tiistai 26. helmikuuta 2013

Soseisiin hurahtanut

Vaikka tämä kamalan nössöltä ryyppäävien ikätovereideni korviin kuulostaakin, niin sanon tämän silti: vauvan soseiden tekeminen on yks mun lempparipuuhista! Se ei ole mitenkään haasteellista tai vaikeaa, mutta kivaa se on. En ole muuten mikään himokokkaaja, mutta tätä teen oikein mielelläni! Nyt ajattelinkin kertoa vähän siitä, mitä Henni syö. Tästä tulee siis vauvanruokapostaus!

Olen tehnyt kaikki Hennin ''lämpimät'' soseet itse. Kerran ostin peruna-porkkana sosetta kaupasta, mutta se ei maistunut tytölle ollenkaan. Hän tykkää vain äidin tekemästä ruuasta ;) Hedelmä- ja marjasoseet olen ostanut valmiina. Päärynä on Hennin herkkua. Mä tein kerran itse Hennille makuannoksen banaanimössöä, mutta tytölle tuli siitä muutama näppy, joten sen yhden kerran jälkeen ei Henni ole banskua saanut. Päärynän ja banaanin lisäksi Henni on välipalana maistanut mangoa, mustikka-puolukkaa, mustikka-vadelmaa ja ruusunmarja-vadelmaa. Kaikki muut ovat Hennille maistuneet paitsi mustikka-puolukka, mutta se on minunkin mielestäni aika hapanta!

No sitten niihin lämpimiin ruokiin. Me aloitettiin kiinteiden maistelu ja syönti vasta muutama viikko sitten, joten makuja on ollut vasta muutama. Aloitmme maistelemisen porkkanalla. Se maistui jo ekalla kerralla hienosti. Henni on muutenkin syönyt kaikkea mitä olen hänelle tarjonnut. Pieni tissitakiaiseni on aina ollut kova syömään ;) Olen tehnyt pakkaseen porkkanaa, kukkakaalia, bataattia ja kanaa. Seuraavaksi vuorossa on kesäkurpitsa ja kala! Olen laittanut soseet aina jääpalakuutioihin, joten Henni saa joka päivä erilaista sosetta kun yhdistelen eri kuutioita. Soseiden tekeminen on helppoa: kuorin vihannekset ja keitän ne. Soseutan ne sauvasekoittimella ja laitan pakkaseen. Easy!

Vielä loppuun muutama sana puuroista. Hennille maistuu superhyvin Valio Onni-puurot, mutta ajattelin kuitenkin seuraavaksi koittaa tehdä puuroa itse. Ehkäpä jo tänään, koska viimeinen Onni-puuro syötiin eilen! Luultavasti raportoin omasta puurokokeilustanikin tänne ;)

Ps. Hensku täytti eilen puoli vuotta ♥ Iso tyttö käytti lenkillä aurinkolaseja!

torstai 21. helmikuuta 2013

Koo niinku keskiviikko ja tee niinku torstai

Tää päivä alkoi ihanasti auringonpaisteella! Auringon ansiosta koko päivän mulla on ollu hyvä fiilis, ja samoin myös tuolla pikkuisella Hennisellänikin! Heti aamusta Hensku sai leikkiä hiihtolomalla olevan enonsa kanssa. Eno on Henskun lemppari leikkikaveri, joten Hennillä on nyt oikein kissanpäivät, kun eno on tämän koko viikon kotona! Heidän leikkiessään mä sain rauhassa tehdä ja syödä aamupalaa. Turkkilaista joqurttia, kiiwiä, banskua, appelsiinia ja hunajaa, nam! Toi ei ollut maailman herkuinta, sillä ihan maailman parasta aamu- tai välipalaa on mansikat ja mustikat turkkilaisen jogurtin ja hunajan kanssa! Se on jotain niin nannaa. Namnam.
Aamupalan jälkeen aloin keittopuuhiin; keitin Henskulle broilerijauhelihaa. Suurimman osan laitoin pakkaseen, mutta otin pienet maistiaiset Hennin päiväruuan sekaan. Maistoin tota itse ja se oli jotain maailman järkytävimmän makuista, mutta Hennille maistui hyvin!
Hennin ruoka näytti eilen tältä.

Mä en yhtään muista mitä muuta mun piti eilisestä kirjoittaa, joten hyppäänkin nyt tähän päivään! Harmittaa etten eilen vauvautunut ulos vaikka oli niin upea sää, mutta tänään sain nauttia aurongosta kerrakseen! Yhdentoista maissa lähdin Hennin ja Jeminan kanssa lenkille, ja me tehtiinkin puolentoista tunnin lenkki. Oi miten kiva olikaan lähteä lenkille kun oli juttuseuraa! Mä nään niin harvoin ketään kavereita, että tuo kyllä piristi ihan älyttömästi.
Mamin ulkoiluvermeet ja taustalla Henskun kuomat ens talveks.

Mun ja Jeminan lenkkeilytoverit.
 
Herättyään päiväunilta Henni oli tosi pirtsakka ja sai päärynää välipalaksi :)
 
Semmosia juttuja viime päivien ajalta. Meidän  netti alkoi takkuilemaan viikko sitten, just sillon kun olin taas pääsemässä vauhtiin postailun suhteen. Är ja mur. No, nyt tää taas pelittää, onneks!
 
Ihanaa torstai-iltaa :)
 

perjantai 15. helmikuuta 2013

Tää on meillä nyt IN

Pari päivää sitten me koitettiin, että mitäs tuo mussukka tykkäisi tuollaisesta kävelytelinevempeleesta...
''Tää on huisin hauskaa!''
No Henni tykästyi siihen ikihyviksi! Hän olisi siinä vaikka kuinka kauan, ja jos mikään muu ei tepsi kun kiukuttaa, on tuo vehje varma kiukun laannuttaja. En kuitenkaan uskalla pitää Henniä vielä pitkiä aikoja tuossa, joten yks päivä me sitten kuunneltiin kiukuttelua, kun Hensku olisi kovasi halunnut vain leikkiä tuossa mutta tylsä äiti ei antanut! Höh!

Onko teillä tuollaista ja miten muksunne viihtyvät siinä? :)
Ihanaa viikonloppua kaikille!

Remppaa pukkaa

Heips! Tulin jakamaan kanssanne muutaman kuvan meidän kämpän tän hetkisestä tilanteesta. Remppaa on aloitettu, ja näillä näkymin me päästään kuukauden sisällä muuttamaan. Jihuuuu! Meidän mesta menee kokonaan uusiksi. Me ollaan jo purettu kaappeja, revitty listoja ja tapetteja ja eilen mun iskä työskenteli vessan parissa. Tältä meillä näyttää nyt:

Tältä näyttää ulko-ovelta katsottuna. Suoraan edessä on kylppäri. Sen vasemmalla puolella on keittiö, ja oikealla olkkari. Makkarin ovea ei nyt tässä näy, mutta se on tässä heti vasemmalla.
Semmosta. Mua tuskastuttaa katsoa kämppää tuollaisena, koska olen malttamaton ja haluaisin, että kaikki olisi valmista hetinyt. No, pikkuhiljaa hyvä tulee! Luulin, että mulla oli jo selvät suunnitelmat sisustuksesta, mutta eeeei. Mun mieli on muuttunut ihan kauheasti! Ensin halusin tumman lattian, ja nyt siitä tuleekin ihan vaalea. Halusin olkkariin paljon pinkkiä, mutta sinne ei tulekaan sitä yhtään. En halunnut yhtään keltaista, mutta makkarista tulee harmaa, ja tehosteväriksi keltainen. Saa nähdä kuinka paljon kerkeän vielä suunnitella kaikkea uutta!
 Henni on iloinen kun päästään kohta muuttamaan!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Minä, mahtava mami

Heips! Postausta mun kuulumisista on pyydetty, ja nytpä siis halusinkin kertoa teille vain itsestäni! Tämä postaus ei siis sisällä vauvahöppää, vaan epävarman naisenalun läpinää.

Kroppani, tai oikeastaa mahani tuntuu kiinnostavan monia; miltä se näyttää nyt raskauden jälkeen?
No, tuolta se näyttää, enkä pidä siitä. Painoa minulta on lähtenyt lähemmäs 30 kiloa, ja painankin vähemmän kuin ennen raskautta. Silti, kroppani on ihan erinäköinen. Vanhat lempparifarkut ei mahdu jalkaan. Tai mahtuu ne, mutta nappi ei mene kiinni. Argh! Toinen surkuttelun aihe on raskausarvet. Niitä on mahassa, rinnoissa, reisissä ja pohkeissa. Hyi! Muut ei niinkään näy, mutta tämä massukkani on ihan kauhean näköinen. Arvet ovat vaalenneet kuitenkin tosi paljon, ja eiköhän nämä tästä ajan kanssa lähde. Mä metsästän ihmerasvaa, joka vois helppiä mua näiden kanssa. Tällä hetkellä yritän olla ottamatta liian suurta stressiä siitä minkä näköinen olen, koska mä lupasin nauttia!

Mutta vaikka kuinka haluaisin uskotella itselleni nauttivani itsestäni, niin mun itsevarmuus on silti nollassa. Tai oikeastaan se on miinuksen puolella. Välillä mä kuitenkin ihailen itseäni peilistä ja olen ylpeä tälläisestä naisellisuudesta! Mutta sitten niinä päivinä kun on muutenkin ihan surkea olo, esimerkiksi huonosti nukutun yön jälkeen, mun tekis mieli itkeä. Mun mielialat vaihtelee vieläkin ihan hulluna, tasaantuukohan nää koskaan?! No anyways, mä aion mennä koittamaan burleskia! Missasin viime tunnin kun aloin jänistää, mutta ens kerralla mä meen. Mä oon kerran aiemminkin käynyt hiukan samantyyppisillä tunneilla, ja silloin mun itsevarmuus nousi kertaheitolla niin paljon, että mä vieläkin oikein ihmettelen! Burleskistakin saan toivon mukaan vähän uutta puhtia ;)

No, kyllä mä tätä kroppaa kuitenkin rakastan. Se on kasvattanut ja synnyttänyt uskomattoman ihanan tyttäreni, jota ilman en voisi elää. Mä oon ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan, tai mitä me Mikon kanssa ollaan saatu aikaan. Ja vaikka mun olo muuten on ihan täys nolla, niin äitinä mä tunnen olevani ihan mahtava. Täys kymppi oikeestaan! Ja kaikista ihanin tunne on se, kun näen pienen tyttöseni olevan iloinen. Hennin hymystä heijastuu mun onnistuminen.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Mitä viisikuinen Hennimme touhuaa?

Meidän viisikuinen Hennisemme on jo tosi iso tyttö verrattuna siihen minipieneen rakkauspakkaukseen joka syntyi elokuussa. Silloin Henni osasi vain olla maailman ihanin, mutta nykyään hän osaa sen lisäksi paljon muutakin! Päivät ovat täynnä pörisemistä, kääntyilyä ja kovaa huitomista. Iso-pieni tyttö yskii tekoyskää, nipistelee, rapsuttaa, kiljahtelee ja hekottaa. Hän viihtyy pitkiä aikoja yksikseen lattialla lelujen kanssa, mutta tykkää myös mennä sylistä syliin. Vaipanvaihto on haastavaa, kun kääntymisen oppinut tyttö haluaisi koko ajan vaan pyöriä ja pyöriä. Henni on melkoinen metkuilija! Eilen hän alkoi imeä alahuultaan, ja nyt hän imee sitä koko ajan. Henskuli pyrkii myös koko ajan istumaan, varsinkin sitterissä ollessaan. Joskus hän saa hetken aikaa kököttää, mutta istumista me aletaan harjoitella vasta kun ollaan jutskailtu asiasta neuvolassa.
Torstaina me oltiin neuvolassa, ja ison tyttöseni mitat olivat 7305g ja 65cm. Henskuli sai myös rokotukset, ja vaikka olin kovasti jännittänyt itku-showta, kaikki meni hyvin ja Henni parkaisi vain muutaman kerran. Itkua ja nyyhkytystä kesti onneksi vain kymmenisen sekuntia, mutta silti meidän kaikkien korvissa soi Hennin karjahdettua. En muistanutkaan, kuinka kova ääni tytöllä on... Onneksi hän ei itke usein! Jo silloin kun Henni syntyi, hänen ääntään sanottiin erittäin kantavaksi, ja sellainen se todellakin on!
Koska Henni on nyt aloittanut urheilemisen (kääntyilyn), hän ei ollut saanut painoa kuin reilut 100g. Niimpä meille sanottiin, että voimme alkaa maistelemaan kiinteitä hiukan nykyistä ahkerammin. Henni on saanut porkkanaa vasta pari kertaa, mutta nyt hän saa useammin maistella erilaisia herkkuja. Eilen iso tyttöni maistoi perunaa, ja hän tykkäsi siitä! Porkkanakin menee aina hienosti, ja mangokin on mennyt alas ilman sen suurenpia irvistelyjä.
Hensku menee nukkumaan klo 21, ja nukkuu aamu kuuteen asti. Sitten hän syö ja nukahtaa uudelleen. Hän nukahtaa omaan sänkyynsä lempilelu kainalossaan, tai sitten meidän sänkyyn kesken syömisen. Joskus syliinkin, jos uni ei muuten meinaa tulla. Aamuyöllä kun syötän Hennin, jätän hänet aina viereeni nukkumaan. Henni varaa puolet sängystä nukkumalla kädet levällään ihan kummallisissa asennoissa, ja me Mikon kanssa nukutaan ahtaasti sillä toisella puolella. Tulee ihan seurustelun alkuajat mieleen kun me aina nukuttiin mun pienessä sängyssä! :D ♥ Se oli ihanaa. Ja nytkin on ihanaa, kun herätessäni näen toisella puolella ihanan Mikkoseni ja toisella puolella pienen rakkaan tyttäreni.
Mua harmittaa kovasti, etten oo jokaiselta kuukaudelta tehnyt tälläistä tiivistystä Hennin taidoista! Höh. Täältä blogista vaan ois sitten niin helppo lukasta, minkä ikäisenä hän on mitäkin oppinut. No, tälläistä kuitenkin on viisikuisen Hennin elämä tällä hetkellä. Jos sua jäi mietityttämään joku asia tän hetkisistä touhuiluista, niin kysy pois! :)

© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen