torstai 29. tammikuuta 2015

How to handle monsters

Eli kuinka niitä verhon takana ja sängyn alla hengailevia mörköjä ja hirviöitä vois jututtaa. 

"ÄITI! Täällä on hirveitä mörköjä!'' kuului kauhistunut huuto makuuhuoneesta eräänä iltana, kun olin jo pampulani peitellyt. ''Mitä, missä?'' ''Tuolla sängyn alla." Kummallista, että ne sinne yhtäkkiä tupsahti! Pampulan lisäksi hämmentynyt oli myös äiti, joka ei pahemmin suhtautumista mörköihin ollut aiemmin miettinyt. Mä otan tosi ison stressin kaikista tekemisistäni ja mietin koko ajan, että meneeks toi ipana nyt pilalle jos mä teen tän asian tälleen, vai pitäiskö mun sittenkin tehä se tolleen? 

Epävarma fiilis iski siis myös mörköjen kanssa. Pitääks niiden olemassaolo kieltää kokonaan vai pitäiskö ne yrittää häätää?

''No moikka möröt! Mitäs te siellä tähän aikaan teette? Ei saa säikytellä pikkutyttöjä, oottepas te tuhmia! Teidän pitää pyytää anteeksi ja sitten meette omaan kotiinne. Hyvää yötä.''

Päädyin antamaan möröille vähän noottia tuhmasta käytöksestä, käskettiin ne omaan kotiinsa ja toivotettiin hyvät yöt. Henskulle on aina tosi tärkeetä, että kaikki pääsee omaan kotiinsa. Oli se sitten vaikka pappa, hämähäkki tai mörkö ja tässäkin tapauksessa pieni neito oli oikein tyytyväinen ja pääsi hymyssä suin nukkumaan kun möröt pääsivät omaan kotiin. Mörköjä on ilmestyny nyt aika usein, mutta niille vaan sanotaan ''hus hus pois, möröt pois!'' ja niitä osoitetaan taskulampulla ja sitten ne lähtee ja omat hommat voi jatkua.  Yhtenä iltana Henskua pelotti mennä omaan keittiöönsä kun siellä oli joku hirviö ja arvatkaapas mitä minä sitten tein?

Naamioiduin mammamöröksi, murahdin keittiössä olevalle mörölle joka pakeni heti ja sitten olinkin pienen tytön sankari. ''Oi äiti, sinä teit sen!'' ja sitten naurettiin ja hassuteltiin ja leikittiin mörköjä. Me ollaan yleensä kysytty niiltä möröiltä, että onks ne kilttejä vai tuhmia ja ne on tosi usein kilttejä. Siks mun mielestä mielikuvitus saakin kukoistaa ja möröille voi tarjota vaiks teetä jos siltä tuntuu. Jos ne alkaa oikeesti pelottaa niin sit täytyy tehdä jotain muuta, että ne saadaan pois mielestä. Tärkeintä on olla turvana ja ottaa pampula sylkkyyn turvaan jos joku häntä kiusaa.

Mä nyt kuitenkin lähdin tähän mörköleikkiin vähän hassuttelevalla asenteella mukaan (niinkuin yleensäkin lähden kaikkeen hassutellen mukaan) ja musta tuntuu et se oli Henskulle ihan jees. Hensku on myös kertonu, että hänen sängyn allaan on paljon hämähäkkejä. Ne ei pelota yhtään vaan on enemmänkin hassuja ja mä oon vaan kehottanu jättämään ne sinne ettei ne ala kutittaa yöllä. Pampula meinaan haluais ne viekkuunsa. Mut mites teillä, onks teillä ollu mörköjä kylässä? Miten te ootte ne hoidellu? Kiinnostava aihe, joka sai meillä muuten alkunsa hoitopaikasta kun Hennin kaveri oli dinosauruksista ja möröistä kertonut!


tiistai 6. tammikuuta 2015

Better late than never! #2015

"Äiti, minä löysin sun pyllyn!" huutaa peiton alla möyrivä pampula innoissaan ja läpsäyttää. Huomenta vaan ja MAHTAVAA UUTTA VUOTTA 2015!

Me ollaan nautittu lomasta ja pitkistä ja rauhallisista aamuista, päivistä ja illoista kaikin siemauksin ja vuosikin on kerennyt vaihtua sitten viime raapustuksien. Uhmatuhma on virallisesti alkanut ja muunmuassa siitä riittäis useampikin tarina. Suunnittelin kuitenkin ihan erikseen metkupostausta, mä voisin nyt alkaa kirjoitella niitä metkuja muistiin!

Me oltiin Hennulin kans vuodenvaihde kotosalla ja sain suukottaa nukkuvaa pampulaa otsalle rakettien paukkuessa. Se oli bueno hetki ja satuinpas lupaamaan, en vain hyvän vuoden, vaan hyvän loppuelämän meille molemmille! Mä tein yhtenä päivänä kaikessa rauhassa listan asioista, joista mulle tulee tosi hyvä olo ja listan, joista mulle tulee paha olo. Ja voi sitä järkytyksen määrää kun hoksasin, et koko loppuvuosi on menny vaan niiden pahojen asioiden parissa. Shame on me! Nyt kuitenkin ripustan molemmat listat näkyvälle paikalle, että voin motivoida itseäni tekemään parempia valintoja jatkossa. 

Ylläoleva kuva on tämän vuoden ekalta päivältä, mummin ja isomummin synttäreiltä. Hensku oli mun kermakakkubeibi! 

Yhtenä päivänä pukeuduttiin mätsääviin asuihin ja lähettiin shoppailee Willaan! Mätsäävis asuissa on mun mielestä jotain coolii. Ei olla löydetty aleista viel mitään (eiku hei, löysinhän mää Hennille pari ihanaa juduu!), mut mä en kyllä muutenkaan osaa kierrellä kaupoissa. Nettishoppailu on enemmän mun juttu! 

Mua ahdistaaaa, että miten kouluun- ja hoitoonpaluu sujuu huomenna. Unirytmi on ihan vinksinvonksin ja meidän täytyy herätä aiempaa aikaisemmin, koska uhmaikäisen pukeminen ottaa nykyään kans oman aikansa. Silti ihan sikakivaa päästä jatkamaan sitä oikeeta arkea, haaalleluja! Mä kyl tykkäsin meidän arjesta ennen lomaa, mut lomailu riittää jo, koska hermothan siinä kiristyy ku kuuntelee kiukuttelua koko päivän ja jokasesta asiasta pitää vääntää. Hoidossa Hensku on enkeli mut kotona metkuilija ja niinhän se kai yleensäkin on. Silti, pampula ja arki on !
© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen