sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Back to school

Mä oon pitänyt paluuta koulun penkille ihan itsestään selvänä juttuna; vuosi Hennin kanssa himassa ja sitten takasin opiskelemaan. En ole edes miettinyt muuta vaihtoehtoa. Nyt on kuitenkin ihan eri ääni kellossa!

Koulun lopettaessani ja äitiyslomalle jäädessäni me sovittiin koulukuraattorin kanssa, että mulla on mahdollisuus olla 2vuotta pois koulusta, ja opiskelupaikkani säilyy sen ajan. Olin kuitenkin varma, että palaan opiskelemaan Hennin ollessa 1v. Mutta hei, en mä haluakaan! Opiskella kerkeän kyllä, mutta Hennin pikkulapsivuosia en saa takaisin. Pelkään missaavani paljon, jos elokuussa laitan Henskun päiväkotiin. Mun murulainen on pieni vain kerran!

Onko mitenkään mahdollista, että olisinkin toisen vuoden kotona pikkumuruni kanssa? Mulla on koulua vielä 2vuotta jäljellä, pärjätäänkö me taloudellisesti siihen asti, että mä saan työpaikan, useamman vuoden päästä siis? Pääsenkö mä enää mukaan alani hommiin jos mulla on ollut kahden vuoden tauko, kun musta tuntuu nyt jo että olen unohtanut paljon opittuja asioita? Onks toi sittenkään mun ala, entä miltä aikuislukio kuulostais? Apua, liian vaikeeta! Kysyin mitä mieltä Mikkoseni on asiasta, ja hänestä toka vuosi kotona olisi hieno homma.

Yhdessä vaiheessa mulla oli palava halu palata kouluun. Se oli silloin, kun Henni ei vielä ollut syntynyt, ja olin ihan yksin kotona.  Hennin kanssa kotona on ollut ihanaa, mutta välillä tulee tunne, että seinät kaatuvat päälle. Mä oon niin paljon kotona, ja toisten nuorten näkeminen tekisi varmasti hyvää... Tai sitten mä voisin mennä töihin! Iltatöihin tarkemmin sanottuna. Mutta pelkään, että sitten mulle ja Mikolle ei jäisi yhteistä aikaa ollenkaan. Nyyhkynyyhky, onpas tää nyt taas vaikeeta.

Minä ja Miltsi ykkösluokalla! Piru ja enkeli ♥ Ykkösellä oli kivaa!
Täytyy jäädä pohtimaan tilannetta. Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

21 kommenttia:

  1. mun äiti oli monta vuotta kotona, siihen asti että nuorin oli noin kolme ja se sanoo, että kannattaa olla siihen asti kotona kun vain voi, koska koulussa ja töissä kyllä ehtii olla monen monta vuotta vielä lapsien jälkeenkin. hän oli siis varmaan 13 vuotta kotona lapsien kanssa ja meni töihin suunnilleen kolkyt kaheksan vuotiaana, ja silti ehtii olla töissä vielä tarpeeksi kauan :) eli mun mielestä ei kannata pitää mitään kiirettä koulun jatkamisen kanssa, varsinkaan jos ei ole alasta enää varma! toisaalta, jos et voi pitää kyseisestä koulusta enempää kuin kaksi vuotta vapaata, kannattaa sinne mennä vuoden päästä. sitä paitsi, kun on itse töissä aikaa lapsille/lapselle jää paljon vähemmän. :) tää on siis mun kantani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa ihan samaa mieltä! :) Tässä ehkä onkin kyse siitä, että miten toi taloudellinen puoli hoituu...

      Poista
  2. Ihanaa et pohdit tätä aihetta sillä olemme ajatelleet kihlattuni kanssa yrittää esikoista loppuvuodesta jolloin olen ollut vasta vähän aikaa uudessa koulussa! Valmistun tänä keväänä ylioppilaaksi eli olisin äidiksi tullessani 19 vuotias. Mietityttää vain koulu koska minulle tosiaan tulisi silloin välivuosi/vuosia! Hassua jo näin aikasin miettiä asiaa mutta mietityttää se nyt väkisinkin. Kommenttini pointti on se että on mukava lukea kun joku muukin pohtii tätä asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuli nyt jälkikäteen mieleet et onkos Mikko töissä ja saatteko minkälaisia tukia? Kyllä te varmasti selviäisitte mutta varmasti pitäis joka kuukaus miettiä et mihi menee rahaan ja mistä säästää. Mihi mennessä sun pitää päättää meetkö kouluun vai ootko kotona? :)

      Poista
    2. Tota asiaahan on hyvä miettiä etukäteen! Ei oo yhtään hassua :)

      Mikko on töissä raksalla. Mä oon saanu ekaks äitiyspäivärahaa ja nyt saan vanhempainrahaa, mutta sen tuleminen loppuu pian. Nyt hain kotihoidontukea, mutta sen saamisesta ei ole vielä tullut päätöstä. Se on kuitenkin varmaan puolet pienempi, kuin vanhempainraha.

      Poista
    3. Mulla kotihoidontuki on isompi kun vanhempainraha.. :D! mutta toisaalta me saadaankin siihen niitä lisiä..

      Poista
    4. Niin on minullakin kotihoidontuki reilusti isompi, mutta syynä siihen on, että asumme Helsingissä jossa saa sen suurimman mahdollisen kuntalisän.. ei tuo silti mitään varakasta elämistä ole on se töistä ansaittuun palkkaan nähden kuitenkin pieni ainakin minun kohdallani..

      Poista
  3. Mä oon ollu nyt Jaden kans kotona sen reilu kaks vuotta, ja vaik välillä on tuntunu et haluun kouluun/töihin niin silti, kuten sanottu lapsi on pieni vaan kerran, töitä kerkee tehdä koko elämänsä. :) Ite oon ainaki sitä mieltä et elän mielummin vähän tiukilla ja lasken rahani senttejä myöten, kunhan vaan saan olla kotona niin kauan kun mahdollista. :D

    VastaaPoista
  4. Käyn itse iltalukiota ja voin kyllä suositella sitä lämpimästi. Oon viihtynyt siellä huomattavasti paremmin kuin päivälukiossa aikaisemmin, ja vaikka ei sun kohdalla olekaan päivälukiosta kyse, niin lukio-opinnot itsessään antaa vähän lisäaikaa mietiskellä sitä omaa alaa. :) Iltalukiossa myös suuri osa opiskelusta tehdään itsenäisesti/omalla ajalla, joten saisit olla Hennin kanssa ja samalla opiskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kävin vuoden "oikeeta" lukiota, siis päivälukiota. Se ei ollut mun juttu ollenkaan, ei sinne päinkään, mutta poikkeeko se sitten huomattavasti iltalukiosta? Mä en oo ottanu näistä asioista selvää kunnolla, mutta täytyy ottaa!

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Mä oon varautunu siihen, että oon ainakin 2 vuotta kotona.. Missä sä oot koulussa taimillä linjalla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Espoossa, Omniassa audiovisuaalisen viestinnän linjalla :)

      Poista
  7. Suomessa on mun mielestä ihana tilanne siitä, että kyllä täällä aina PÄRJÄÄ. Ei täällä nuori, opiskeleva äiti kadulle joudu! Voi olla että opiskeluaikana voi olla tiukempaa ja joutua elämään vähän kädestä suuhun, mut _pärjätä_ täällä voi aina, etenkin jos on itse valmis elämään vähän köyhemmin jonkin aikaa. Opintotukia sun muita kannattaa ehdottomasti hakea niin paljon kuin vaan saa, opiskelu on sijoitusta tulevaisuuteen. Mun äiti oli 16v kotiäitinä, ja ite oon (kunhan taloudellinen tilanne vaan sallisi) mielelläni vaikka yhtä kauan! Haluaisin olla kotona siihen asti, että nuorin lapseni ei enää tarvitse mua koko ajan kotona, ja odottelen tässä just esikoistani viikolla 35+6 eli toivottavasti oon kotona vielä kauan :) joka tapauksessa aion kotiäitiydestä luopuessa mennä ensin opiskelemaan ja sitten vasta työelämään. Mies on onneksi ihan hyvässä duunissa, mutta aika varmasti meillä tulee olemaan tiukempaakin, etenkin hoitovapaalle jäädessä. Tärkeintä on kuitenkin se, että pärjää, ja lapselle pystyy tarjoamaan hyvän elämän vähemmälläkin :)

    VastaaPoista
  8. Olisko mahdollista sopia koulun kanssa, että jatkat syksyllä opintoja, mutta vaikka vaan 2-3 päivää viikossa? Tai vaikka että käyt ammattiaineita ja työharjotteluja vaan, ja atto aineet sitten myöhemmin joskus (tai toisinpäin)?
    Eli siis että Henni olis hoidossa pari päivää viikossa, mutta saisit kuitenkin myös ite olla paljon kotona:)
    Entä onko teidän koulussa mahdollista suorittaa atto aineita etänä, että opiskelisit kotona ja tekisit vaan kokeet koulussa? :)

    VastaaPoista
  9. En usko, että aikuislukio yksinään olisi oikea ratkaisu. Tottakai se helpottaisi siten, että saisit viettää Hennin kanssa aikaa, mutta taas toisaalta se ei valmistaisi sinua mihinkään. Se veisi sinulta n. 3 vuotta (jos ei ole aiempia lukio-opintoja) ja lukiopapereilla et pääse töihin kuin kaupan kassalle ja uralla eteneminen on haastavaa. Jos taas kävisit lukion ja sitten vielä erikseen ammatin lukisit, voisi se pahimmassa tapauksessa viedä 5 vuotta. Siitä jos vielä haluaisit esim. amk tai yliopistolle, niin 5+4 = 9 vuotta tai 5+5 = 10 vuotta. (ilman välivuosia)

    Mikset kävisi kaksoistutkintoa, jos lukiokin kiinnostasisi?

    Itse totesin lukion olleen pitkälti ajanhaaskausta, mutta silti suosittelisin kaksoistutkintoa siinä mielessä, että saisit käytyä esim. kielten kursseja (ruotsi + englanti) ja matematiikan kursseja. Ne olivat oikeastaan ainoat kurssit (äidinkielen lisäksi), jotka koin hyödyllisiksi tulevissa opinnoissani.

    Kerronpa lyhyesti oman taustani. Tarkoituksenani oli saada 10 vuoteen suoritettua koko lukion oppimäärä (3v) + ammatillinen perustutkinto (2v) + yliopistolla maisteriksi (5v). Kävi kuitenkin niin, että suoritin kolmoistutkinnon eli aikuislukion lukion oppimäärä + ammatillinen pt = 4 vuotta ja yliopistossa olen tällä hetkellä vuoden edellä aikataulua, joten siihen meneekin vain 4 vuotta. Saan siis tällä suunnittelulla käytyä haluamani koulut 8 vuodessa 10 vuoden sijaan :) Selvää säästöä! Ja haluan korostaa, että en ole koskaan ollut mistään viisaimmasta päästä, aina sellainen keskiverto vain tai ehkä jopa keskivertoa hölmömpi. Ja ei, en käytä kaikkea aikaani opiskeluun, vaan treenaan useamman kerran viikossa ja käyn vielä töissäkin.

    Eli sen sijaan, että kävisit sekä ammatillisen tutkinnon + ylioppilastutkinnon eri aikoihin, voisit yhdistää tarvittavat osat ja hyötyä mahdollisimman paljon! Ammatillinen pt + lukio (kaksoistutkintona) veisi sinulta mahdollisesti 4 vuotta ja kun sinulla on jo ammatillisia opintoja takana, helpottaa se urakkaasi. :) Tietenkin yksi vaihtoehto on käydä muutamia iltalukion kursseja ollessasi vielä Hennin kanssa kotona. Jos päättäisitkin tehdä kaksoistutkinnon, olisi sinulla kursseja jo takataskussa, kun tulee aika jatkaa opintoja.

    Kannattaa suunnitella ja puntaroida vaihtoehtoja kuitenkin siten, että aikaa jää Hennille ja Mikollekin. Tällaisia ajatuksia minulla, anteeksi pitkästä kommentistani! :D

    VastaaPoista
  10. Mä olen miettinyt monta kertaa että kun itse saan lapsia,että olenko heidän kanssa sen kolme vuotta kotona vai vienkö heidät jo vuoden ikäisinä hoitoon.
    Olin työharjoittelussa tässä vähän aika sitten hoitamassa 1-3 vuotiaita lapsia,ja aamuisin kun niitä lapsia tuotiin sinne hoitoon niin ne kolme vuotiaat huusivat surillista itkua kun äiti lähti pois ja alle 2,5 vuotiaat taas lähtivät reippain mielin leikkimään heti kun olivat vaan saaneet kuumat ulkovaatteet pois päältään.
    Kommentin tarkoitus on siis se,että minun mielestäni se että vie sen lapsen jo 1 vuotiaana edes vaikka pari kertaa viikossa hoitoon,koska lapsi on kuitenkin ollut ns. niin vähän aikaa äidin kanssa että päiväkotiin jääminen on helmpompaa,kuin sillon kun se lapsi on ollut sen 3 vuotta kotona pelkästään äidin kanssa niin että ei ole minkäänlaista kokemusta niistä hoitopaikoista,jolloin siis tulee helpommin se ikävä. Ja kun se lapsi itkee sitä lohdutonta itkuaan koko päivän,niin siinä kärsii hoitajat kuin se lapsikin,koska ei se lapsi ymmärrä sitä kun sanoo että äiti ja isi tulevat iltapäivällä hakemaan,silloin siinä menee koko kiva tarhapäivä sivusuun kun lapsi itkee äidin perään.
    Joten kannattaa siis miettiä sitäkin vaihtoehtoa että vie Henniä vaikka juuri sen kerran tai parin viikossa hoitoon,niin kun Henni menee kokonaisiksi viikoiksi hoitoon niin on paljon kivempi jättää iloinen lapsi sinne kuin lapsi joka roikkuu puntissa kiinni ja itkee lohdutonta itkua.
    Toivottavasti kommentistani sai jotakin selkoa ja saisi ajattelemaan joitakin ihmisiä myös muulta kannalta kuin siltä että jää ne lapsi vaiheet pois,toki se on ihana nähdä kuinka lapsi kasvaa ja oppii uusia asioita,mutta kuitenkin vuoden vanhana osataan jo kävellä (tai ainakin jotkut) ja päivähoidossa lapsi oppisi sosiaalisia vuorovaikutustaitoja ja sanavarasto karttuu kertaheitolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole äiti, mutta olen ajatellut että sitten joskus kun lapsia haluan, haluan olla kotona niin kauan kuin mahdollista. Niinkuin muutkin ovat sanoneet, opiskella ehtii myöhemminkin! Lähihoitajana tiedän jonkin verran lapsen kasvusta ja kehityksestä ja sen verran voin sanoa, että alle 3 vuotiaat lapset eivät opi sosiaalisia taitoja muilta lapsilta, vaan juurikin niiltä vanhemmilta, aikuisilta. Tarhassa hoitajia ei ole riittävästi siihen, että jokaisella pienellä lapsella olisi syli johon tarvittaessa tukeutua. Perhepäivähoito kuulostaa ainakin itselleni paljon paremmalta vaihtoehdolta (sitten joskus:)), sillä siellä lasten määrä on paljon pienempi ja aikuinen on kokoajan käytettävissä niin että lapset oikeasti tuntevat olonsa turvalliseksi.

      Poista
  11. Lisäämpä itsekin vielä kommentin vaikka se onkin aika samantapainen muiden kanssa. Itse mieti sitä, että ei Suomessa kukaan nälkään kuole. Olen ollut sairaslomalla reilusti yli vuoden, ja vaikka välillä on pitänyt sossun luukulla käydä ja elää toimeentulotuella, niin hyvin olen kuitenkin pärjännyt. Joskus pitää karsia menoja, mutta kun suunittelee alkukuukaudesta rahan käytön hyvin, niin ei ongelmia.
    Vaikka rahat ovat hiukan vähissä, niin en jaksa turhia stressailla asiaa. Kannan asiasta huolta ja otan vastuuta, mutta ei kannata turhaa miettiä liikaa miten pärjää ja voiko tänään ostaa sitäjatätä. Kyllä se elämä kantaa!:)
    Suosittelisin olemaan hennin kanssa kotona, sillä jossain vaiheessa tulee se vaihe kun henniä ei vähempääkään voisi kiinnostaa tylsät vanhemmat;D Nauti pikkuisesta mutta muista myös sun oma aika, ettei rupee samat kuviot ahdistamaan. Tsemppiä miettimiseen!:)

    VastaaPoista
  12. Ite valmistuin viime keväänä media-assistentiks ja hain jatko-opiskelemaan enkä päässyt. Työtilanne alalla on erittäin surkea, jonka takia mä Essi kehotan sua jäämmään Hennin kanssa kotiin. Sä tuhlaat aikaas koulussa, koska veikkaan että sulle jää käteen vain ammatti, mutta ei töitä niin kuin suurimmalle osalle meidän luokkalaisista. Puolet on nyt kaupan kassalla tai opiskelemassa merkonomiksi :) Media-ala vaikuttaa kivalta, kun opiskelee, mutta se karu totuus iskee päin kasvoja vasta sitten kun on valmistunut :)

    VastaaPoista

© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen