sunnuntai 30. syyskuuta 2012

:)


Hopsansaaa, tätä postaustahtia vois ehkä aavistuksen tihentää? :) Mitään erityistä syytä minitaukoon ei oo ollut, mulla vaan ei oo juttu luistanut... Oon yrittänyt väsäillä uutta banneria, mutta ei tästä tunnu tulevan yhtään mitään. Blogin nimi on vielä mietinnässä koska mulla on joku hyvin mielikuvitukseton kausi menossa  ja pää lyö melkolailla tyhjää :( Harmittaa muutenkin kun joudun nyt jakamaan muutaman näin huonolaatuisen kännykällä otetun kuvan, shame on me... Mutta nyt kun mä taas kirjauduin bloggeriin niin tuntuu että asiaa onkin ihan hirveesti! Asunto/sisustuskuumetta + muuttamiseen liittyviä pelkoja, vauvauintiasiaa, neuvolakuulumisia, painonpudotusraportointia... Mutta jospa mä nyt seuraavaks kertoisin neukkujuttuja.
                    Eli keskiviikkona oltiin neuvolassa ja nähtiin ekaa kertaa uus neukkutäti (joka oli btw ihan mahtava!!!). Heti kun päästiin sisään, täti ihmetteli Hertan kokoa: sanoi tätä pulskaksi ja ihaili kaksoisleukaa. Hertalla onkin painoa jo päälle 5kg. Pullukkaa kasvaa kovaa vauhtia... :) Tästä tulikin mieleen ruokailukysymys, kuinka usein teidän kuukauden ikäiset lapset syö? Meillä väli on n. 3-4h, välillä iltaisin tiheämpi. Yöllä n. 4-6h. Meillä kävi äsken mun kummitytyn äippä kahden viikon ikäisen vauvansa kanssa, ja voi että kun me vaihdettiin vauvat... Siinä sai kyllä ihmetellä kokoeroa. Tää tyttö nimeltään Amina tuntui kyllä niin kevyeltä, kun oon tottunut pitämään meidän pötikkä-Herttaa. Neuvolassa kävi myös yks ihana juttu: neuvolatäti piteli Herttaa sylissä ja jutteli tälle kaikenlaista ja kysyi meiltä, onko Hertta jo hymyillyt harkitusti. Vastattiin ei, ja täti sanoi että tyttö on kyllä ihan valmis hymyilemään jollekin tutulle henkilölle. Täti antoi Hertan mulle, ja juttelin muutaman sanan muruselle ja sieltähän se tuli: eka hymy ♥ Maailman ihanin hampaaton hymy, joka jatkui ja jatkui vaan kun innostuin sit vielä enemmän lässyttelemään Hertalle. Ja nyt tyttö hymyilee ihan koko ajan harkitusti, kunhan joku vaan höpöttelee hänelle!! :) Ja Mikkokin on niiin ihana kun lässyttää ihan huolella, rakastan mun murusia ♥
                   Isukki, Hertta ja meitsi ollaan lähdössä vielä lenkille tänään, joten tää postaus nyt jäi ehkä hiukan lyhyehköks. Kylpyynkin pitäis mennä, ja mä haluaisin yrittää väsätä banneria johonkin suuntaan nyt kun mulla on Mikko täällä vahtimassa Herttaa. Mulla oli vielä jotain tärkeetä asiaa, mutta en saa sitä just nyt päähäni millään?! Palailen lisäilemään tota tärkeetä juttua tänne jos muistan, mutta nyt, ihanaa iltaa vaan kaikille! :)

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Höperöintiä ja kantoliinakyssäri

Voi ei. Äitiys on tuonut mukanaan aivojen pehmenemisen. Mä olin äsken menossa neuvolaan, ja vasta puolessa välissä matkaa satuin vilkaisemaan neuvolakorttia ja huomasin, että meidän aika on vasta klo 15. Mä olin koko viikon hokenut itselleni, että neuvola on keskiviikkona kymmeneltä, ja meillä oli kovat hääräilyt nyt aamulla että saatiin ajotettua syötöt ja vaipanvaihdot niin, että neuvolassa ei tarvitsis sit hirveesti riehua. Mutta iltapäivällä nyt sit joudutaankin ottaa koko rumba uusiks, koska mä pöhkönä muistin ton ajan noin väärin! No, Hertta kuitenkin ehti nukahtaa siinä matkan aikana, ja äsken kotiin tultuamme siirrettiin vauveli vaunuihin ja ulos. Harvinaisuutta että Hertta nukahti, viimepäivät on valvottu ja yöt sit nukuttu sikeesti. Tänään mä muutenkin koin iloisen yllärin kun Hertta vasta kasin maissa alkoi heräilemään, yleensä kakan äherrys alkaa kuuden maissa ja sen jälkeen ei sit nukutakaan... :)
Reippaana lähössä neuvolaan!
Zzzzz, automatkalla alkaa nukuttaa aina.

Ristiäiset on 14.10. Mä niin toivoisin pystyväni pitämään jonkinsortin herkkulakon siihen asti, ja haaveissa ois jopa parin kilon painonpudotus. Musta on kuitenkin raskauden jälkeen tullut niin mahdoton herkkupeppu, että mahikset noitten kilojen karistamiseen on about 0,99%. Viikonloppunakin mä herkuttelin useaan otteeseen. Tällä viikolla mä kuitenkin yritän saada hankittua itselleni elämäni ensimmäisen salikortin, koska tilasin niin ihanan mekon sinne muutaman viikon päässä oleviin ristiäisiin, ja haluan itsekin näyttää ihanalta niin tärkeänä päivänä :) Hertan päivähän se on, mutta kai sitä mamikin saa vähän laittautua. Luultavasti mä kuitenkin joudun vetämään muotoilevat sukkikset päälle tän itsekurin puutteessa.

Huomenna meille tuleekin sitten Forssan mamma eli Mikon äiti ja yks Hertan neljästä sedästä vierailemaan :) Tänään tiedossa siis siivoilua. Perjantaina meille tulee seuraa pitämään mun kaveri, ja mä tässä pähkäilen, että kysyisinkö nannaa/mammaa/isomammaa/mummia tai jotakuta muuta vahtimaan Herttaa illaks, koska mua kuumottelis mennä kuuntelemaan Jujua, joka saapuu warp up tourille tänne meillepäin. En tunne huonoa omaatuntoa halusta päästä käymään baarissa, mutta mä en vaan uskalla jättää Herttaa kenenkään hoitoon. Kuvittelen olevani se paras hoitaja ja haluan olla lohduttamassa jos pikkuista surettaa. Tottakai meidän hoitajaks ilmoittautuneet on kaikki paljon mua kokeneempia ja varmasti luotettavia, mutta kun ei, emmä vaan voi jättää totaa naperoa :( Mun tekis nyt jo mieli mennä ottamaan Hertta sisään tuolta pihalta nukkumasta, mutta toinen nukkuu niin tyytyväisenä että enhän mä voi. Mä vähän toivon kohta kuulevani itkuhälyttimen välityksellä itkua jotta saisin mennä hakemaan lapsosen syömään. Tähän asti on kuitenkin kuulunut vain paukuttelua ja tyytyväistä tuhinaa, mutta ihana noitakin on kuunnella :)

Nyt tähän loppuun sellanen kyssäri, että kun toi meidän vauva niiin kovasti viihtyy sylissä, niin kannattaiskohan meidän kokeilla kantoliinaa? Onko se kätevä ja pystynkö mä lapsen siinä ollessa hääräilemään samalla jotain muuta? Kiitokset jo etukäteen jos joku vois kertoilla!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Vaihtelu virkistää

Tää on ollut loistoviikonloppu! Me oltiin eilen Sellon sembaloissa, koska mulla oli mukamas hirveesti hankittavaa itelleni nyt kun kroppa on alkanu normalisoitumaan. Kröhöm... Siellä sain tuijotella itseäni peilistä sen verran paljon, että en voinut olla huomaamatta kuinka erilaiselta mä näytän. Mistä tahansa kulmasta katsoinkaan, niin mielen valtas pieni pettymys joka kerta. En missään vaiheessa kuvitellut, että kuukausi synnytyksen jälkeen mä olisin vanhoissa mitoissani, joten en oikeestaan edes tiedä, miks mä kiinnitän näin paljon huomiota tän kroppani muutoksiin. Ehkä tälläinen pikkiriikkinen masis iski, koska alussa paino putos ihan huimaa tahtia, mutta nyt se on jämähtänyt paikoilleen. Vielä on jäljellä ainakin 5kg alkupainoon. Mun korviin noi kilot ei kuulosta edes kovin isolta määrältä, mutta mä näytän niin erilaiselta, että pudotettavaa tuntuu olevan vielä paljon enemmän. Kyllähän nää tästä melko varmasti ajan kanssa lähtee, mutta mä vaan satun olemaan niitä ihmisiä jotka haluaa nähdä tuloksia heti :D Ja heti painovalittelun jälkeen mä lisään kuvan eilisistä herkuista, jotka me nannan kanssa nautittiin Cafe Buffossa, ristiriitaistako...?

Slurps!!
Asiasta toiseen. Mä päätin siis tehdä jotain tälle tyytymättömyydelleni. Mun ihana Mikko jäi kotiin Hertan kanssa ja mä suuntasin äitini kanssa salille tänä aamuna. Ja voi että, mikä uskomaton muutos tapahtui jo tällä ekalla, tunnin mittaisella reissulla. Muutos ei ehkä niinkään ole näkyvä, mutta varmasti kaikkiin positiivisesti vaikuttava. Salilta kotiuduttuamme mä meinaan pursuin energiaa ja hyvää mieltä. Vaikka musta on oikeesti ihanaa vaihtaa päivät pitkät kakkavaippoja ja pusutella mun pikku murulaista, niin voi että mikä muutos mussa tapahtui kun olin hetken omissa maailmoissani omien puuhieni kanssa, enkä vain kököttänyt kotona oottamassa, että koskas taas vaihetaan se vaippa ja millon tulee taas nälkä. Tästä lähtien mä aion ottaa itselleni hiukan useammin kuin kerran kuussa omaa aikaa, koska nyt mä huomaan kuinka äksyilevä oon ollu tän kuukauden kotona kököttelyn seurauksena! Nyt mä sit taas jaksan paremmin :)

Asiasta kolmanteen. Hertta oppi syömään tuttia! Loistohomma, koska ihan yhtäkkiä tyttö on alkanut itkemään jatkuvasti. Tähän sit se tutti auttaa. Tosin paukuttelu on myös lisääntynyt, joten ehkä siellä mahassa tutin lutkuttamisen seurauksena on ilmaa, ja se sitten häiritsee pikkuista... Päivisin ei nukuta juuri ollenkaan, mutta yöllä sit sitäkin paremmin.

Myös imettäminen istuma-aennossa onnistuu nykyään, jes! Tosin mulla ei oo minkäänlaista havaintoa että onko toi asento lähelläkään oikeaa, mielipiteitä? Kyllä sitä maitoa kuitenkin tuntuu tulevan ja Hertta nieleskelee.



Anteeks vielä kun kommentteihin vastaaminen on vähän jäänyt, toi neiti tosiaan on vaan viihtynyt niin hyvin sylissä, että dataamiseen ei paljon aikaa jää... :)

Ja tänään Hertta täytti 4 viikkoa, pusuja rakkaalle murulaiselle! ♥

torstai 20. syyskuuta 2012

Imetysfiiliksiä ekalta kuukaudelta

Ei varmaan oo mitään niin ihanaa, kuin pienen nälkäisen vauvan ruokkiminen. Ennen kuin mä itse ekaa kertaa imetin, en osannut kuvitellakaan, että niin arkinen asia vois olla niin tunteisiin vaikuttavaa. Se kun mä tuijottelen syövää pikku-Herttaa vierelläni ja kuuntelen tasaisen tyytyväistä tuhinaa... Love it! Mutta... Täytyy vähän ihmetellä, miksei ekaa kertaa äidiksi tulevia valaista enemmän koko imetysasiasta. Mä kuulin raskausaikana koko ajan vaan samaa ''äidinmaito on paras vaihtoehto ja imetys on vaivattomin tapa ruokkia lapsi koska ruoka kulkee mukana oikean lämpöisenä''-juttua. Joo-o, mä en kyllä ikimaailmassa sanois imettämistä vaivattomaks. Tai sitten oon vaan poikkeustapaus.

Imetyksestä vois mun mielestä jo raskausaikana antaa vähän todellisemman kuvan ja siitä vois sanoa pari sanaa tuoreille mammoille, ettei sit ekojen ongelmien kanssa tarvis olla ihan huuli pyöreenä. Mä meinaan ainakin olin, kun ensi-imetys ei onnistunut ja sairaalassa vauvaa syötettiin lusikalla koska imeminen ei vaan onnistunut. Pelästyin pahemman kerran, että tällästäkö tää sitten on, koko päivä yritetään lappaa sitä maitoa sinne vauvan suuhun - tuloksetta?! Todella hitaasti mutta varmasti Hertta alkoi oppimaan niitä imetyksen saloja, kun vähän avustettiin rintakumilla. Meillä on muuten vieläkin rintakumi koko ajan käytössä.

Seuraavaks kotona mä ihmettelin sitä, kun tissit oli niin arat, että hyvä kun paitaa pystyin pitämään päällä. Emmä tiennyt, että se maito oikeesti nousee niin nopeesti! Rinnat oli ihan uskomattoman kipeet ja täynnä, oli suuuuuuuuri helpotus kun äippä kävi ostamassa mulle rintapumpun. Siinä sitten kivat määrät pumppasinkin. Nykyäänkin mä tarviin pumppua, vaikka maidontulo on tasaantunut. Hertta pitää öisin pitempiä taukoja, niin mun on pakko vähän tyhjentää välillä etten poksahda ja oo paita ihan märkänä. Meillä onkin jo mukavat määrät pakkasessa maitoa valmiina enskuun varalle, kun mä yhden illan aion olla poissa Hertan luota.

Kolmas ongelma on imetysasento. Meillä ei vaan onnistu istualteen imettäminen, joten aina pitää raahautua sänkyyn ja siinä sitten ollaankin vaikka kuinka kauan. Hertta kun on sellainen nautiskeja, ja voi imeä tunninkin verran. Tosin nyt mä oon vakuuttunut siitä, että tytsyli pitää mua vaan huvituttina... Tavallinen tutti ei kelpaa, ja on niitä päiviä, kun itketään kurkku suorana ja vasta tisun suuhun saadessa vauva rauhoittuu. Joten siinä sitten makoillaan sängyssä koko päivä :D Plus tähän lisään vielä sen, että imetysvälit on nyt muutaman päivän ajan ollut n. 1h. Joten kyllä siinä aikalailla koko päivän saa sängyssä maata.

Vielä haluan antaa sellasen vinkin tuleville mammoille, että käykää ostamassa valmiiks Lansinoh-voidetta rinnanpäihin, mä meinaan purin hampaita yhteen alussa koko ajan koska rinnanpäät oli tiheän imetyksen takia aivan rikki ja imettäminen oli kuin mitäkin kidutusta. Älkääkä pelästykö rintaraivareita!

Näitä omia kokemuksia tähän nyt vähän kokosin, koska voisin kuvitella, että kun etukäteen on tälläisista mahdollisista ongelmista kuullut, niin imetystä jaksais sit paremmin... Kertokaa omia kokemuksianne imettämisestä? Valitanko mä ihan turhasta?

Napero murisee vaunuissa, taitaa olla taas tän meidän yhteisen hetken aika, joten lähdetäänpäs ruokailemaan, moikka!

tiistai 18. syyskuuta 2012

Toivepostaus: Ennen kuin minusta tuli äiti

''Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.''

Ennen mä iloitsin esimerkiksi uudesta kenkäparista, leffareissusta kaverin kanssa tai raa'asti sanottuna kalsarikänneistä. Eilen mun päivän kohokohta oli kuitenkin se, kun huomasin aamuneljältä erityisen suuren, löysän ja vahvasti lemuavan yllätyksen vauvan vaipassa. Tää oli niin erityisen hienoa, koska Hertta pitkän aikaa kakkaa pantattuaan oli vihdoin saanut sen ulos, ja hänen olonsa helpotti. Tyttö oli ollut ihan vaikeena, kun mahaan koski. Nykyään mä siis iloitsen lapseni suolen toiminnasta! Hertan pierutkin on varsin jeppiskamaa, koska kaikki ilman poistuminen mahasta on positiivista. Ehken mä ihan tota suolen toimintaa niin juhlistakaan, vaan hyvän mielen mulle tuo tyytyväinen vauva vailla mahavaivoja. 

Ennen mä saatoin aamuisin vaihtaa vaatteeni kolmestikin ennen kuin olin tyytyväinen ulkonäkööni. Eilen mä olin myös vaihtanut aamu yhdeksään mennessä vaatteet kolme kertaa, syynä tosin puklaileva vauva. Hertta syö itsensä aina ihan tainnoksiin, ja puklailee sen jälkeen joka paikkaan. Eilen kohteena oli siis mami joka yritti röyhtäyttää pientä mahavaivaista naperoa. Meidän vauva on suursyömäri joka haluaa vain imeä vaikkei nälkä olisikaan, eikä tutti kelpaa!

Ennen mä shoppailemaan mennessäni bongasin itselleni ihanimmat jutut joka puodista. Nykyään heti ensimmäisenä silmiin osuu vauvanvaatteet ja etsinkin ihania juttuja vain Hertalle. Vaikka yrittäisin katsella itselleni jotain, niin silti ne pienet vaatteet vaan houkuttaa enemmän. Ens lauantaina Sellon sembaloihin mennessäni oon varmasti pulassa...

Alkuraskaudesta mä häpeilin kulkea mahani kanssa. Mä pelkäsin liikaa ihmisten katseita ja ajatuksia nuoren ikäni suhteen. Nykyään jos mä satun käymään yksin jossain, mä melkein toivon, että vaikka kaupan kassalla lompakkoa laukusta kaivaessani siinä samalla sieltä putoais tutti tai joku vastaava, jotta kaikki varmasti tietäis, että mä olen äiti. Mä vaan oon niin uskomattoman ylpeä mun vauvasta.  
 

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Last few days

Tervehdys kaikille tasapuolisesti. Pariin päivään ei meistä oo kuulunu mitään, koska Hertta on itkeskellyt päivisin ja mikään muu kuin syli ei oo kelvannu :( Nuha taitaa vieläkin vaivata. Yöt tosin on menny sitäkin paremmin, ollaan herätty vaan kerran syömään ja vaipanvaidolle siinä samalla ja jatkettu unia aamuun asti. Mutta päivisin sit vaan on hankalampaa ja vauva nukkuu vaan lyhyitä pätkiä. Sais toi nuha helpottaa jo pikkuisen osalta, tänäänkin on niistelty monta kertaa ja aina sitä räkää vaan tulee... (Muistan muuten joskus luvanneeni etten löpertele tänne vauvan kakka- ja pissalätinöitä [räkä kuuluu varmaan samaan kategoriaan], mutta näin tää äitiys vaan saa mut puhumaan kaikesta noin turhasta...)

Eilen ja tänään me ei olla hommailtu mitään kovin erikoista, eilen olin pitkän ajan yksin tytyn kanssa kotona ja hän tykkäsi nukkua mun rinnan päällä. Mulla on nyt muuten vaan tarjolla huonolaatuisia kännykkäkuvia, koska mä oon pahvi ja koko ajan unohdan laittaa kameran lataukseen... No, ehkä vielä joskus mä saan sen sinne.
Me käytiin Mikon ja vauvan kanssa vähän ajelemassa ja Motonetissä, ku toi isukki nyt on vaan niin hurahtanu autoihin ja ties mitä se tällä kertaa sieltä haki. Hertalla oli vähän iso lakki joka koko ajan meni silmille ja sitten alko kiukuttaa. Tai sitten samainen pipo nousi koko ajan liian ylös. Tyttö nukkui kuitenkin ihan tyytyväisenä koko reissun ajan ja saatiin paljon ihastelevia katseita :)
Illalla käytiin kylvyssä ja ton naperon pikkuset pääkarvat (ei niitä vielä oikein hiuksiksi voi kutsua, lukuun ottamatta vaaleita pitkiä tuuheita tupsuja takaraivossa) on vaan niin kiva laittaa pystyyn kylvyn jälkeen!
Tonttu ♥

torstai 13. syyskuuta 2012

Neuvola


Meidän napero on kyllä ollut kotona ruoka-aikaan, Hertalle on tullut viikossa painoa +400g! Oltiin siis äsken neuvolassa. Neukkutäti ihmetteli moneen keraan, että jopas sitä painoa on tullut, ja kuulemma piirteetkin on pyöristyny huomattavan paljon. Tää painonnousuhan on siis vaan hyvä asia! Mä olin jo huolissani et onko mun maidontulo jotenkin heikentynyt kun Hertta on koko ajan rinnalla, mutta näköjään ei :D Paino on nyt siis 2,5 vk iässä 4445g. Ja kaksoisleuka on ihan mahtava!

Mäkin oon nyt sit ihan kipeä. Kurkku on ihan hellänä ja mitään kylmää ei voi syödä/juoda, enkä ilmeisesti oo ainut. Neukkutäti kertoi, että joka toinen tarkastukseen tuleva lapsi niiskuttelee ja flunssaa on liikkeellä :( Voisin veikata, että siellä ruudun toisella puolellakin on kipeilijöitä ihan riittävästi! Kertokaa mulle miten mä voisin helpottaa omaa oloani? Neuvolassa neuvottiin vaan imettämään Herttaa, jotta mun vasta-aineet siirtyis sit hänelle.

Nyt saa laittaa toivepostausehdotuksia tulemaan! Ajatuksissa ois ainakin tehdä ''palautumis''postaus, kertoisin siis vähän että miten tää kropan palautuminen synnytyksen jälkeen on lähtenyt käyntin, ja uskaltautuisin laittamaan kuvan tästä mahamöllykästä. Mutta muita ideoita mulla ei oo, joten haluaisinkin tietää, että mikä ois kiinnostavaa luettavaa teidän mielestä!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Mun pikkanen likkanen on kipee

No täällä on yks räkänokka :(  Hertalle iski eilen päivällä ihan hirmuinen nuha, nenä vuosi koko ajan kurkku on kans ihan täynnä kamaa. Tytöllä tuntu olevan niin hankala olo, että käytiin kysymässä neuvolassa vähän vinkkejä olon helpottamiseksi. Ihan kamalaa katella, kun toisella on niin hankala olo! :'( Eihän noin pienelle pitäis ees nuhaa tulla..? Hertan syödessä kuuluu kamala rohina jostain tuolta rööreistä ja nukkumisestakaan ei eilen meinannut tulla yhtään mitää. Vauva halus vaan olla sylissä, ja pidinkin Herttaa rinnan päällä jossa hän olikin sitten tyytyväisenä. Voi toista ♥ Parantuis nyt pian! Tänään ollaan jo parempaan päin menossa, mut tukkoiselta tuo tyttö tuntuu. Yö meni kuitenkin tosi hyvin, Hertta nukkui noin 6-7 tuntia putkeen, jonka jälkeen mä kyllä herätin hänet syömään. Meillä on tänään kolmas neuvolakäynti, josta mä päivittelen huomenissa juttua. Neuvola siirtyikin huomiselle, mut juttua kuitenkin tulee huomenna! 
Isinkin sylkyssä oli kivaa ♥
Minä ja maailman huonolaatuisin kamera

tiistai 11. syyskuuta 2012

Blogiäidit ruokkii

Mä sain tän haasteen Heliltä, ja tää on ehdottomasti mun lemppari kaikista tähänastisista. Harmi, että oon vaan jo aika myöhässä, ja viimeisien joukossa lisäsäilen tän tänne blogiini. Toivon kuitenkin, että jos vielä ois joku, joka tästä ei oo kuullu, niin lukis nyt tän homman kertaalleen läpi ja reagois. Mä haastan tähän kaikki lukijani. Sun ei tarvitse olla äiti, mutta ois ihanaa jos vaan kantaisit kortesi kekoon!
 
 
Punaisen ristin perinteinen Operaatio Nälkäpäivä järjestetään jälleen 13.-15.9.2012. Nälkäpäivä on SPR:n suurin vuosittainen keräys, jonka avulla kerätään varoja Punaisen ristin katastrofirahastoon. Varoilla autetaan sekä Suomessa että ulkomailla niitä, joilla on suurin hätä. Varoista vähintään 85 % käytetään suoraan avustuskohteen hyväksi. Lisää voit lukea Nälkäpäivän verkkosivuilta.

Sinut on haastettu mukaan kantamaan kortesi kekoon! Auttaminen on mahdollista ilman, että sinun tarvitsee edes nostaa takapuoltasi tietokonetuolilta.

Voit osallistua Blogiäidit ruokkii -haasteeseen sinulle sopivalla tavalla. Osallistuminen on luonnollisesti täysin vapaaehtoista.


Tee omavalintainen lahjoituksesi Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen tästä linkistä: http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/blogiaiditruokkii/lahjoita/.Virtuaalinen keräyslipas on SPR:n palvelu, jonka kautta lahjoitukset menevät turvallisesti suoraan SPR:n tilille. Tavoitteenamme on kerätä yhteensä 500€ lahjoitus Nälkäpäiväkeräykseen.

2. Haasta

Kerro Blogiäidit ruokkii -haasteesta blogissasi ja haasta mukaan 3-5 äitibloggaajaa. Linkitä haasteeseen nämä ohjeet ja www-osoite virtuaalisen keräyslippaan sivuille. Jos blogillasi on Facebook-sivut, voit kertoa haasteesta myös siellä.

Blogiäidit ruokkii -keräyksen takaa löytyy kaksi äitibloggaria, Kepulaisen äiti Äidinmaitoa -blogista ja Suski Piiri pieni pyörii-blogista. Heiltä saat tarvittaessa lisätietoa keräyksestä. Blogeissa raportoidaan myös keräyksen etenemisestä.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Pinkkiä päivään

I have confession to make: mä oon ekaa kertaa koko päivän yksin Hertan kanssa. Kotiutumisviikolla nanna (=mun äiti) oli ''nannalomalla'' ja jelppas mua sen verran että sain itseni kuntoon. Viime viikolla Mikolla oli isyyslomaa, ja nyt mä sitten oonkin yksin vauvelin kanssa ja totuttelen tähän arkeen joilloin joudun hoitamaan kaiken yksin. Alussa mä jännittelin hirmusesti että miten tää kaikki nyt sitten sujuu, mutta nyt koska mun oma vointi on erinomainen, eli pystyn istumaan ja kävelemään jo ihan normaalisti eikä tikit enää haittaa, ei jännitä juuri ollenkaan ja aamu onkin sujunut hienosti. Äsken me lähdettiin vaunuilemaan, mutta vartin käveltyämme alkoi satamaan ja käännyttiin takaisin. Nooh, ehkä me huomenna päästään jo pidemmälle, ja saan operaationi ''Mommys makeover'' kunnolla alkuun ;) 
                      
 Tänään me ollaan oltu pinkisti, Hertta nukkuu ja mä laittelin vähän kynsiäni kun kerran tällänen rauhallinen hetki sattui. Vaikka mä vauvan hereillä ollessa toivonkin saavani hetken rauhan ja toivon tytsyn nukahtavan että saisin kädet hetkeks vapaaksi, aina Hertan nukkuessa mun tekis vaan mieli herättää tää tuhisija ja pusutella sitä ♥ Nytkin mä taistelen itseäni vastaan etten menis silittelemään tota pikkuista kun se niin makeasti nukkuu :)
Nyt tuolta eteisessä olevista vaunuista alkoi kuulua ähinää, ruoka-aika taitaa lähestyä joten mäpä meen ihan hyvällä omallatunnolla tsiigailemaan ja ehkä ihan ministi silittelemään Herttaa, moikkamoi!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Syndet!

Neiti Hertta Pätkäläinen (taisiis eihän tää meidän huimaa nopeutta kasvava tyty enää mikään pätkä ole) täytti tänään 2 viikkoa, onnittelut rakkaalle ♥
Jännää, miten ihmisen ikä lasketaan ensin elinpäivissä, seuraavaks viikoissa ja kuukausissa, sit päästäänkin jo vuosiin. Meidän vauva on nyt jo mukamas vanha päästyään tähän kovasti puhuttuun kahden viikon ikään. Aika vaan tuntuu menevän niin nopeesti että jatko ihan jo pelottaa! Me huomataan Hertassa jokapäivä jotan uutta ja kyllä se vaan kasvaa nopeesti.

Tästä eteenpäin mä nyt kirjoittelenkin sit ihan arkisia postauksia, koska pienenä vinkkauksena kuulin, että ''miten meillä menee''-tyyppiset jutut kiinnostais ;) Loppuun vielä pikkupikkuhehkutus, mä tulin meinaan älyttömän iloseks ku sain tämmösen Jemina-nimisen tätösen kanssa sovittua jotain meininki-tyyppistä touhua enskuulle, Jukka Poika & Bommi Tommi tulee esiintymään tänne lähistölle bistroon/baariin ja näillä näkymin me mentäis sinne kattelemaan! ;) Jos mä nyt raaskin ton Hertan hetkeks jättää isukin hoitoon... ♥ Ikävä meinaa iskeä kyllä nyt jo, kun aattelen että pitäis jättää tuhisija muutamaks tunniks ilman äipän valvontaa. Mutta eiköhän se oma aika tee ihan hyvää :)

torstai 6. syyskuuta 2012

Pics

Moi! Ihanaa kun tää hoitaminen ja arki tulee kokoajan tutummaks, uskaltauduin jopa koneen äärelle hetkeks ton pikkuisen ähisijän luota :) Meillä on ollut kiva päivä ja Hertta on ollut superkiltti. Käytiin äsken isoisovanhemmilla, ja koko ajan Hertta katseli kiinnostuneena ympärilleen eikä kertaakaan meinannut edes hermostua. Tähän asti vauveli on ollut hereillä vaan vaipanvaihtojen ja syöttöjen ajan, ehkäpä Hertta alkaa jo nähdä paremmin ja siksi hereillä oleminen alkaa olla kivempaa..? :) Mä olin kuitenkin ihan ihmeissäni!

Huomenna ois tarkotus lähteä Forssaan vähän kyläilemään, jännittää nyt jo et miten tollanen pitempi matka tulee sujumaan... Toivottavasti Hertta sais nukuttua yönsä hyvin ilman mahakipuja, ja ois sit Forssan mummolassakin yhtä kiltisti kuin tänään :) Se nähdään sit huomenna!  Loppuun muutamia arkisia kuvia :)






























keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Synnytysstoori

Mä olin perjantaina tosi pirteä, ja olo oli parempi kuin kertaakaan koko raskauden aikana. Kävin neuvolassa ja terkkari siellä hämmästeli kans mun pirteyttä. Mulla pyöri mielessä kokoajan kahden viikon päässä oleva synnytys, koska olin varma, että synnytys jouduttais käynnistämään. Mitään merkkejä synnytyksen  alkamisesta ei ollu, otettiin Mikon kanssa tosi rennosti ja oltiin hyvillä mielin, vuokrattiin leffa ja herkuteltiin.
                 Lauantaiaamuna mä heräsin outoon kipuun häpyluussa (?). Mä yritin jatkaa unia, mutta enpäs saanutkaan enää unta. Menin syömään vähän aamupalaa ja istuskelin jumppapallon päällä, ja se helpotti oloa. Mä en missään vaiheessa ajatellut, että tää aaltoileva kipu vois olla supistelua. Se oli niin vaimeeta, eikä yhtään sellaista, joksi supparit oli mulle kuvailtu; menkkakipu x 100.
                 Seitsemän maissa mä herätin Mikon ja pyysin tätä tuomaan lämpimän kauratyynyn. Kipu oli kovempaa, mutta vielä todella siedettävää. Äiti kuitenkin tässä vaiheessa oli varma, että synnytys oli käynnistynyt. Mä yritin selittää että ei nää tunnu yhtään supistuksilta, mutta mistäs mä olisinkaan voinu tietää miltä ne tuntuu. Mä kuitenkin suostuin menemään suihkuun jonka jälkeen me lähdettiin sairaalaan. Ajettiin Mikon kanssa ilman kiirettä ja kuunneltiin Chebalebaa. Mikkokin varmaan uskoi, että kyllä tää nyt ois ihan se h-hetki. Mun äiti ja pikkuveikka tuli toisella autolla meidän perässä.
                 Sairaalassa oltiin ysin maissa. Kätilö joka meidät otti vastaan oli vähän epäluuloinen tästä tilanteesta, mutta käyrille mentiin. Kaikki oli hyvin, ja seuraavaks tehtiin sisätutkimus. Mä kuvittelin kokoajan että kotiin me vielä tänään lähdetään, ei supistukset voi olla näin laimeita. No sit tulikin pieni ylläri: kätilö sanoi itsekin hämmästyneenä, että mä olin jo 4cm auki ja synnytys oli käynnistynyt ja mulle pitäis antaa äkkiä kipulääkettä. Mä en oo varmaan ikinä hymyilly niin leveesti ku kuullessani, et tää oli nyt ihan oikeesti totta, ja kohta synnytettäis. Mä olin niin innoissani! Sain sairaalavaatteet ja sanoin haluavani kokeilla suihkua ja palloa kivunlievitykseks. Mut saatettiin suihkuun, ja siinä välissä mä huikkasin Mikolle, äiskälle ja veljelle, että vauva tulee! :) Kaikki oli iloisia.
               Suihkussa mä sain jonkun muka-kipua-lievittävän piikin kankkuun (auts!) muttei se auttanut yhtään. Mä palloilin ja suihkuttelin ehkä puolisen tuntia, mut sitten mulle tuli niin tajuttoman kuuma, että luovutin. Suihkun jälkeen supistukset voimistui. Mä ravasin veskissä kokoajan koska tunsin että mulla oli hirmuinen pissahätä, mutta mitään ei tullu. Tässä vaiheessa oli paljon vaikeempi olla. Yhdentoista maissa mentiin synnytyssaliin ja kahdeltatoista sain epiduraalin. Hallelujah, se oli ihanaa :D Vaikutti aika nopeesti, ja sit olo oli kokoajan mahtava ja aika tuntu menevän tosi nopeesti. Mikko palveli mua ja höpöteltiin kaikkea.  Kahdelta katottiin kohdunsuun tilanne seuraavan kerran, ja nyt se oli jo 7cm auki.Sain tokan satsin epiduraalia, mutta siinä menikin sit pitemmän aikaa, ennen kuin tunsin minkäänlaista vaikutusta. Vetelin ilokaasua ja mieli koheni ;)
             Puoli kuudelta kipu oli tosi kovaa, seisoin sängyn vierellä ja Mikko hieroi mun selkää. En enää muista miltä musta tuntui, kamalaa se kipu kuitenkin oli, ja Mikkokin kärsi luultavasti yhtä paljon kuin mä, toinen on niin symppis :) ♥ Tästä eteenpäin aika tuntu matelevan ja mä vaan kärvistelin siinä. Sit siirryttiin sängyn päälle.

''Tehdään muutama koeponnistus ja hienosti TO lähtee seuraamaan. Aloitetaan aktiivisesti ponnistamaan ensin kyljellään ja myöhemmin puoli-istuvassa asennossa. Reippaasti ja rohkeasti Essi työntää ja TO laskeutuu jokaisella supistuksella. Pian pää pilkottaa ja syntyy hyvin tuettuna, hartiat seuraavalla supistuksella helposti. Syntyy virkeä tyttövauva, joka nostetaan pian äidin rinnalle.''

Oli ihan uskomatonta nähdä mun pieni ihmisenpoikanen ekaa kertaa. Sanoinkuvaamatonta. Itkettiin koko perhe kun synnytys oli ohi; äiti, isi ja meidän pieni tyttö. Halasin vaan meidän pientä Herttaa joka nökötti siinä rinnan päällä ja pussailtiin Mikon kanssa kyyneleet silmissä.

            
Multa saa kysellä jos mieleen tulee jotain, mitä mä en maininnu :)

lauantai 1. syyskuuta 2012

Yks ihana kuva hymytytöstä

 Heipäheei! Meidän päivissä ei tapahdu mitään erikoista, nukutaan vaan ja syödään, välillä vaihdetaan vaippa. Silti aika menee älyttömän nopeesti, ja napero tuntuu kasvavan hirmusta vauhtia. Hertta pitää jo huomattavasti enemmän silmiä auki ja tsiigailee ympärilleen. Tänään käytiin ekaa kertaa kaupassa, ihan nopeesti vaan ostamassa Mikolle uudet popot, mutta hyvin meni ja tää meidän hymytyttö nukkui koko reissun :) Multa ei nyt irtoo yhtään enempää tekstiä, synnytystarina on jo hyvällä mallilla ja mä yritän saada siirrettyä sen tänne blogin puolelle pikapuoliin! Ja edellisen postauksen kommentteihin mä yritän kans vastailla :) Ja uus bannerikin pitäis väsätä, ja vaihtaa blogin nimi...
© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen