How to handle monsters

Eli kuinka niitä verhon takana ja sängyn alla hengailevia mörköjä ja hirviöitä vois jututtaa. 

"ÄITI! Täällä on hirveitä mörköjä!'' kuului kauhistunut huuto makuuhuoneesta eräänä iltana, kun olin jo pampulani peitellyt. ''Mitä, missä?'' ''Tuolla sängyn alla." Kummallista, että ne sinne yhtäkkiä tupsahti! Pampulan lisäksi hämmentynyt oli myös äiti, joka ei pahemmin suhtautumista mörköihin ollut aiemmin miettinyt. Mä otan tosi ison stressin kaikista tekemisistäni ja mietin koko ajan, että meneeks toi ipana nyt pilalle jos mä teen tän asian tälleen, vai pitäiskö mun sittenkin tehä se tolleen? 

Epävarma fiilis iski siis myös mörköjen kanssa. Pitääks niiden olemassaolo kieltää kokonaan vai pitäiskö ne yrittää häätää?

''No moikka möröt! Mitäs te siellä tähän aikaan teette? Ei saa säikytellä pikkutyttöjä, oottepas te tuhmia! Teidän pitää pyytää anteeksi ja sitten meette omaan kotiinne. Hyvää yötä.''

Päädyin antamaan möröille vähän noottia tuhmasta käytöksestä, käskettiin ne omaan kotiinsa ja toivotettiin hyvät yöt. Henskulle on aina tosi tärkeetä, että kaikki pääsee omaan kotiinsa. Oli se sitten vaikka pappa, hämähäkki tai mörkö ja tässäkin tapauksessa pieni neito oli oikein tyytyväinen ja pääsi hymyssä suin nukkumaan kun möröt pääsivät omaan kotiin. Mörköjä on ilmestyny nyt aika usein, mutta niille vaan sanotaan ''hus hus pois, möröt pois!'' ja niitä osoitetaan taskulampulla ja sitten ne lähtee ja omat hommat voi jatkua.  Yhtenä iltana Henskua pelotti mennä omaan keittiöönsä kun siellä oli joku hirviö ja arvatkaapas mitä minä sitten tein?

Naamioiduin mammamöröksi, murahdin keittiössä olevalle mörölle joka pakeni heti ja sitten olinkin pienen tytön sankari. ''Oi äiti, sinä teit sen!'' ja sitten naurettiin ja hassuteltiin ja leikittiin mörköjä. Me ollaan yleensä kysytty niiltä möröiltä, että onks ne kilttejä vai tuhmia ja ne on tosi usein kilttejä. Siks mun mielestä mielikuvitus saakin kukoistaa ja möröille voi tarjota vaiks teetä jos siltä tuntuu. Jos ne alkaa oikeesti pelottaa niin sit täytyy tehdä jotain muuta, että ne saadaan pois mielestä. Tärkeintä on olla turvana ja ottaa pampula sylkkyyn turvaan jos joku häntä kiusaa.

Mä nyt kuitenkin lähdin tähän mörköleikkiin vähän hassuttelevalla asenteella mukaan (niinkuin yleensäkin lähden kaikkeen hassutellen mukaan) ja musta tuntuu et se oli Henskulle ihan jees. Hensku on myös kertonu, että hänen sängyn allaan on paljon hämähäkkejä. Ne ei pelota yhtään vaan on enemmänkin hassuja ja mä oon vaan kehottanu jättämään ne sinne ettei ne ala kutittaa yöllä. Pampula meinaan haluais ne viekkuunsa. Mut mites teillä, onks teillä ollu mörköjä kylässä? Miten te ootte ne hoidellu? Kiinnostava aihe, joka sai meillä muuten alkunsa hoitopaikasta kun Hennin kaveri oli dinosauruksista ja möröistä kertonut!