Mitä viisikuinen Hennimme touhuaa?

Meidän viisikuinen Hennisemme on jo tosi iso tyttö verrattuna siihen minipieneen rakkauspakkaukseen joka syntyi elokuussa. Silloin Henni osasi vain olla maailman ihanin, mutta nykyään hän osaa sen lisäksi paljon muutakin! Päivät ovat täynnä pörisemistä, kääntyilyä ja kovaa huitomista. Iso-pieni tyttö yskii tekoyskää, nipistelee, rapsuttaa, kiljahtelee ja hekottaa. Hän viihtyy pitkiä aikoja yksikseen lattialla lelujen kanssa, mutta tykkää myös mennä sylistä syliin. Vaipanvaihto on haastavaa, kun kääntymisen oppinut tyttö haluaisi koko ajan vaan pyöriä ja pyöriä. Henni on melkoinen metkuilija! Eilen hän alkoi imeä alahuultaan, ja nyt hän imee sitä koko ajan. Henskuli pyrkii myös koko ajan istumaan, varsinkin sitterissä ollessaan. Joskus hän saa hetken aikaa kököttää, mutta istumista me aletaan harjoitella vasta kun ollaan jutskailtu asiasta neuvolassa.

Torstaina me oltiin neuvolassa, ja ison tyttöseni mitat olivat 7305g ja 65cm. Henskuli sai myös rokotukset, ja vaikka olin kovasti jännittänyt itku-showta, kaikki meni hyvin ja Henni parkaisi vain muutaman kerran. Itkua ja nyyhkytystä kesti onneksi vain kymmenisen sekuntia, mutta silti meidän kaikkien korvissa soi Hennin karjahdettua. En muistanutkaan, kuinka kova ääni tytöllä on... Onneksi hän ei itke usein! Jo silloin kun Henni syntyi, hänen ääntään sanottiin erittäin kantavaksi, ja sellainen se todellakin on!

Koska Henni on nyt aloittanut urheilemisen (kääntyilyn), hän ei ollut saanut painoa kuin reilut 100g. Niimpä meille sanottiin, että voimme alkaa maistelemaan kiinteitä hiukan nykyistä ahkerammin. Henni on saanut porkkanaa vasta pari kertaa, mutta nyt hän saa useammin maistella erilaisia herkkuja. Eilen iso tyttöni maistoi perunaa, ja hän tykkäsi siitä! Porkkanakin menee aina hienosti, ja mangokin on mennyt alas ilman sen suurenpia irvistelyjä.

Hensku menee nukkumaan klo 21, ja nukkuu aamu kuuteen asti. Sitten hän syö ja nukahtaa uudelleen. Hän nukahtaa omaan sänkyynsä lempilelu kainalossaan, tai sitten meidän sänkyyn kesken syömisen. Joskus syliinkin, jos uni ei muuten meinaa tulla. Aamuyöllä kun syötän Hennin, jätän hänet aina viereeni nukkumaan. Henni varaa puolet sängystä nukkumalla kädet levällään ihan kummallisissa asennoissa, ja me Mikon kanssa nukutaan ahtaasti sillä toisella puolella. Tulee ihan seurustelun alkuajat mieleen kun me aina nukuttiin mun pienessä sängyssä! :D ♥ Se oli ihanaa. Ja nytkin on ihanaa, kun herätessäni näen toisella puolella ihanan Mikkoseni ja toisella puolella pienen rakkaan tyttäreni.

Mua harmittaa kovasti, etten oo jokaiselta kuukaudelta tehnyt tälläistä tiivistystä Hennin taidoista! Höh. Täältä blogista vaan ois sitten niin helppo lukasta, minkä ikäisenä hän on mitäkin oppinut. No, tälläistä kuitenkin on viisikuisen Hennin elämä tällä hetkellä. Jos sua jäi mietityttämään joku asia tän hetkisistä touhuiluista, niin kysy pois! :)