Lauantaiaamuna mä heräsin outoon kipuun häpyluussa (?). Mä yritin jatkaa unia, mutta enpäs saanutkaan enää unta. Menin syömään vähän aamupalaa ja istuskelin jumppapallon päällä, ja se helpotti oloa. Mä en missään vaiheessa ajatellut, että tää aaltoileva kipu vois olla supistelua. Se oli niin vaimeeta, eikä yhtään sellaista, joksi supparit oli mulle kuvailtu; menkkakipu x 100.
Seitsemän maissa mä herätin Mikon ja pyysin tätä tuomaan lämpimän kauratyynyn. Kipu oli kovempaa, mutta vielä todella siedettävää. Äiti kuitenkin tässä vaiheessa oli varma, että synnytys oli käynnistynyt. Mä yritin selittää että ei nää tunnu yhtään supistuksilta, mutta mistäs mä olisinkaan voinu tietää miltä ne tuntuu. Mä kuitenkin suostuin menemään suihkuun jonka jälkeen me lähdettiin sairaalaan. Ajettiin Mikon kanssa ilman kiirettä ja kuunneltiin Chebalebaa. Mikkokin varmaan uskoi, että kyllä tää nyt ois ihan se h-hetki. Mun äiti ja pikkuveikka tuli toisella autolla meidän perässä.
Sairaalassa oltiin ysin maissa. Kätilö joka meidät otti vastaan oli vähän epäluuloinen tästä tilanteesta, mutta käyrille mentiin. Kaikki oli hyvin, ja seuraavaks tehtiin sisätutkimus. Mä kuvittelin kokoajan että kotiin me vielä tänään lähdetään, ei supistukset voi olla näin laimeita. No sit tulikin pieni ylläri: kätilö sanoi itsekin hämmästyneenä, että mä olin jo 4cm auki ja synnytys oli käynnistynyt ja mulle pitäis antaa äkkiä kipulääkettä. Mä en oo varmaan ikinä hymyilly niin leveesti ku kuullessani, et tää oli nyt ihan oikeesti totta, ja kohta synnytettäis. Mä olin niin innoissani! Sain sairaalavaatteet ja sanoin haluavani kokeilla suihkua ja palloa kivunlievitykseks. Mut saatettiin suihkuun, ja siinä välissä mä huikkasin Mikolle, äiskälle ja veljelle, että vauva tulee! :) Kaikki oli iloisia.
Suihkussa mä sain jonkun muka-kipua-lievittävän piikin kankkuun (auts!) muttei se auttanut yhtään. Mä palloilin ja suihkuttelin ehkä puolisen tuntia, mut sitten mulle tuli niin tajuttoman kuuma, että luovutin. Suihkun jälkeen supistukset voimistui. Mä ravasin veskissä kokoajan koska tunsin että mulla oli hirmuinen pissahätä, mutta mitään ei tullu. Tässä vaiheessa oli paljon vaikeempi olla. Yhdentoista maissa mentiin synnytyssaliin ja kahdeltatoista sain epiduraalin. Hallelujah, se oli ihanaa :D Vaikutti aika nopeesti, ja sit olo oli kokoajan mahtava ja aika tuntu menevän tosi nopeesti. Mikko palveli mua ja höpöteltiin kaikkea. Kahdelta katottiin kohdunsuun tilanne seuraavan kerran, ja nyt se oli jo 7cm auki.Sain tokan satsin epiduraalia, mutta siinä menikin sit pitemmän aikaa, ennen kuin tunsin minkäänlaista vaikutusta. Vetelin ilokaasua ja mieli koheni ;)
Puoli kuudelta kipu oli tosi kovaa, seisoin sängyn vierellä ja Mikko hieroi mun selkää. En enää muista miltä musta tuntui, kamalaa se kipu kuitenkin oli, ja Mikkokin kärsi luultavasti yhtä paljon kuin mä, toinen on niin symppis :) ♥ Tästä eteenpäin aika tuntu matelevan ja mä vaan kärvistelin siinä. Sit siirryttiin sängyn päälle.
''Tehdään muutama koeponnistus ja hienosti TO lähtee seuraamaan. Aloitetaan aktiivisesti ponnistamaan ensin kyljellään ja myöhemmin puoli-istuvassa asennossa. Reippaasti ja rohkeasti Essi työntää ja TO laskeutuu jokaisella supistuksella. Pian pää pilkottaa ja syntyy hyvin tuettuna, hartiat seuraavalla supistuksella helposti. Syntyy virkeä tyttövauva, joka nostetaan pian äidin rinnalle.''
Oli ihan uskomatonta nähdä mun pieni ihmisenpoikanen ekaa kertaa. Sanoinkuvaamatonta. Itkettiin koko perhe kun synnytys oli ohi; äiti, isi ja meidän pieni tyttö. Halasin vaan meidän pientä Herttaa joka nökötti siinä rinnan päällä ja pussailtiin Mikon kanssa kyyneleet silmissä.
Multa saa kysellä jos mieleen tulee jotain, mitä mä en maininnu :)
Voi ei, mulle tuli melkeen itellekki tippa linssiin tota lukiessa, onnenkyyneliä siis :D Ja noi kuvat sulatti mun sydämen totaalisesti! Laittakaa joskus kuva teidän koko perheestä tänne. Onnea vielä hirmusesti pikku naperosta :)
VastaaPoistamullaki meinaa tulla muutama kyynel ku mä ajattelen mun synnytystä, se oli vaan niin tajuttoman ihana hetki :) ♥ ja joo, me yritetään ottaa jonkinsortin perhepotretti! :)
PoistaEikää, mulki tuli kyynelet silmiin,ku tuli oma synnytys mieleen! :) Heh, muutenki synnnytyksen jälkeen oon herkempi mitä ennen varsinkin kun näkee vauvoja ihan missä vaan niin aina alkaa itkettää :D Aivan ihana postaus!!! <3 & teiän vauva on niin söppänä :)
Poistaooi kiva että kirjotit tän:) mutta haluisin kysyy että oliko susta synnytys ihan kamalaa niinkuin fyysisesti että sattuko se tosi paljon ?:/
VastaaPoistamä oon jo unohtanu sen kivun ihan kokonaan, mutta kyllä mä ainakin muistan huutaneeni ihan kiitettävästi synnytyksen aikana :D kyllä sen kivun kestää, eikä synnytystä kannata pelätä :) kun mä ajattelen sitä jälkeenpäin, niin se oli oikeesti upea kokemus ♥ ja kyllä mä sen haluaisin uudestaan kokea, oli se senverran hienoa... :)
PoistaIhana toi isän ja tyttären kuva,sulatti todellakin sydämen<3
VastaaPoistaisi onkin ihan lovena tyttäreen :)♥
PoistaVoi, miten herkkää! Saat mut odottamaan mun kaukaista synnytystä vielä enemmän :)
VastaaPoistaPakko kysyä, sattuiko epiduraalin laitto kummallakaan kerralla?
no siis mä jännitin epiduraalin laittoa hirveesti, koska olin jokasuunnasta kuullu että se sattuu. mutta ei sattunu, inhottavampaa oli se selän peseminen sellaisella kylmällä aineella, hyh! :D tokalla kerralla sitä ei tuntenu, koska se letku oli jo valmiiks kiinni selässä, ja annostusta sit vaan lisättiin ja se kulki letkua pitkin :)
PoistaHyvä kuulla näitä positiivisiaki kokemuksia epiduraalin laitosta :) Toivottavasti mullakin käy se mahdollisimman kivuttomasti :-D
PoistaIhanan kuuloinen synnytys. :)
VastaaPoistaJa melkein meinasi itku tulla. ;) Nauttikaa ja nuuskutelkaa pikkuista ja onnea molemmille. :D
varmasti nuuskutellaan ;) kiitos :)
PoistaVoi ihanaa! Alku kuulostaa ihan mun synnytykseltä ku samat kellonajat!! :DD Epiduraalia oli kyl pelastaja!! :D Ja onnea vielä ja ihanii noi isä tytär kuvat <33
VastaaPoistapaljon onnea pienen tytön vanhemmille! :) <3 voikun ittelläkin koittais pian toi aika että sais vauvan, vauvakuume ihan mieletön! Mua on aina kiinnostanut että sattuuko epiduraali kuinka ja miten se pistetään ja kuinka paksu neula on? oon nimittäin kuullut ihan hirveitä kauhutarinoita siitä ja pelkään ottaa sitä tarvittaessa.. :o
VastaaPoistakiitos! ja sitä epiduraalia ei kannata pelätä, pahempaa on luvassa... :D siis mun mielestä inhottavinta oli oikeesti se vaihe epiduraalin laitossa, kun selkä pestiin! se tuntu kylmältä, mutta ei pahempaa :) onhan se neula vähän normaalia paksumpi, mutta mulle joko sattu vaan tosi hyvä laittaja tai sit en jaksanu keskittyä siihen laittamiseen ku höpöttelin Mikon kanssa. se siis laitetaan selkään, siinä maataan vaan sängyllä sikiöasennossa (selkä pyöristettynä) ja se on siinä :)
PoistaVoi ihanaa:) kyllä tuli ihan kyyneleet silmiin kun tätä luki♥ Alan itekkin tässä pikkuhiljaa odottelee enemmän ja enemmän synnytystä.Kiits siis tästä kivasti kirjoitetusta synnytysstoorista!ja on muuten oikein ihania kuvia pienestä ja Mikosta:)
VastaaPoistaonnea synnytykseen!! :)
PoistaIhana Mikko ja Hertta!♥ Kun luin tota tarinaa tuntu siltä, että sun synnytys olis ollut aika helppo.. Mutta onne vielä ihanasta pikku rinsessasta!♥
VastaaPoistakyllä se tuntuikin aika helpolta, vaikken mä kivulta säästynyt :) kun epiduraali vei kivut pois, niin aika vaan tuntu menevän tosi nopeesti :) ja kiitos♥
PoistaIik, sait mut itkemään :') Sun synnytys kuulostaa sellaselta 'haave synnytykseltä', tekstistä sai sen kuvan että kaikki meni aika nopeesti ja helposti. Ei auta kun toivoa että itse sais kokea kanssa 'helpon' synnytyksen. Vielä pitäis muutama viikko odotella.. :)
VastaaPoistajoo, kyllä se aika nopeesti menikin, ponnistusvaihekin kesti vaan 22min, vaikka yleensä ensisynnyttäjillä se on minimissään 30min. mutta aikaa tuntu menevän alle puolet tosta! onnea sullekin synnytykseen :)
PoistaVoi että, mä rakastan lukea synnytystarinoita :) Ihana pikkuinen :) t. vauvakuumeinen!
VastaaPoistaPsst kysyjille: Ei se epiduraalin laitto satu :) Se eka pistos vaan tuntuu, samanlailla ku verikoetta otettais :)
mustakin on ihana lukea niitä, varsinkin nyt kun on ite kokenu sen :) ja sitä pistosta ei tosiaan kannata pelätä, pelko vaan pilaa tunnelman!
PoistaOi ihanaa, tulin ihan kauheen onneliseks teijän puolesta:) Onnea vielä kerran!
VastaaPoistakiitos! <3
Poistamiten siis tarkalleen ottaen epidruaali annetaan ? laitetaanko siinä vai joku letku selästä läpi?:D
VastaaPoistajoo, laitetaan :D sen letkun avulla voidaan sit säädellä sitä annoksen määrää :)
PoistaMulla ois semmonen toive et jos oisvaa jotenkin ja joskus mahollista niin kuvaisit/mikko kuvaisi ku toinen hoitaa Herttaa?:) Olette niin ihana perhe ja juuri tuommoisen mieki haluan sitten ainankin osittain<3
VastaaPoistajoo mulla on jossain kuvia missä Mikko vaihtaa vaippaa ja pukee Herttaa, mun pitää yrittää löytää ne jostain, ja mä voisin sit vaikka laittaa ne seuraavaan postaukseen! :)
PoistaToivottavasti mun toinen synnytys menis just tälleen ku sulla!!!!!
VastaaPoistamäki toivon et sun toinen synnytys menis tälleen, toi oli jotenkin niin voimia antava kokemus! :D
PoistaVoi miten ihania kuvia! Onnea ihan hirmuisesti koko teidän perheelle <3 Tuli kyllä itku tätä lukiessa kun tietää että meilläkin pian edessä ja osaan kuvitella miten sekaisin onnesta olen kun vauva viimein syntyy. En varmaan pysty lopettamaan sitä ilosta itkemistä!
VastaaPoistamäkään en pystyny lopettaa sitä itkemistä, kätilö yritti siinä jotain kysellä ja jutella synnytyksen jälkeen mun kanssa ni nyyhkytin vaan jotain vastauksia räkä valuen :D <3
PoistaEikä, aivan ihana synnytystarina <3 ite oon noin viikolla 10 (kai, eka neuvola ens maanantaina) ja pelkään jo nyt synnytystä! Ihana lukee tämmösiä tarinoita jotka laskee sitä pelkoa :) ei kaikilla mee niinku kauhuleffoissa!
VastaaPoistajoo ei ollu mulla mikään "telkkarisynnytys" et ois vedet roiskunu jokapaikkaan ja sit oiski heti ollu tositosi kiire sairaalaan ja hirveet supistukset :D multa jouduttiin puhkasemaan kalvot ja se vesienmeno tuntu lähinnä hassulta! onnea vielä sinnepäin :)<3
PoistaVoi, onpa Mikko ja Hertta sulosia noissa kuvissa! ♥
VastaaPoistamun suloset murut :> <3
PoistaSaat olla Essi ylpee kun sulla on noin komea mies ja suloinen prinsessa!♥ Ihanat kuvat (:
VastaaPoistamä oonkin ylpee mun murusista :> <3
PoistaVoi <3 tosi hellyyttäviä kuvia! :)) Onneksi kaikki meni hyvin ja ilman ongelmia! Ja syntyihän se prinsessa sitten melkein laskettuna päivänä! ;)
VastaaPoistaloppujenlopuks tytsy olikin sit aika täsmällinen, pari päivää vaan myöhässä ;)
PoistaJonkun blogin kautta tänne sun blogiin eksyin, luin monia muitakin postauksia ku tätä! Nää mitä jaat muiden kans täällä, on jotain tosi ihanaa! :) meinasin jopa itse alkaa itkeen tossa äsken, kun ton koko tekstin lukasin. En tunne sua, mutta sulla on todellatodella ihana blogi! Noi kuvatkin ovat niiin ihania :)!!
VastaaPoistavoih, kiitos sulle ihanasta kommentista! <3
Poista