Täällä puhuu laivan kapteeni!

Sanotaan nyt heti (virtuaalisesti) käsipäivää kuten minä aina sanon kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille. Minun nimeni on Henni, ja minusta on kiva tavata juuri sinut! Älkää antako minun alku-ujouteni häiritä, olen aina alkuun hiukan kaino, mutta tokenen tästä kyllä pian ja kohta jo otan sinua sormesta kiinni ja vedän mukaan leikkiin. Enhän minä vielä oikeasti näin hyvin jutustele, vaikka paaaljon sanoja ja lauseita jo osaankin. Neljän ja viiden sanan pituisia lauseita höpöttelen päivittäin ja kyllä minusta halutessaan oivan juttukaverin saa. Selitän vieraille mielelläni kaikenlaisia asioita! Itseasiassa en koskaan taida olla hiljaa. Vaikka leikkisin yksin, pidän ääntä kokoajan. Minulla on oma keskittymisääni, ''mmmmmmm''. Keskittymisäänen avulla pystyn mihin vaan!

Tykkään ihan hirmuisesti autella kaikissa kotitöissä ja minut otetaan mukaan kaikkiin minulle sopiviin hommiin. Imuria pelkään edelleen kauheasti! Millähän pääsisin siitä kammosta eroon, onks teillä vinkkejä? Omalla pienellä harjallani siivoan mielelläni ja olen muutenkin tosi siisti tyttö. Istun sievästi aina hiekkiksen reunalla ja joko katselen kavereiden touhuja tai teen muutaman hiekkakakun. Sotkua välttelen ja jos vahingossa pöksyille menee hiekkaa, huomautan siitä yleensä heti ja pyydän äiskää sen siitä ottamaan pois. Alla olevassa kuvassa en vielä ollut huomannut, että katastrofin ainekset olivat kasassa pöksyjen ollessa likaiset.

Olen ilmeiden mestari ja hallitsenkin niitä suuren litanian. Äiti lupasi kirjoittaa niistä ihan oman postauksensa! Äidin instagramista (@essipsi) näkee usein kuvia minusta, mikäli kaipaatte vähän söpöilyä päiväänne. Enempää en itsestäni tällä kertaa täällä höpötä, nyt siirrytään juhannuksen viettoon. Huomenna päästään möksälle, hiphiphurraaaaa! Hyvää Juhannusta, pitäkäähän kivaa!

Rakkaudella, Hensku ♥

Mitä puoltoistavuotias beibi duunaa?

Mun runosuoni ei oo sykkiny nyt hetkeen ja mä oon valinnu postaamattomuuden sen sijaan että ähertäisin väkisin jotain tylsää, kiusallisen tuntuista tekstiä, koska sellasta ei oo kenenkään kiva lukea. Inspis tekee kuitenkin pikkuhiljaa paluutaan ja kerrottavaa ja kuvia on kertynyt hirrrveesti! Hiljaisuusputki katkeaa tänään, koska halusin tulla höpöttelemään meidän 1,5-vuotiaan kuulumisia ♥ tänään napsahti ikää mittariin siis puoltoistavuotta ja mamille iski nyt niinku ihan järkky ikäkriisi! Mä yhä useemmin vaan katselen tota maailman rakkainta pelletaaperoa ja siis äh, emmää osaa pukea tätä sanoiksi. Rakastan mun hassua pelletaaperoa.  Henni on tosi persoonallinen tapaus ja mä aattelin nyt taas vaihteeks kertoa hänen viimeaikaisia hassutuksiaan ja kuulumisia! 

♥ Henniltä jäi tutti pois noin kuukausi sitten. Me tajuttiin yhtenä päivänä et hei, tuttia ei oo käytetty pitkään aikaan. Ollaan pärjätty loistavasti ilmankin! Joskus kun Hennula löytää jostain tutin, hän nappaa sen salamana suuhunsa mutta ei reagoi mitenkään kun se otetaan pois. 

♥ Uhmatuhmasta on nyt näkynyt pieniä merkkejä; muutama päivä sitten tyttö sai kamalan raivarin kun kiellettiin ottamasta likaisia haarukoita tiskikoneesta: hän pyöri lattialla, huusi "äittäää" ja työnsi mut  pois kun yritin lohduttaa. Aikansa pyörittyään kiukuttelija nukahti kesken pyörimisen. Menispä kaikki (tulevat) raivarit yhtä helposti ohi. Nyt tytteli on myös oppinut laittamaan kädet puuskaan ja silloin tällöin hän esittää olevansa vihainen.

♥ Jos sä et ole vielä nähnyt TÄTÄ hassutteluvideota, niin suosittelen että käyt kurkkaamassa sitä! Sen pitäis näkyä, vaikka ette Instagram-tunnuksia omistaiskaan :) Se on kuulemma saanut monet nauramaan ja siitä saa pienen käsityksen siitä kuinka pelle Hennula on! :D Kannattaa muutenkin seurata FBssä ja IGssä (@essipsi) jos haluaa nähdä kuvia ja vitskuja useammin!

♥ Hennula apinoi hirveästi meidän tekemisiä! Tässä vain yksi esimerkki pienen neitosen päähänpistoista: hän on nähnyt yhden ainoan kerran kun mä työntelen kynsinauhoja manikyyritikulla, mutta yhtenä päivänä hän itsekseen löysi tikun jostain ja laittoi kaikkien sormien ja varpaiden kynsinauhat kuntoon.

 ♥ Henni on alkanut nyt pälpättää kovasti lyhyen ajan sisällä. Oikeita sanoja hän nappaa lennosta tosi paljon ja omaa kieltään hän puhuu ihanasti. On niin kiva kuunnella kun automatkoilla takapenkiltä kuuluu jännittävää, vaihtelevaa höpötystä ja ihmettelyä!

Mua itteeni kauhistuttaa et tää postaus ei ollut visuaalisesti kovinkaan kaunis ja tässä on kännykkäkuvia ja kamerankuvia sekaisin mut ei voi mitään, halusin jakaa näitä teille siitä huolimatta! Mun mielestä muutenkin kuvan tunnelma on laatua tärkeämpää ;) Meillä on muuten neukku perjantaina ja mä ootan sitä ihan hirveesti! Mä en tiedä yhtään et mitä tän ikäisen pitäis osata joten on kiva päästä kuulemaan :)

Henni-muru 11kk

No voi että, beibi täyttää jo kuukauden päästä 1vee!! Tällä hetkellä kuitenkin juhlitaan 11kk-välisynttäreitä, ja kokosin tähän jutskuja joita Henni on oppinut tässä kuukauden aikana. Aiemman (10kk) postauksen voit katsoa täältä :)

♥ Tukea vasten nouseminen/seisominen. Henni on kova kiipeilemään, ja kaikkea (ja kaikkia) vasten pitää nousta seisomaan. Muksahduksilta ei olla vältytty.

♥ Tuettuna käveleminen. Henni kävelee hienosti, kunhan saa vähän pitää jonkun isomman sormesta kiinni :) Ja Henni onkin kova tyttö kävelemään! Me tehdään usein iltaisin pieniä (5-10min) lenkkejä jotka Hensku saa kävellä kokonaan itse.

♥ Itse syöminen/muiden syöttäminen. Henni tietää ihan selvästi, että lusikalla otetaan lautaselta ruokaa ja laitetaan suuhun. Joskus riisun Hennin nakupelleksi ja annan hänen syödä itse. Se on aika sottaista puuhaa, mutta pikkuhiljaa Henni oppii syömään paremmin ja paremmin :) Hennin mielestä on myös hurjan hauskaa syöttää muita!

♥ Matkiminen. Henni mm. matkii imuria murisemalla. Ja jos isommat nauravat, yhtyy Henni nauruu hekottavalla ''heh-heeh''-tekonaurullaan. Tarttuva tekoyskä on myös tosi yleinen juttu täälläpäin, kun sillä saa niin helposti huomiota! Ja sitten on kaikenmaailman ilonkiljahduksen sun muut.

♥ Tutin pois jättäminen. Henskuli ei juurikaan käytä muuten tuttia, paitsi esim. hiekkalaatikolla, jolloin tutti estää hiekan syömisen. Nukkuminen ja nukuttaminen hoituvat useimmiten ilman tuttia. 


♥ Ei-sanan tutuksi tuleminen. Henni uskoo meitä vaihtelevasti kun kiellämme häntä, ja Henni myös itse komentaa lelujaan. 


♥ Nenän kaivaminen. On maailman söpöintä kun Henskuli kaivaa nenää!! ♥

Onnea pienelle rakkaalle ♥

Mitä kymmenkuinen Henni osaa?

Moi! Viimeaikoina multa ollaan pyydetty, että tekisin postauksen Henskun tämänhetkisistä taidoista. Joten tässäpä tuleekin nyt kooste jutuista, joita Henskuli taitaa tällä hetkellä! :) Toivottavasti tämä postaus ei ole liian samanlainen tämän aiemman postauksen kanssa, jossa myöskin kerroin 10kk juttuja!

♥ Ryömiminen. Henni ei vielä konttaa, mutta ryömii omaa tahtiaan eteenpäin. Hennistä on kiva tehdä tutkimusmatkoja ja hän viihtyy pitkiä aikoja lattialla tutkiskellen. Välillä neitokainen kyllä nousee konttausasentoon, mutta melko nopeasti läpsähtää siitä takaisin mahalleen :) Henskulin mielestä on ihan huippukivaa ryömiä äitin ja isin päältä ja hän pääsee vikkelästi meidän molempien yli kun me makoillaan sängyllä!

♥ Polvilleen nouseminen. Henni ei myöskään vielä nouse seisomaan tukea vasten, mutta polvilleen hän pääsee jo hienosti. 

♥ Vilkuttaminen. Vilkuttamista harrastamme vaihtelevalla menestyksellä, ja yleensä Henni innostuu vilkuttamaan vasta kun tilanne on mennyt ohi ja vieraat ovat lähteneet :D

♥ Taputtaminen. Kun Henni näkee, että joku taputtaa, hän alkaa itsekin taputtaa. Kädet eivät aina osu ihan kohdilleen, mutta yritys on kova :)

♥ Tuettuna käveleminen. Henni haluaisi kävellä koko ajan! Tiistaina ostimme Henskulille ekat omat kengät, ja niillä me nyt harjoitellaan :)

♥ Syliin pyytäminen. On maailman ihaninta kun Henni tulee vetämään hameen/housuun helmasta, tuijottaa koiranpentu-ilmeellä ja viittoo haluavansa sylkkyyn ! ♥

♥ Leikkiminen. Henni keksii itse kivoja leikkejä, kuten veden kaataminen yhdestä astiasta toiseen astiaan. Myös hippa on Henskun mielestä kiva leikki ja hän lähtee aina hirmuista vauhtia karkuun jos joku lähtee jahtaamaan :)  

Just nyt mulle ei tuu mieleen mitään muuta mistä voisin kertoa. Henni vaikuttaa joka päivä isommalta tytöltä ja mehän vietetään 1vee synttäreitä jo enskuussa!! Pitäisköhän tässä alkaa pikkuhiljaa suunnitella niitäkin pippaloita..?

 

Ihanaa illanjatkoa kaikille ♥ 

Seuraa meitä Facebookissa klikkaamalla tätä! 

10kk neukku ja päivän asut

Moikka taas! Me oltiin eilen neuvolassa ja pamautan heti tähän alkuun strategiset mitat: 8990g & 69,5cm.
Henni on kuulemma pätkä, ja sen takia meidän täytyy mennä ensi kuussa mittaukseen, vaikka normaalisti neuvolaa ei pitäisi 11kk iässä olla. Minkä pituisia teidän kymmenkuiset ovat olleet? Muistaako kukaan? Jaksaako kukaan kaivaa neuvolakorttia esille? Tätä äiskää huolestuttaa!

Kysyin siitä toisesta lämpimästä ateriasta ja neukkutäti sanoi, että me voidaan kokeilla josko sillä olisi vaikutusta yöuniin. Henni on nyt siis alkanut heräillä yhä useammin öisin. Viime yönä heräsin klo 2 ihan paniikissa, ja pelästyin että missä Henni on (hän tulee yleensä klo 23 maissa meidän sänkyyn), ja hetken panikoituani tajusin kurkata pinnikseen ja siellä se baby nukkui. Olin ollut tosi väsynyt ja onnekseni Henni päätti sitten juuri viime yönä antaa äidin nukkua. Neiti sai eilen sen toisenkin ruuan, mutta ei sillä voi olla näin nopeaa vaikutusta.

No mitäs muuta voisin kertoa pian kymmenenkuisesta neidistä? Hennin sanavarastoon kuuluvat sanat äiti, isi ja kakka. Me sanotaan joka aamu ''hyvää huomenta maailma!'' ja avataan verhot, ja tänä aamuna Henni sanoi minun jälkeeni ''huomenka''! Se tuli niin selvästi, että mun leuka loksahti auki, mutta olen kuitenkin ihan varma, että tuo oli silkka vahinko, eikä toistu pitkään aikaan uudestaan. Se kuulosti silti maailman ihanimmalta ♥

Hennillä on nyt taas ''isi on paras''-vaihe päällä. Kun me ollaan kaksin, ei ole ongelmaa ja meillä on ihanaa ja Henni on oma iloinen itsensä, mutta kun isi tulee kotiin, ei äiti enää kelpaakaan! Henni haluaa koko ajan olla vain isin kanssa. Henni haluaa isin syliin, Henni haluaa leikkiä isin kanssa, Henni haluaa että isi syöttää ja vaihtaa vaipan. Isi on tosi otettu tästä, ja hoitaa hommat hienosti :)

Mietin tosi pitkään, että haluanko kirjoittaa blogiin kakkajuttuja, ja päädyin siihen lopputulokseen että kyllä. Tykkäisin itsekin lukea pottailusta muiden blogeista, joten päätin kirjoittaa pienen raportin meidän pottailutilanteesta :D Me oltiin Henskulin kanssa Ikeassa reilu viikko sitten, ja ihan hetken mielijohteesta päätin ostaa potan. En ollut kertaakaan aiemmin miettinyt mitään pottailuun liittyvää, eikä mulla oikeastaan vieläkään ole mitään havaintoa, että minkä ikäisenä lasta kannattaisi alkaa totuttaa pottaan. Viikon verran olen nyt kiikuttanut Hennin potalle heti hänen herättyään, ja arvatkaas mitä; me ollaan saatu sinne joka aamu saalis, jes! Muutaman minuutin odottelun jälkeen Henni on tehnyt joka päivä aamupisut- ja kakan pottaan reippaasti. Mainitsin tästä neuvolatädille ja hän kehui Henniä kovasti. Kuulemma on hyvä juttu aloittaa treenailu jo nyt, koska lapsen oppiessa kävelemään voi potalle rauhoittuminen olla paljon haastavampaa. Minkä ikäisenä sinä olet vienyt lapsesi ekaa kertaa potalle?

Kuvasaldo on tälläkertaa ihan surkea, mutta kurkataan nyt vaikka vähän äidin päivän asua että saadaan vähän väritettyä tätä postausta! Alla olevassa kuvassa on muuten se farkkutakki josta lisäsin kuvan jokin aika sitten Instagramiin ja jolle lupasin antaa uuden elämän! Se ei ole vielä ihan valmis, mutta mulla ei ole muita farkkuliivejä ja toi ajoi kyllä eilen asiansa ihan kiitettävästi :)

Joo, enköhän mä nyt muistanut kertoa tältä erää kaiken mielessä olleen :) Ihmettelen muuten suuresti sitä, että vaikka kuinka yritän pitää tiheää postaustahtia yllä, niin aina yllätyn huomatessani, että viimeisimmästä postauksesta on kulunut jo 4-5 päivää tai jopa enemmän! Ajattelen oikeesti aina että jes, nyt on vaan parin päivän tauko, mutta bloggerin avatessani kummastun aina... Miten nää päivät voi mennä näin nopeesti?

PS. JEE!! Näillä näkymin blogi saa uuden ulkoasun 27.6, joten siihen asti joudutte kestämään vielä tota maailman tylsintä banneria! Näin juuri äsken lähes välmiin ulkoasun (jonka siis ihanan Jeminaiseni kanssa suunnittelimme jokin aika sitten ja jota Jemppu on tässä nyt väkertänyt) ja tykkään siitä hirmuisesti! ♥ Toivottavasti jaksatte odottaa! :)

Bambinan puheenvuoro

Heipähei! Minä olen Henni, pikkuinen tättähäärä joka täyttää tänään 8 kuukautta!

Tällä kertaa kerron teille itse omasta vauvamaisesta näkökulmastani, minkälainen pallero olen nyt kahdeksan kuukauden iässä. Aloitetaan tuoreilla taidoilla; olen juuri oppinut vilkuttamaan ja peruuttamaan! Nyt kun olen oppinut liikkumaan takaperin, joudun usein pinteeseen josta minut pitää pelastaa. Tykkään pakittaa kalusteiden alle piiloon, mutta ikävä kyllä en itse pääse pois.

Joskus jään jumiin.

Keinutuolin alla on hyvä piilopaikka. Keinutuolista myös roikkuu kivoja hapsuja, ja ne ovat mielestäni hirmuisen kiinnostavia. Joskus otan hapsun suuhuni, puren sitä kahdella hampaallani ja lähden pakittamaan. Vetoleikit ovat muutenkin mielestäni tosi kivoja. Pienempänä kukkuu-leikki oli paras, mutta nyt olen jo niin iso, että se ei jaksa naurattaa. Tällä hetkellä vetoleikit on parhaimpia!
Minä olen musikaalinen persoona. Laulan päivisin paljon äitini kanssa, ja äidin mielestä minulla on tosi kaunis ja neitimäinen ääni. Tykkään myöskin kuunnella kun minulle lauletaan, ja viisi pientä ankkaa on lempparilauluni. Sitä lauletaan monta kertaa päivässä! Kaikista mukaansatempaavin biitti on kuitenkin Salkkareiden tunnarissa. Ihan sama mitä olin tekemässä, keskeytän kaikki kiinnostavimmatkin puuhat kun Salkkarit alkaa. Käännän pääni välittömästi kohti telkkaria kun kuulen tutut sävelet. Tissittely on lempipuuhaani, mutta keskeytän jopa sen Salkkareiden tunnarin takia. Siinä vaan on sitä jotain! Kun alkumusa loppuu, jatkan taas omia puuhastelujani.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia on myös hyvä ruokahaluni. En ole koskaan nirsoillut minkään uuden ruoka-aineen suhteen, jota äiskä on minulle tarjonnut. Kaikki äidin tarjoamat ruuat on hyviä, mutta kaupan mössöjä en suostu syömään, en sitten millään. Edes perustuttu peruna-porkkanamössö ei maistu jos se on kaupan hyllyltä. Kotiruoka rulez!

Ilmeeni, kun äiti tarjosi kaupan valmismössöä.

Välillä minusta tulee ihan höpö, ja saan höpökohtauksen! Kohtaus iskee yleensä kun pitäisi mennä nukkumaan, ja minut lasketaan äidin ja isin sänkyyn. Pyörin jokasuuntaan, kikattelen ja heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Olen oikea hepulihemmo ja vanhempiani naurattaa silloin! Höpökohtaukset ovat harvinaisia, mutta sellaisen sattuessa todella huvittavia.

Nyt minun pitää mennä kylpyyn ja iltapuurolle, joten lopetan höpöttelyn tältä erää tähän. Juttua minulla riittäisi vaikka kuinka, ja yleensä höpöttelenkin päivän kuulumiset isille ja kaikille muille, kun he tulevat kotiin. Kiitti ja kuitti!

PS.
Katsokaapas mitä minä sain tänään isomammalta 8kk-lahjaksi!

...sain vaaleanpunaisen keinun!

♥:lla Henni 



8kk neuvola ja uusia opittuja jutskuja

Toiset tervehdykset vielä tänään! Tulin kirjoittelemaan muutamia jutskuja Henskun kehityksestä, koska me ei omisteta vauvakirjaa ja olen tottunut tänne kirjoittamaan kaiken tärkeän, jos en teidän nähtäväksi niin ainakin luonnoksiin :-) Ekaks vaikka vähän jutskujan 8kk neuvolasta!

8kk-neukkumitat:

Paino 8446g

Pituus 68,5cm

Semmosia mittoja tällä kertaa. Henni täyttää vasta parin viikon päästä 8kk, enkä oikein tiedä, että miksi neuvola oli noin aikaisin. Alunperin tämän 8kk neukun piti olla silloin kun Henni täytti 7kk, ja se vasta aikaisin olisikin ollut. No, silloin kuitenkin väsymyspäissäni unohdin neuvolan, joten uusi aika oli viime keskiviikkona. Ei minulla oikeastaan muuta kerrottavaa olekaan, koska käynti ei ollut mitenkään erityisen antoisa. Meillä oli vieras lääkäri, eikä oikein sitten jutusteltu mitään turhia. Seuraavan kerran kun mennään neuvolaan (kesäkuussa), on Hensku jo 10kk, apua! Aika rientää..

Ja sitten eräs ilmoitusluontoinen asia, josta on ihan pakko raportoida: Hennille tuli ensimmäinen hammas 3.4!! :-) ♥ Se on pieni ja söötti, mutta tosi terävä! Sillä on kiva purra äidin tisua ja sillä on kiva purra myös isin sormea. Se on ihana! Jännää, miten iloinen äiti voi olla yhdestä pienestä söötistä hampaasta... :-)

Lupasin myös aikoja sitten laittaa kuvia meidän yhdestä mökkipäivästä, mutta mä oon ihan kokonaan unohtanut kertoa siitäkin reissusta! Päädyin nyt kuitenkin kertomaan teille vain pari jutskua siltä päivältä, tai oikeastaan annan kuvien kertoa :-)

Ilme kertoo kaiken: porot ei oo Hennin lempieläimiä!

Kuvista varmaan näkyy, että Hensku tykkäsi pulkkailusta! Tytsykkä nauroi ääneen kun eno veti häntä pulkassa. Hennillä oli mökillä kivaa, ja sekä äidin että vaavelin mielestä oli ihanaa päästä pois neljän seinän sisältä. Ulkoilimme ja herkuttelimme paljon, kuten yleensäkin mökillä ollessamme.

Ainaisen biletyksen vaihtuessa vauva-arkeen, on mökistä tullut ihana paikka. Ennen luonnon keskelle raahautuminen ei jaksanut kiinnostaa, mutta nyt oman lapsukaisen kanssa mökkireissuja odottaa innolla. Niin ne ihmiset ja ajat muuttuu lapsen myötä! Rakastan tätä tuttua ja turvallista arkea. Nyt me mennään kylvettämään meidän tytär, ja sen jälkeen tuleekin jo salkkarit (jotka muuten on menny ihan järkyttäviksi!!).  Illanjatkoja!

 PS. Kurkkaa myös aikaisemmin tänään julkaistu postaus, paina tästä!

Hensku 7kk

En käsitä. Kuukaudet ovat vierineet älytöntä vauhtia ohitse. Viimeiset seitsemän kuukautta lapsen kanssa ovat menneet ihan hujauksessa. Ilman lasta tuo aika tuntui ikuisuudelta.

Hensku on oppinut kuukauden aikana valtavasti tavuja. Tytskä ei vieläkään liiku minnekään, joten ehkä hän opetteleekin ensiksi jutskailemaan ;) Pa, ma, ti, kä, gä, dä, ei ja ta ovat nyt suosittuja. Tänä aamuna heti herättyään Hensku katsoi minua silmiin ja sanoi ''ääiti''. Olin myyty. Ei Henni vielä tiedä, mitä ''äiti'' tarkoittaa, mutta hän on silti nyt alkanut hokemaan sitä.

 Iloinen synttärisankari!

Henni on myös nyt muutaman päivän aikana kasvanut jotenkin paljon isomman tuntuiseksi. Hän on muuttunut paljon ihan viime päivien aikana. Hänestä on tullut tosi leikkisä! Hän on aina ennen nauranut kaikille hassutuksille, mutta nyt hän tahtoo itse osallistua leikkiin :) Hampaita ei ole vielä tullut, joten en osaa sanoa, että mistä parin päivän kiukuttelu johtui. Pahat päivät ovat kuitenkin menneet ohitse, ja nyt känkkäränkän tilalle on tullut entistäkin nauravaisempi prinsessa ♥ Olen kuitenkin sanonut hyvästit äiti-tytär salihetkille; ennen Hensku istui kiltisti kantokopassaan sen aikaa kun äippä reenaili, mutta nykyään hän on jo niin iso tyttö, että mitkän pikkuvauvojen makuuasennot (tai edes mitkään makuuasentoja muistuttavat asennot) ei tuu kysymykseenkään. Pitäis vaan päästä tutkimaan ympäristöä, eikä sieltä kopasta nää mitään! ''Tylsää!''.

Hennin mielestä olisi tosi kiva päästä itse kävelemään ja tutkimaan ympäristöä, mutta se ei ihan vielä onnistu. Onneksi aina on joku, joka pitää neitiä pystyssä. Tällä kertaa se oli äiti!

Kuten ylempänä mainitsin, Henskuli ei siis vielä liiku minnekään. Minkä ikäisenä teillä on lähdetty ryömimään? Hän kyllä kovasti nostaa peppuaan ylös mahallaan ollessaan, mutta vielä ei päästä eteenpäin. Yritys  on kuitenkin tosi kova! Henni on myös nyt alkanut liikkua pieniä matkoja kävelytuolinsa kanssa. Vielä ei mennä kovaa eteenpäin, mutta ehkä se on ihan hyvä vaan, yritän nauttia vielä näistä hetkistä kun ei tarvii koko ajan olla pelkäämässä, että typyli tekee tuhojaan.. ;)

Yks juttu piti vielä kertoa; Hennistä on tullut tosi tarkka! Tänäkin aamuna aamupuuroa syödessämme, ihan vähän puuroa putosi ruokalapulle, eikä Henni voinut syödä ennenkuin puuro oli pyyhitty pois. Monta kertaa yritin tarjota puuroa, mutta eieiei, Henni ei voinut syödä kun lapulla oli likaa. Sama homma jos pöydälle tai tuolin alatasolle putoaa ruokaa. Hensku ei voi syödä jos on sotkuista :D Hensku on horoskoopiltaan neitsyt, ja neitsyitä kuvataan tarkkanäköisiksi ja huolellisiksi, ja se pitää paikkansa ainakin Henskun kohdalla ;)

Tuossa Hennin sormien kohdalla on vähän puuroa, ja se häiritsi neitiä valtavasti.

Semmosia 7kk-kuulumisia. 7kk neuvolaahan ei ole, joten strategiset mitat me saadaan kuulla 8kk neukussa jolloin samalla käydään lääkärillä. Luultavasti raportoin tytsyn kasvusta sitten tänne,  koska mä en oo kirjoittanut minnekään muualle jutskuja Hennin kehityksestä muistiin. Blogi on musta vaan niin loistava keino laittaa asioita muistiin, kuvien kera! :) Me mennään nyt opettelemaan ryömimistä Hennin kanssa yhdessä, syödään ja lähdetään vaunuilemaan. Heipat!

Mitä viisikuinen Hennimme touhuaa?

Meidän viisikuinen Hennisemme on jo tosi iso tyttö verrattuna siihen minipieneen rakkauspakkaukseen joka syntyi elokuussa. Silloin Henni osasi vain olla maailman ihanin, mutta nykyään hän osaa sen lisäksi paljon muutakin! Päivät ovat täynnä pörisemistä, kääntyilyä ja kovaa huitomista. Iso-pieni tyttö yskii tekoyskää, nipistelee, rapsuttaa, kiljahtelee ja hekottaa. Hän viihtyy pitkiä aikoja yksikseen lattialla lelujen kanssa, mutta tykkää myös mennä sylistä syliin. Vaipanvaihto on haastavaa, kun kääntymisen oppinut tyttö haluaisi koko ajan vaan pyöriä ja pyöriä. Henni on melkoinen metkuilija! Eilen hän alkoi imeä alahuultaan, ja nyt hän imee sitä koko ajan. Henskuli pyrkii myös koko ajan istumaan, varsinkin sitterissä ollessaan. Joskus hän saa hetken aikaa kököttää, mutta istumista me aletaan harjoitella vasta kun ollaan jutskailtu asiasta neuvolassa.

Torstaina me oltiin neuvolassa, ja ison tyttöseni mitat olivat 7305g ja 65cm. Henskuli sai myös rokotukset, ja vaikka olin kovasti jännittänyt itku-showta, kaikki meni hyvin ja Henni parkaisi vain muutaman kerran. Itkua ja nyyhkytystä kesti onneksi vain kymmenisen sekuntia, mutta silti meidän kaikkien korvissa soi Hennin karjahdettua. En muistanutkaan, kuinka kova ääni tytöllä on... Onneksi hän ei itke usein! Jo silloin kun Henni syntyi, hänen ääntään sanottiin erittäin kantavaksi, ja sellainen se todellakin on!

Koska Henni on nyt aloittanut urheilemisen (kääntyilyn), hän ei ollut saanut painoa kuin reilut 100g. Niimpä meille sanottiin, että voimme alkaa maistelemaan kiinteitä hiukan nykyistä ahkerammin. Henni on saanut porkkanaa vasta pari kertaa, mutta nyt hän saa useammin maistella erilaisia herkkuja. Eilen iso tyttöni maistoi perunaa, ja hän tykkäsi siitä! Porkkanakin menee aina hienosti, ja mangokin on mennyt alas ilman sen suurenpia irvistelyjä.

Hensku menee nukkumaan klo 21, ja nukkuu aamu kuuteen asti. Sitten hän syö ja nukahtaa uudelleen. Hän nukahtaa omaan sänkyynsä lempilelu kainalossaan, tai sitten meidän sänkyyn kesken syömisen. Joskus syliinkin, jos uni ei muuten meinaa tulla. Aamuyöllä kun syötän Hennin, jätän hänet aina viereeni nukkumaan. Henni varaa puolet sängystä nukkumalla kädet levällään ihan kummallisissa asennoissa, ja me Mikon kanssa nukutaan ahtaasti sillä toisella puolella. Tulee ihan seurustelun alkuajat mieleen kun me aina nukuttiin mun pienessä sängyssä! :D ♥ Se oli ihanaa. Ja nytkin on ihanaa, kun herätessäni näen toisella puolella ihanan Mikkoseni ja toisella puolella pienen rakkaan tyttäreni.

Mua harmittaa kovasti, etten oo jokaiselta kuukaudelta tehnyt tälläistä tiivistystä Hennin taidoista! Höh. Täältä blogista vaan ois sitten niin helppo lukasta, minkä ikäisenä hän on mitäkin oppinut. No, tälläistä kuitenkin on viisikuisen Hennin elämä tällä hetkellä. Jos sua jäi mietityttämään joku asia tän hetkisistä touhuiluista, niin kysy pois! :)

Hensku 3kk ja sen neuvola

Huomenet :) Kipeitä päiviä takana, eikä oo ollu jaksamista kirjoitella. Oon ollut tosi huonovointinen, mutta toivottavasti tää alkaa tästä kohta helpottaa.
         Me oltiin eilen 3kk neuvolassa, ja Henni sai ekat piikit :( Voi ei sitä sydäntä särkevää huutoa ja ilmettä. Hennistä näki, että hänelle tuli oikein paha mieli, kun suupielet kääntyivät ihan alaspäin ja pari kyyneltäkin hän päästi. Molempiin reisiin tuli piikit, ja sitten Hensku sai niihin laastarit. Neukkutäti kertoi, että Henni voi olla illan ja yön hieman surkea, mutta kipuihin auttaa Panadol. Henni itki hetken aikaa piikkien jälkeen, mutta hetken päästä hän jo hymyili. Neukkutäti sanoi, että onneksi Henni ei itke paljon, koska hänellä kuulemma on todella kova ääni. Niinpä, onneks me kuullaa Hennin itkua vaan harvoin.
         Pistoskohtiin voi kuulemma tulla pienet pallukat, mutta ainakaan vielä ei ole ilmantunut mitään. Henni oli eilen illalla vähän väsynyt ja kitisi, joten me annettiin hänelle Panadolia. Hensku nukahti heti sen jälkeen, ja hän nukkui yönkin hyvin.

Henni jaksoi nauraa heti rokotuksien jälkeen :)

Hennin mitat olivat 6720g ja 61cm! Iso typykkä ♥ Me oltiin innolla ootettu, että saatais ''lupa'' alottaa maistelemaan jotain kiinteitä, mutta Henni kuulemma kasvaa niin loistavasti rintamaidolla, että me ootetaankin nyt sitten puolen vuoden ikään saakka. Saatiin kuitenkin jo nyt kaikenlaisia lippulappusia liittyen maisteluun, mutta vähän harmittaa, kun oltiin aika innoissamme ootettu noita maistelukertoja, mutta eihän tässä mikään kiire oo, joten ootellaan rauhassa :)

Saatiin keittokirja, että voidaan tehdä Hennille monenlaisia herkkuja :)

Henni 2kk

Hensku on jo 2kk vanha, voi isoa-pientä! ♥ Mä haikeena aattelen sitä kun oltiin sairaalassa ja vasta tutustuttiin Henniin, ja se siellä niin pikkuisena ilmeili ja ähisi eikä osannut avata silmiään. Nyt hän on jo yli 6-kiloinen iloinen pieni emäntä, joka ilahduttaa meitä joka päivä hampaattomalla hymyllään :) Vaikka ne ekat päivät Hennin kanssa oli niin uskomattoman ihania (siis onhan päivät nytkin ihania, mutta eri tavalla) ja oli maailman söpöintä katsoa sitä ihanaa pientä nyyttiä, en silti jaksa odottaa että mun pikkuinen Henni kasvaa ja me saadaan puuhastella yhdessä kaikkia juttuja. Mä odotan tytyn kasvamista innolla!! :) ♥

Henni muutaman tunnin ikäisenä sairaalassa :) ♥

Henni 2kk ♥

Neuvola

Meidän napero on kyllä ollut kotona ruoka-aikaan, Hertalle on tullut viikossa painoa +400g! Oltiin siis äsken neuvolassa. Neukkutäti ihmetteli moneen keraan, että jopas sitä painoa on tullut, ja kuulemma piirteetkin on pyöristyny huomattavan paljon. Tää painonnousuhan on siis vaan hyvä asia! Mä olin jo huolissani et onko mun maidontulo jotenkin heikentynyt kun Hertta on koko ajan rinnalla, mutta näköjään ei :D Paino on nyt siis 2,5 vk iässä 4445g. Ja kaksoisleuka on ihan mahtava!

Mäkin oon nyt sit ihan kipeä. Kurkku on ihan hellänä ja mitään kylmää ei voi syödä/juoda, enkä ilmeisesti oo ainut. Neukkutäti kertoi, että joka toinen tarkastukseen tuleva lapsi niiskuttelee ja flunssaa on liikkeellä :( Voisin veikata, että siellä ruudun toisella puolellakin on kipeilijöitä ihan riittävästi! Kertokaa mulle miten mä voisin helpottaa omaa oloani? Neuvolassa neuvottiin vaan imettämään Herttaa, jotta mun vasta-aineet siirtyis sit hänelle.

Nyt saa laittaa toivepostausehdotuksia tulemaan! Ajatuksissa ois ainakin tehdä ''palautumis''postaus, kertoisin siis vähän että miten tää kropan palautuminen synnytyksen jälkeen on lähtenyt käyntin, ja uskaltautuisin laittamaan kuvan tästä mahamöllykästä. Mutta muita ideoita mulla ei oo, joten haluaisinkin tietää, että mikä ois kiinnostavaa luettavaa teidän mielestä!