keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Synnytysstoori

Mä olin perjantaina tosi pirteä, ja olo oli parempi kuin kertaakaan koko raskauden aikana. Kävin neuvolassa ja terkkari siellä hämmästeli kans mun pirteyttä. Mulla pyöri mielessä kokoajan kahden viikon päässä oleva synnytys, koska olin varma, että synnytys jouduttais käynnistämään. Mitään merkkejä synnytyksen  alkamisesta ei ollu, otettiin Mikon kanssa tosi rennosti ja oltiin hyvillä mielin, vuokrattiin leffa ja herkuteltiin.
                 Lauantaiaamuna mä heräsin outoon kipuun häpyluussa (?). Mä yritin jatkaa unia, mutta enpäs saanutkaan enää unta. Menin syömään vähän aamupalaa ja istuskelin jumppapallon päällä, ja se helpotti oloa. Mä en missään vaiheessa ajatellut, että tää aaltoileva kipu vois olla supistelua. Se oli niin vaimeeta, eikä yhtään sellaista, joksi supparit oli mulle kuvailtu; menkkakipu x 100.
                 Seitsemän maissa mä herätin Mikon ja pyysin tätä tuomaan lämpimän kauratyynyn. Kipu oli kovempaa, mutta vielä todella siedettävää. Äiti kuitenkin tässä vaiheessa oli varma, että synnytys oli käynnistynyt. Mä yritin selittää että ei nää tunnu yhtään supistuksilta, mutta mistäs mä olisinkaan voinu tietää miltä ne tuntuu. Mä kuitenkin suostuin menemään suihkuun jonka jälkeen me lähdettiin sairaalaan. Ajettiin Mikon kanssa ilman kiirettä ja kuunneltiin Chebalebaa. Mikkokin varmaan uskoi, että kyllä tää nyt ois ihan se h-hetki. Mun äiti ja pikkuveikka tuli toisella autolla meidän perässä.
                 Sairaalassa oltiin ysin maissa. Kätilö joka meidät otti vastaan oli vähän epäluuloinen tästä tilanteesta, mutta käyrille mentiin. Kaikki oli hyvin, ja seuraavaks tehtiin sisätutkimus. Mä kuvittelin kokoajan että kotiin me vielä tänään lähdetään, ei supistukset voi olla näin laimeita. No sit tulikin pieni ylläri: kätilö sanoi itsekin hämmästyneenä, että mä olin jo 4cm auki ja synnytys oli käynnistynyt ja mulle pitäis antaa äkkiä kipulääkettä. Mä en oo varmaan ikinä hymyilly niin leveesti ku kuullessani, et tää oli nyt ihan oikeesti totta, ja kohta synnytettäis. Mä olin niin innoissani! Sain sairaalavaatteet ja sanoin haluavani kokeilla suihkua ja palloa kivunlievitykseks. Mut saatettiin suihkuun, ja siinä välissä mä huikkasin Mikolle, äiskälle ja veljelle, että vauva tulee! :) Kaikki oli iloisia.
               Suihkussa mä sain jonkun muka-kipua-lievittävän piikin kankkuun (auts!) muttei se auttanut yhtään. Mä palloilin ja suihkuttelin ehkä puolisen tuntia, mut sitten mulle tuli niin tajuttoman kuuma, että luovutin. Suihkun jälkeen supistukset voimistui. Mä ravasin veskissä kokoajan koska tunsin että mulla oli hirmuinen pissahätä, mutta mitään ei tullu. Tässä vaiheessa oli paljon vaikeempi olla. Yhdentoista maissa mentiin synnytyssaliin ja kahdeltatoista sain epiduraalin. Hallelujah, se oli ihanaa :D Vaikutti aika nopeesti, ja sit olo oli kokoajan mahtava ja aika tuntu menevän tosi nopeesti. Mikko palveli mua ja höpöteltiin kaikkea.  Kahdelta katottiin kohdunsuun tilanne seuraavan kerran, ja nyt se oli jo 7cm auki.Sain tokan satsin epiduraalia, mutta siinä menikin sit pitemmän aikaa, ennen kuin tunsin minkäänlaista vaikutusta. Vetelin ilokaasua ja mieli koheni ;)
             Puoli kuudelta kipu oli tosi kovaa, seisoin sängyn vierellä ja Mikko hieroi mun selkää. En enää muista miltä musta tuntui, kamalaa se kipu kuitenkin oli, ja Mikkokin kärsi luultavasti yhtä paljon kuin mä, toinen on niin symppis :) ♥ Tästä eteenpäin aika tuntu matelevan ja mä vaan kärvistelin siinä. Sit siirryttiin sängyn päälle.

''Tehdään muutama koeponnistus ja hienosti TO lähtee seuraamaan. Aloitetaan aktiivisesti ponnistamaan ensin kyljellään ja myöhemmin puoli-istuvassa asennossa. Reippaasti ja rohkeasti Essi työntää ja TO laskeutuu jokaisella supistuksella. Pian pää pilkottaa ja syntyy hyvin tuettuna, hartiat seuraavalla supistuksella helposti. Syntyy virkeä tyttövauva, joka nostetaan pian äidin rinnalle.''

Oli ihan uskomatonta nähdä mun pieni ihmisenpoikanen ekaa kertaa. Sanoinkuvaamatonta. Itkettiin koko perhe kun synnytys oli ohi; äiti, isi ja meidän pieni tyttö. Halasin vaan meidän pientä Herttaa joka nökötti siinä rinnan päällä ja pussailtiin Mikon kanssa kyyneleet silmissä.

            
Multa saa kysellä jos mieleen tulee jotain, mitä mä en maininnu :)

43 kommenttia:

  1. Voi ei, mulle tuli melkeen itellekki tippa linssiin tota lukiessa, onnenkyyneliä siis :D Ja noi kuvat sulatti mun sydämen totaalisesti! Laittakaa joskus kuva teidän koko perheestä tänne. Onnea vielä hirmusesti pikku naperosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mullaki meinaa tulla muutama kyynel ku mä ajattelen mun synnytystä, se oli vaan niin tajuttoman ihana hetki :) ♥ ja joo, me yritetään ottaa jonkinsortin perhepotretti! :)

      Poista
    2. Eikää, mulki tuli kyynelet silmiin,ku tuli oma synnytys mieleen! :) Heh, muutenki synnnytyksen jälkeen oon herkempi mitä ennen varsinkin kun näkee vauvoja ihan missä vaan niin aina alkaa itkettää :D Aivan ihana postaus!!! <3 & teiän vauva on niin söppänä :)

      Poista
  2. ooi kiva että kirjotit tän:) mutta haluisin kysyy että oliko susta synnytys ihan kamalaa niinkuin fyysisesti että sattuko se tosi paljon ?:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä oon jo unohtanu sen kivun ihan kokonaan, mutta kyllä mä ainakin muistan huutaneeni ihan kiitettävästi synnytyksen aikana :D kyllä sen kivun kestää, eikä synnytystä kannata pelätä :) kun mä ajattelen sitä jälkeenpäin, niin se oli oikeesti upea kokemus ♥ ja kyllä mä sen haluaisin uudestaan kokea, oli se senverran hienoa... :)

      Poista
  3. Ihana toi isän ja tyttären kuva,sulatti todellakin sydämen<3

    VastaaPoista
  4. Voi, miten herkkää! Saat mut odottamaan mun kaukaista synnytystä vielä enemmän :)

    Pakko kysyä, sattuiko epiduraalin laitto kummallakaan kerralla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no siis mä jännitin epiduraalin laittoa hirveesti, koska olin jokasuunnasta kuullu että se sattuu. mutta ei sattunu, inhottavampaa oli se selän peseminen sellaisella kylmällä aineella, hyh! :D tokalla kerralla sitä ei tuntenu, koska se letku oli jo valmiiks kiinni selässä, ja annostusta sit vaan lisättiin ja se kulki letkua pitkin :)

      Poista
    2. Hyvä kuulla näitä positiivisiaki kokemuksia epiduraalin laitosta :) Toivottavasti mullakin käy se mahdollisimman kivuttomasti :-D

      Poista
  5. Ihanan kuuloinen synnytys. :)
    Ja melkein meinasi itku tulla. ;) Nauttikaa ja nuuskutelkaa pikkuista ja onnea molemmille. :D

    VastaaPoista
  6. Voi ihanaa! Alku kuulostaa ihan mun synnytykseltä ku samat kellonajat!! :DD Epiduraalia oli kyl pelastaja!! :D Ja onnea vielä ja ihanii noi isä tytär kuvat <33

    VastaaPoista
  7. paljon onnea pienen tytön vanhemmille! :) <3 voikun ittelläkin koittais pian toi aika että sais vauvan, vauvakuume ihan mieletön! Mua on aina kiinnostanut että sattuuko epiduraali kuinka ja miten se pistetään ja kuinka paksu neula on? oon nimittäin kuullut ihan hirveitä kauhutarinoita siitä ja pelkään ottaa sitä tarvittaessa.. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! ja sitä epiduraalia ei kannata pelätä, pahempaa on luvassa... :D siis mun mielestä inhottavinta oli oikeesti se vaihe epiduraalin laitossa, kun selkä pestiin! se tuntu kylmältä, mutta ei pahempaa :) onhan se neula vähän normaalia paksumpi, mutta mulle joko sattu vaan tosi hyvä laittaja tai sit en jaksanu keskittyä siihen laittamiseen ku höpöttelin Mikon kanssa. se siis laitetaan selkään, siinä maataan vaan sängyllä sikiöasennossa (selkä pyöristettynä) ja se on siinä :)

      Poista
  8. Voi ihanaa:) kyllä tuli ihan kyyneleet silmiin kun tätä luki♥ Alan itekkin tässä pikkuhiljaa odottelee enemmän ja enemmän synnytystä.Kiits siis tästä kivasti kirjoitetusta synnytysstoorista!ja on muuten oikein ihania kuvia pienestä ja Mikosta:)

    VastaaPoista
  9. Ihana Mikko ja Hertta!♥ Kun luin tota tarinaa tuntu siltä, että sun synnytys olis ollut aika helppo.. Mutta onne vielä ihanasta pikku rinsessasta!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä se tuntuikin aika helpolta, vaikken mä kivulta säästynyt :) kun epiduraali vei kivut pois, niin aika vaan tuntu menevän tosi nopeesti :) ja kiitos♥

      Poista
  10. Iik, sait mut itkemään :') Sun synnytys kuulostaa sellaselta 'haave synnytykseltä', tekstistä sai sen kuvan että kaikki meni aika nopeesti ja helposti. Ei auta kun toivoa että itse sais kokea kanssa 'helpon' synnytyksen. Vielä pitäis muutama viikko odotella.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, kyllä se aika nopeesti menikin, ponnistusvaihekin kesti vaan 22min, vaikka yleensä ensisynnyttäjillä se on minimissään 30min. mutta aikaa tuntu menevän alle puolet tosta! onnea sullekin synnytykseen :)

      Poista
  11. Voi että, mä rakastan lukea synnytystarinoita :) Ihana pikkuinen :) t. vauvakuumeinen!

    Psst kysyjille: Ei se epiduraalin laitto satu :) Se eka pistos vaan tuntuu, samanlailla ku verikoetta otettais :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mustakin on ihana lukea niitä, varsinkin nyt kun on ite kokenu sen :) ja sitä pistosta ei tosiaan kannata pelätä, pelko vaan pilaa tunnelman!

      Poista
  12. Oi ihanaa, tulin ihan kauheen onneliseks teijän puolesta:) Onnea vielä kerran!

    VastaaPoista
  13. miten siis tarkalleen ottaen epidruaali annetaan ? laitetaanko siinä vai joku letku selästä läpi?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, laitetaan :D sen letkun avulla voidaan sit säädellä sitä annoksen määrää :)

      Poista
  14. Mulla ois semmonen toive et jos oisvaa jotenkin ja joskus mahollista niin kuvaisit/mikko kuvaisi ku toinen hoitaa Herttaa?:) Olette niin ihana perhe ja juuri tuommoisen mieki haluan sitten ainankin osittain<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo mulla on jossain kuvia missä Mikko vaihtaa vaippaa ja pukee Herttaa, mun pitää yrittää löytää ne jostain, ja mä voisin sit vaikka laittaa ne seuraavaan postaukseen! :)

      Poista
  15. Toivottavasti mun toinen synnytys menis just tälleen ku sulla!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mäki toivon et sun toinen synnytys menis tälleen, toi oli jotenkin niin voimia antava kokemus! :D

      Poista
  16. Voi miten ihania kuvia! Onnea ihan hirmuisesti koko teidän perheelle <3 Tuli kyllä itku tätä lukiessa kun tietää että meilläkin pian edessä ja osaan kuvitella miten sekaisin onnesta olen kun vauva viimein syntyy. En varmaan pysty lopettamaan sitä ilosta itkemistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mäkään en pystyny lopettaa sitä itkemistä, kätilö yritti siinä jotain kysellä ja jutella synnytyksen jälkeen mun kanssa ni nyyhkytin vaan jotain vastauksia räkä valuen :D <3

      Poista
  17. Eikä, aivan ihana synnytystarina <3 ite oon noin viikolla 10 (kai, eka neuvola ens maanantaina) ja pelkään jo nyt synnytystä! Ihana lukee tämmösiä tarinoita jotka laskee sitä pelkoa :) ei kaikilla mee niinku kauhuleffoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo ei ollu mulla mikään "telkkarisynnytys" et ois vedet roiskunu jokapaikkaan ja sit oiski heti ollu tositosi kiire sairaalaan ja hirveet supistukset :D multa jouduttiin puhkasemaan kalvot ja se vesienmeno tuntu lähinnä hassulta! onnea vielä sinnepäin :)<3

      Poista
  18. Voi, onpa Mikko ja Hertta sulosia noissa kuvissa! ♥

    VastaaPoista
  19. Saat olla Essi ylpee kun sulla on noin komea mies ja suloinen prinsessa!♥ Ihanat kuvat (:

    VastaaPoista
  20. Voi <3 tosi hellyyttäviä kuvia! :)) Onneksi kaikki meni hyvin ja ilman ongelmia! Ja syntyihän se prinsessa sitten melkein laskettuna päivänä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. loppujenlopuks tytsy olikin sit aika täsmällinen, pari päivää vaan myöhässä ;)

      Poista
  21. Jonkun blogin kautta tänne sun blogiin eksyin, luin monia muitakin postauksia ku tätä! Nää mitä jaat muiden kans täällä, on jotain tosi ihanaa! :) meinasin jopa itse alkaa itkeen tossa äsken, kun ton koko tekstin lukasin. En tunne sua, mutta sulla on todellatodella ihana blogi! Noi kuvatkin ovat niiin ihania :)!!

    VastaaPoista

© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen