lauantai 26. lokakuuta 2013

Neljätoista kuukautta ♥

Mitäs se meidän neljätoistakuinen Hennula tällä hetkellä hommailee? Noo, tällä hetkellä hän yrittää kaikin tavoin sabotoida äidin yritystä kirjoittaa postausta, mutta tarkastellaanpas hiukan laajemmin tytsyn puuhailuja! 

Ensimmäisenä taputetaan neiti taaperolle, joka pitkän harjoittelukauden jälkeen uskalsi vihdoinkin lähteä kävelemään yksinään keskiviikkoiltana, hyvä muru! ♥  Henni on jo kauan osannut kävellä itse ja tehnytkin sitä välillä salaa (ihan vain muutaman askeleen verran) mutta hän on aina halunnut pitää jonkun isomman sormesta kiinni jos pitempi kävelymatka on ollut kyseessä. Nyt Henni kuitenkin tallustelee pontevasti eteenpäin :) Turvallisuutta tuo ''ukkeli'', Hennin lempparilelu jota hän pitää aina kävellessään toisessa kädessään. Henni on muutenkin tosi varovainen luonteeltaan, mikä on ihan hyvä vaan! Hensku harjoitteli kävelemistä niin kauan rauhassa, joten me toivotaan välttyvämme isoimmilta mätkähdyksiltä.

Seuraavat läpyt tulevat uudesta hampulista. Johan tässä vierähti useampi kuukausi ilman uusia tulokkaita! Nyt tyttösen suuta koristaa kuusi kaunista pientä hammasta. Ylhäällä kolme, keskellä alhaalla kaksi ja tämä tuorein sijaitsee alhaalla vasemmalla. Hampit harjataan kiltisti joka ilta ja niillä nakerrellaan näkkäriä hienosti. Hensku ei ole muuten ikinä puraissut tissiä, mutta hän on nyt viikon sisällä kaksi kertaa iskenyt pikkulegoillansa mun käteen kiinni, AUTS!


Henni harjoittelee ahkerasti itse pukemista. Henni tietää mihin kengät, sukat, paita ja lapaset kuuluvat, mutta mikään niistä ei tietenkään vielä mene paikoilleen. Edellisiltana tytteli sitkeästi (noin puolisen tuntia) yritti pukea paitaa päälleen. Olipas se ihanaa katsottavaa kun toinen niin kovasti keskittyi! Henni jaksaa muutenkin keskittyä tosi kauan vain yhteen asiaan tai leikkiin. Henni on tosi tarkka, ja kaikista kivoimpia leikkejä ovat järjestelyleikit. Pelkän DVD-hyllyn edessä voi vierähtää tunti kun Hensku pääsee vauhtiin ja päättää järjestellä kotelot uudelleen!

Kiukustuessaan Henni joko tömistelee, läpsäisee tai vetää itsensä ihan mutkalla. Kiukku iskee tilanteissa, jossa leikki pitää jättää kesken tai tyttönen ei saa tahtoaan läpi. Isomman istuimen myötä autoilusta on onneksi tullut huomattavasti helpompaa. Vanha istuin alkoi olla jo niin pieni, että Henni suuttui hirmuisesti kun hän joutui siihen. Nyt neitokainen saa rauhassa katsella ikkunasta ulos ja istua.


tiistai 22. lokakuuta 2013

Lately

Mä en nyt yhtään tiedä mistä aloittaisin. Kertomalla meidän ulkomaanreissusta? Harmittelemalla postaustaukoa? Itkemällä kamerani kohtaloa? Joo, sehän oiskin hyvä!

Rakas kamerani, Nikon D60, jonka sain rippilahjaksi 4 vuotta sitten, sanoi itsensä irti lomareissumme tokana päivänä. Voi sitä harmituksen määrää! Mä olin suunnitellut tekeväni teille monet matkapostaukset, mutta se sitten tyssäsi heti alkuunsa. Onneksi kerkesin napata muutamat asukuvat Hennistä ekana päivänä! En saa niistä mitään kunnollista postausta kasaan, mutta eilen sain kivaa sähköpostia ja saankin ujutettua niitä yhteen postaukseen, eli ette jää ihan ilman iloisia matkakuvia! :)

Matka itsessään meni ihan häkellyttävän hyvin! Lähtiessämme Henni nukahti koneessa syliini ennen kuin olimme edes kunnolla ilmassa. Molemmat lennot menivät superhyvin eikä mitään ongelmia ollut. Viikon aikana ei ollut yhden yhtä kiukkukohtausta (ellei lasketa niitä kertoja kun lähdettiin pois uimasta...) ja ruoka ja maito maistuivat joka päivä tavalliseen tapaan. Henskusta paljastui loman aikana oikea uintihirmu! Henskuli olisi polskinut vaikka kuinka kauan, vaikka altaan vesi oli kylmää. Siinä vaiheessa alkoi suututtaa toden teolla, kun piti mennä pyyhkeen sisään lämmittelemään. Nopeasti sekin mielipaha laantui kun neitokainen sai legot pois pussista ja leikin käyntiin. Toinen superkiva juttu Hennin mielestä oli koirat! Henni on kovemman luokan koirafani ja hän oli ihan haltioissaan kun joka puolella oli koiria.


Ja lopuksi käsitellään vähän blogin tulevaisuutta. En tiedä ollenkaan missä nyt mennään! En halua enää pitää taukoja, mutta varsinkin nyt, kun minulla ei ole kameraa käytössäni, tilanne näyttää surkealta. Blogi ei ole tällä hetkellä yhtään sellainen kuin haluaisin, mutten myöskään tiedä minkälaiseen blogiin olisin tyytyväinen. Niin kovin ristiriitaista :D Kameran kohtalo kuumottelee mielessä koko ajan. Voiko sitä korjata, maksaako korjaaminen mansikoita, vai onko pahimmassa tapauksessa edessä uuden kameran ostaminen? Pienet on murheet, mutta onneksi niin! Parin viikon päästä me taas nähdään bloggaajaporukalla ja siellä oletettavasti salamavalot räiskyvät. Toivottavasti saadaan siihen mennessä ratkaisu tähän pulmaan! Koska mitä on bloggaaja ilman kameraa? Bloggaaja ilman kameraa on kuin Salkkarit ilman Seppoa. 

torstai 3. lokakuuta 2013

Keskiviikkoa

Äiti tekaisi herkullisen mutta terveellisen wrapin lounaaksi.

Henskuli söi ihan itse omat sapuskansa haarukalla.

Ruuan jälkeen lähdetiin käymään ulkona!

Olipas kivaa leikkiä lehtikasassa!

Illalla rääkättiin reisiä, vatsaa ja pakaroita. #eikipuueihyötyy

tiistai 1. lokakuuta 2013

Hellou helpompi elämä!

Siis HALLELUJAH! Me ollaan saatu viimeaikoina maistiaisia tulevasta. Tai siis oikeastaan Henni on saanut maistiaisia; maistiaisia äidin ja isin ruuasta! Tyttönen on jo useamman kerran syönyt meidän kanssa samaa ruokaa, ja en voi kuin ihmetellä, miten helpottuneelta musta tuntuu. Tää mun helpottuneisuus tuli ihan puskista, koska mä en oo ikinä kokenut Henskun soseiden tekemistä ja mukana raahaamista vaivalloiseksi. En ollut ikinä haaveillut siitä maagisesta yhden vuoden iästä, jolloin neiti tättähäärä saisi neukun mukaan siirtyä syömään muun perheen kanssa samaa ruokaa. Nyt nämä ''tavalliset'' ruuat ovat meillä Henskun kanssa ajankohtaisia, ja Hennula onkin saanut maistaa mm. hernekeittoa, jota me eilen mentiin torille syömään. Siis oikeesti, tuntuu niin helpolta kun ei tartte miettiä Hennin ruokia erikseen, vaan voi vaan ottaa aikuisten ruuasta oman pienen annoksen tuolle pirpanalle! Hensku on saanut maistaa jo monia ruokia, mutta edelleen teen mahdollisuuksien mukaan neitokaiselle ''turvallisemman'' aterian. Eilen meillä oli päivälliseksi makaronilaatikkoa (josta olenkin julkaissut Hennin version täällä), ja nyt tein kerralla ison satsin ihan tavalliseen tapaan josta vaan otin Hennille osan omaan kippoon ja meidän ruokaan lisäsin suolaa ja muita mausteita. HELPPOA!

Toinen hehkutettava juttu on itse syöminen. Hennula osaa syödä ihan itse hirmuisen nätisti ja siitäkös äippä vasta ylpeä onkin! Tarvitsee vain laittaa ruoka lautaselle niin tyttönen lusikoi sen siitä nassuunsa. Kaikki isommat palaset Henni haluaa ottaa vielä sormin, mutta hedelmäsoseet ja esimerkiksi perunamuusi syödään kauniisti kusikalla. Neitokainen ei ole vielä kertaakaan tahallaan sotkenut, mutta eiköhän senkin aika tule... Sitä odotellessa me nautitaan rauhallisemmista ruokahetkistä ♥ äiti ja isikin kerkeää syödä paremmin kun ei tarvitse syöttää pienimmäistä vaan hän hoitaa homman kutakuinkin yksikseen! Aikaahan siinä menee kun Henni syö itse ja aina jos on kiire, äiti tarttuu lusikkaan että päästään nopeemmin pöydästä pois. Minkä ikäisenä teillä on alettu treenaamaan lapsosten kanssa itsekseen syömistä? 
© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen