Täällä on hirveitä mörköjä!'' kuului kauhistunut huuto makuuhuoneesta eräänä iltana, kun olin jo pampulani peitellyt. ''Mitä, missä?'' ''Tuolla sängyn alla." Kummallista, että ne sinne yhtäkkiä tupsahti! Pampulan lisäksi hämmentynyt oli myös äiti, joka ei pahemmin suhtautumista mörköihin ollut aiemmin miettinyt. Mä otan tosi ison stressin kaikista tekemisistäni ja mietin koko ajan, että meneeks toi ipana nyt pilalle jos mä teen tän asian tälleen, vai pitäiskö mun sittenkin tehä se tolleen? 

Epävarma fiilis iski siis myös mörköjen kanssa. Pitääks niiden olemassaolo kieltää kokonaan vai pitäiskö ne yrittää häätää?

''No moikka möröt! Mitäs te siellä tähän aikaan teette? Ei saa säikytellä pikkutyttöjä, oottepas te tuhmia! Teidän pitää pyytää anteeksi ja sitten meette omaan kotiinne. Hyvää yötä.''

Päädyin antamaan möröille vähän noottia tuhmasta käytöksestä, käskettiin ne omaan kotiinsa ja toivotettiin hyvät yöt. Henskulle on aina tosi tärkeetä, että kaikki pääsee omaan kotiinsa. Oli se sitten vaikka pappa, hämähäkki tai mörkö ja tässäkin tapauksessa pieni neito oli oikein tyytyväinen ja pääsi hymyssä suin nukkumaan kun möröt pääsivät omaan kotiin. Mörköjä on ilmestyny nyt aika usein, mutta niille vaan sanotaan ''hus hus pois, möröt pois!'' ja niitä osoitetaan taskulampulla ja sitten ne lähtee ja omat hommat voi jatkua.  Yhtenä iltana Henskua pelotti mennä omaan keittiöönsä kun siellä oli joku hirviö ja arvatkaapas mitä minä sitten tein?

Naamioiduin mammamöröksi, murahdin keittiössä olevalle mörölle joka pakeni heti ja sitten olinkin pienen tytön sankari. ''Oi äiti, sinä teit sen!'' ja sitten naurettiin ja hassuteltiin ja leikittiin mörköjä. Me ollaan yleensä kysytty niiltä möröiltä, että onks ne kilttejä vai tuhmia ja ne on tosi usein kilttejä. Siks mun mielestä mielikuvitus saakin kukoistaa ja möröille voi tarjota vaiks teetä jos siltä tuntuu. Jos ne alkaa oikeesti pelottaa niin sit täytyy tehdä jotain muuta, että ne saadaan pois mielestä. Tärkeintä on olla turvana ja ottaa pampula sylkkyyn turvaan jos joku häntä kiusaa.

Mä nyt kuitenkin lähdin tähän mörköleikkiin vähän hassuttelevalla asenteella mukaan (niinkuin yleensäkin lähden kaikkeen hassutellen mukaan) ja musta tuntuu et se oli Henskulle ihan jees. Hensku on myös kertonu, että hänen sängyn allaan on paljon hämähäkkejä. Ne ei pelota yhtään vaan on enemmänkin hassuja ja mä oon vaan kehottanu jättämään ne sinne ettei ne ala kutittaa yöllä. Pampula meinaan haluais ne viekkuunsa. Mut mites teillä, onks teillä ollu mörköjä kylässä? Miten te ootte ne hoidellu? Kiinnostava aihe, joka sai meillä muuten alkunsa hoitopaikasta kun Hennin kaveri oli dinosauruksista ja möröistä kertonut!


tiistai 6. tammikuuta 2015

Better late than never! #2015

"Äiti, minä löysin sun pyllyn!" huutaa peiton alla möyrivä pampula innoissaan ja läpsäyttää. Huomenta vaan ja MAHTAVAA UUTTA VUOTTA 2015!

Me ollaan nautittu lomasta ja pitkistä ja rauhallisista aamuista, päivistä ja illoista kaikin siemauksin ja vuosikin on kerennyt vaihtua sitten viime raapustuksien. Uhmatuhma on virallisesti alkanut ja muunmuassa siitä riittäis useampikin tarina. Suunnittelin kuitenkin ihan erikseen metkupostausta, mä voisin nyt alkaa kirjoitella niitä metkuja muistiin!

Me oltiin Hennulin kans vuodenvaihde kotosalla ja sain suukottaa nukkuvaa pampulaa otsalle rakettien paukkuessa. Se oli bueno hetki ja satuinpas lupaamaan, en vain hyvän vuoden, vaan hyvän loppuelämän meille molemmille! Mä tein yhtenä päivänä kaikessa rauhassa listan asioista, joista mulle tulee tosi hyvä olo ja listan, joista mulle tulee paha olo. Ja voi sitä järkytyksen määrää kun hoksasin, et koko loppuvuosi on menny vaan niiden pahojen asioiden parissa. Shame on me! Nyt kuitenkin ripustan molemmat listat näkyvälle paikalle, että voin motivoida itseäni tekemään parempia valintoja jatkossa. 

Ylläoleva kuva on tämän vuoden ekalta päivältä, mummin ja isomummin synttäreiltä. Hensku oli mun kermakakkubeibi! 

Yhtenä päivänä pukeuduttiin mätsääviin asuihin ja lähettiin shoppailee Willaan! Mätsäävis asuissa on mun mielestä jotain coolii. Ei olla löydetty aleista viel mitään (eiku hei, löysinhän mää Hennille pari ihanaa juduu!), mut mä en kyllä muutenkaan osaa kierrellä kaupoissa. Nettishoppailu on enemmän mun juttu! 

Mua ahdistaaaa, että miten kouluun- ja hoitoonpaluu sujuu huomenna. Unirytmi on ihan vinksinvonksin ja meidän täytyy herätä aiempaa aikaisemmin, koska uhmaikäisen pukeminen ottaa nykyään kans oman aikansa. Silti ihan sikakivaa päästä jatkamaan sitä oikeeta arkea, haaalleluja! Mä kyl tykkäsin meidän arjesta ennen lomaa, mut lomailu riittää jo, koska hermothan siinä kiristyy ku kuuntelee kiukuttelua koko päivän ja jokasesta asiasta pitää vääntää. Hoidossa Hensku on enkeli mut kotona metkuilija ja niinhän se kai yleensäkin on. Silti, pampula ja arki on !

maanantai 22. joulukuuta 2014

Lunta ja karkkii ja pukkii ja punkkuu

Heipati mamman mussukat! Oumaikaad miten kivaa, että lunta on tupruttanu jo hyvän aikaa. Mä en oikeestaan ikinä kattele säätiedotuksia joten tämä tuli pienenä yllärinä, mut ehdottomasti positiivisena sellasena! Hennuli on ollu kans aivan innoissaan lumesta.
Ainiin ja ihanaa kun on loma! Saa herätä aamulla rauhassa ja vetää sotkunutturan päähän. Hennin mielestä on kiva päästä kainaloon ja kattoa yhessä lastenohjelmia sohvalla. Hennuli osaa ite pukea kaikki vaatteet päälleen ja niin puki tänäänkin ku lähdettiin aamulla lenkille.
Nähtiin joulupukki ja saatiin karkkia, oujee! Voi että sitä pienen tytön intoa joka  silmistä paistoi kun puhuttiin pukille.
"Äiti tämä on hauskaa, tosi hauskaa!" huuteli taaperoni kun huiskin auton päältä lumia naamalle. Hassu beibi ja jo niiiin iso! 
  Kun päästiin takas kotiin, eteisessä tuoksui kahvi. Jännä juttu sinänsä, koska kumpikaan tämän talouden neitosista ei juo kahvia eikä sitä meillä myöskään ole. No nyt on! Blogiringiltä oli tullut pikkunen joululahja, kiitos  Loppupäivä ja ilta on menny aikalailla leikkiessä. Ja illalla kun lamppuu saaammuu, ja Henni nukahtaa, saan laittaa leffan pyörimään ja ottaa lasillisen punkkua. Okei, alla oleva kuva on vanha, mut siinä näkyy punkku. Ja kuvat on aina kivoja ja mun mielestä niitä saa olla paljon.
Joo ei mulla muuta, kunhan pälpättelin! :D
Oliks vähän awkward lopetus?