perjantai 21. elokuuta 2015

"Miten noin nätti tyttö voi olla sinkku?"

"Miten noin nätti tyttö voi olla sinkku?!"
"Ai sä oot sinkku? Älä huoli, kyllä sä vielä joskus jonkun löydät."
"Mulla on yks sinkkukaveri, teidän pitäis lähteä treffeille!"


Mä tykkään olla sinkku. Se on mukava olotila. Vapaus ja oman itsensä herrana oleminen ei oo koskaan tuntunu näin hyvältä. Musta on vähän hassua, että mun oletetaan jahtaavan miestä hullunkiilto silmissä. Parisuhde päättyi melkein puolitoista vuotta sitten ja elämä on oikeastaan vasta viime kuukaudet tuntunut tosi hyvältä ja täydeltä, mä oon tajunnut etten kaipaa siihen mitään tällä hetkellä. Sinkkukausi alkoi melko kankeasti, koska en yhtään tiennyt mitä halusin tai mun olis pitäny haluta. Olisko mun pitäny heti lähteä treffeille vai vältellä kaikkia miehiä? Emmää tienny mistään mitään! Oli iso elämänmuutos kun jäin kahden tyttäreni kanssa ja kumppani muutti pois. 

Tämä vuosi on kuitenkin ollut ihana. Vasta tämän vuoden puolella mä oon vähän enemmän päässyt käsiksi ajatuksiini. Olen tyytyväinen sinkku. Olen lyhyen elämäni aikana seurustellut pari vuotta, mutta juuri se suhde ei ollu mua varten. Yleisestiottaen mulla on mennyt paljon paremmin sinkkuna. Saa tehdä mitä haluaa, olla miten haluaa, mennä miten haluaa ja niin edelleen. Ja mikä parasta; voin keskittyä vain itseeni ja Henniin. Sitä me tarvitaankin juuri nyt. 

Yritin vasta parisuhdetta, mutta ahdistuin. Sitoutumiskammoisuus ja kyvyttömyys aloittaa seurustelu kertonee jotain siitä, ettei ole käsitellyt aivan täysin vielä edellisen suhteen jättämiä jälkiä. "Mitä jos seuraavakin suhde on onneton, arjesta tulee paskaa ja Henni hämmentyy aikuisten kylmistä väleistä?" No, eiköhän tuonkaltaiset tunteet heittäis häränpyllyä siinä kohtaa, kun Se Oikea tulee eteen. 

Hassua, että sinkkuna ollessa sitä on muuttunut paljon sosiaalisemmaksi ja ulospäin suuntautuneemmaksi! On vaan niin hyvä olla, ja mä uskon ihan vakaasti siihen, että mitä paremmin äiti voi, sitä paremmin lapsikin voi. Ja mä voin sanoa, että voin tällä hetkellä hyvin kun saan tutustua rauhassa uusiin ihmisiin, etsiä itseäni ja olla vapaa. Joskus toki iskee halipula ja tarpeeksi kun hilluu sinkkuna niin siihenkin ihan varmasti leipääntyy. Mutta murehdin sitä sitten kun niin tapahtuu! 

Välillä pistää silmään tuo joidenkin "ydinperheen" omaavien mielipide siitä, että sinkku olisi jotenkin itsekäs. Eli ydinperheen omaava ihminen on omasta mielestään epäitsekäs. Se taas kuulostaa vähän marttyyrimaiselta uhrautumiselta. Mutta eihän se mun asia oo, toivon vaan että jokainen tekee itsensä ja lapsensa onnellisiksi eikä ole huonossa suhteessa koska ajattelee sen olevan "oikein". 

Ja vielä lopuksi, saanko esitellä; meidän onnellinen perhe...

...ja yksi tyytyväinen sinkku! 


Näihin kuviin ja tunnelmiin, pusu ja hali kaikille!










© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen