Operaatio Mimmi Timmiks

Otsikkokin sen jo kertoo: ny laihdutetaan! Tai oikeastaan ei, en halua puhua laihduttamisesta. Mä haluun kutsua sitä elämäntaparemontiksi, koska mulla on niiin paljon rempattavaa liikunta- ja ruokailutottumuksieni suhteen. Tarkoitus kuitenkin olisi saada muutama kilo pois, mutta ennenkaikkea mä eniten tarvitsen itseluottamusta. Se on ihan nollassa, eikä oikeastaan voisi tästä enää alemmas mennä, joten olis ihanaa jos voisin katsoa itseäni peilistä hymyillen ja ylpeänä! Mä oon iloinen, että oon vihdoinkin sisäistänyt sen, että dieetit ei kannata, vaan täytyy tarkastella laajemmin elämäntapojaan. Mulla on ollut paljon aikaa kerätä näitä kiloja, miksi siis olen vaatinut kropaltani ihmeellisyyksiä ja yrittänyt saada kiloja pois mahdollisimman nopeasti jollain dieetillä? Vaikka pari kiloa oiskin välillä lähtenyt, on ne aina tulleet takaisin kun olen palannut mässäilemään ja "normaaliin arkeen". Loppuvuosi meni ihan plörinäksi enkä miettinyt syömisiäni yhtään, mutta pidin mielessäni 1.1 alkavan rempan.

Remppa aloitetaan tälläkertaa hoitamalla ruokailutottumukset kuntoon. Mä oo päättänyt edetä askelittain, enkä odota saavani kaikkea heti hallintaan. Mun mielestä ei myöskää kannata asettaa liikaa tavoitteita kerralla, ettei motivaatio häviä! Senpä takia mä nyt ekana keskitynkin ruokapuoleen ja vasta sen ollessa kunnossa, otan liikunnan mukaan kuvioihin! Tässä siis ekat tavoitteet: 

♥ Juon vähintään 2 litraa vettä päivässä

♥ Syön samaan aikaan kuin Henni (5krt/päivä)
♥ Pidän vain yhden herkkupäivän
♥ Jätän perunan, pastan ja vaalean leivän pois

Kuulostaa ehkä helpolta, mutta sitä se ei ainakaan mulle ole. Tai no joo, on se helppoa, mut mä vaan oon selkärangaton! Vettä juon tosi harvoin, koska en vaan yksinkertaisesti muista. Nyt latasin puhelimeeni Water your body-sovelluksen, joka muistuttaa mua lorottamalla. Ihan loistavaa, kannatta kokeilla! 

Ja mistä mä edes aloittaisin tän ruokahömpötyksen... Huoh. Kaikki pielessä. Välillä syön kerran päivässä, välillä koko päivän. Syön tylsyyteeni ja aina kun tekee mieli, vaikka ei edes olis nälkä. Helpottaa jo paljon, kun pääsen tästä tavasta eroon. Annoskootkin on ihan pielessä; mä syön aina niin paljon, että mulle tulee kauhea ähky enkä ikinä lopeta ajoissa. Kasviksia on liian vähän. Jauhelihaa käytetään liikaa. Olen tositosiTOSI tarkka siitä, että Henni syö terveellisesti ja ruokailuajat pysyy samana, mutta jostain syystä itseeni en jaksa panostaa. Mutta koska mä olen ihana ja sen arvoinen, aion keskittyä myös itseeni :-) Mä tiedän että teiltä pursuaa uudenvuodenlupaukset korvista ulos, mutku tää vaan tuntuu paljon helpommalta alottaa puhtaalta pöydältä ymsyms, kyl te tiedätte!

Ja siinäpä näkyy se lähtötilanne. Mua motivoi ihan hurjasti ennen/jälkeen-kuvat, ja voisinkin tuijotella niitä vaikka kuinka! Esittelen teille omia kuviani sitten jonkun ajan päästä. Wish me luck! Kuinka moni muu teki saman lupauksen mun kanssa? Pidätkö kenties aiheesta blogia? Vinkkaa siitä kommenttiboksissa!

Toivepostaus: kuinka pääsin raskauskiloista eroon?

Tää on mulle arka aihe edelleen. Mutta koska mä lupasin tämän oman tarinani kertoa, niin tässä se tulee! Pitkän miettimisen jälkeen mä päädyin jopa julkaisemaan tänne kuvan, jota en ole ennen julkaissut. Ensimmäinen mahakuva synnytyksen jälkeen. Se on jotain niin kamalaa, että mua hävettää jo etukäteen :D No mutta hei, that's life! Siltä mä näytin sillon, enkä voi sille enää mitään.

Raskauden aikana keräsin painoa huimat 25kg. Apuuva! Katsokaa mun sormia, nakit!! :D

Ylimmissä kuvissa on siis rv 40+1, ja seuraavana päivänä mä synnytin! Mulla oli kovat odotukset painon putoamisen suhteen; synnärille jäis varmasti ainakin 8kg. Vaan toisin kävi. Sinne jäi kolme vaivaista kiloa. Henni painoi syntyessään 4kg, joten olin ihan kauhuissani ja yllättynyt kun kävin kotona vaa'alla. Ja sitten katsoin ensimmäistä kertaa itseäni peilistä. Ekat fiilikset: ''J*MALAUTA!!'' ja heti seuraavaksi ''ihan sama''. Ensijärkytys oli ihan kamala, mutta se meni ohi muutamassa sekunnissa. Ei kiinnostanut kammomaha, kiinnosti vain pikkuinen Hertta ♥

Voi tsiisus ihan oikeesti. Näytti siltä, että mahassa majailee vielä muutama baby :D Kuva on otettu siis 2 päivää synnytyksen jälkeen.

Pariin päivään ei tapahtunut mitään. Mutta sitten paino alkoi pudota tosi nopeasti. Mä kävin joka päivä vaa'alla montamonta kertaa, ja käyn edelleen (joskus jopa kymmenen kertaa). Päivässä saattoi lähteä pari kiloa pelkän imetyksen ansiosta ja mä olin superiloinen! No, tätä kesti ehkä parisen viikkoa, ja sitten painon putoaminen tyssäsi taas.  Kuukauden kuluttua synnytyksestä multa oli lähtenyt about 15kg. Hetken aikaa paino pysyi koko ajan samoissa luvuissa, ja lähti sen jälkeen laskuun taas, kun aloin lenkkeillä. Neljä kuukautta synnytyksestä ja 30kg oli lähtenyt, eli jopa vähän extraa! Woohoo!

No, nyt mulle on taas tullut pari kiloa lisää :D Nyyh. Mä oon aloittanut salireenailun ja kotijumpat siinä sivussa. Lenkkeilyä fiiliksen mukaan. Tavoitteena kiinteytyminen! En ota tästä stressiä, eikä toivottavasti kukaan muukaan! Mun pitäis vaan saada ruokailutottumukseni uuteen uskoon, oon vuosisadan pahin herkuttelija!! Mä en oo muuten yhtään tarkkaillut syömisiäni. Jos mä saisin sen puolen kuntoon, niin oisin tyytyväinen ja voisin jopa nähdä hyviä tuloksia! Tässä vielä tämänhetkinen tilanne:

Täs mä ja mun olematon peffa!

Tiivistettynä: lenkkeilyä, imettämistä, kotijumppaa ja salia. Noilla mä oon saanut raskauskilot pois :) Tässä vielä linkki aiempaan postaukseen, jossa aiheena on mun kroppa. Oiskos vielä jotain kysymyxii? ;) mä lähden kohtapuoliin taas salille, se on moroo!

 //EDIT

Anonyymi 17.3.2013

mikset voinut ottaa sellasta kuvaa missä sulla ei oo tota ''läskit piiloon'' housuja 

En tullu ajatelleeks noiden pöksyjen lisitistävää vaikutusta, joten sori huijaus! Ujoilin vaan noiden raskausarpien takia, niin ajattelin laittaa vähän korkeammat pökät. Tässä mun oikee möhömaha nyt kuitenkin ilman mitään litistävää ja raskausarpineen.

Minä, mahtava mami

Heips! Postausta mun kuulumisista on pyydetty, ja nytpä siis halusinkin kertoa teille vain itsestäni! Tämä postaus ei siis sisällä vauvahöppää, vaan epävarman naisenalun läpinää.

Kroppani, tai oikeastaa mahani tuntuu kiinnostavan monia; miltä se näyttää nyt raskauden jälkeen?

No, tuolta se näyttää, enkä pidä siitä. Painoa minulta on lähtenyt lähemmäs 30 kiloa, ja painankin vähemmän kuin ennen raskautta. Silti, kroppani on ihan erinäköinen. Vanhat lempparifarkut ei mahdu jalkaan. Tai mahtuu ne, mutta nappi ei mene kiinni. Argh! Toinen surkuttelun aihe on raskausarvet. Niitä on mahassa, rinnoissa, reisissä ja pohkeissa. Hyi! Muut ei niinkään näy, mutta tämä massukkani on ihan kauhean näköinen. Arvet ovat vaalenneet kuitenkin tosi paljon, ja eiköhän nämä tästä ajan kanssa lähde. Mä metsästän ihmerasvaa, joka vois helppiä mua näiden kanssa. Tällä hetkellä yritän olla ottamatta liian suurta stressiä siitä minkä näköinen olen, koska mä lupasin nauttia!

Mutta vaikka kuinka haluaisin uskotella itselleni nauttivani itsestäni, niin mun itsevarmuus on silti nollassa. Tai oikeastaan se on miinuksen puolella. Välillä mä kuitenkin ihailen itseäni peilistä ja olen ylpeä tälläisestä naisellisuudesta! Mutta sitten niinä päivinä kun on muutenkin ihan surkea olo, esimerkiksi huonosti nukutun yön jälkeen, mun tekis mieli itkeä. Mun mielialat vaihtelee vieläkin ihan hulluna, tasaantuukohan nää koskaan?! No anyways, mä aion mennä koittamaan burleskia! Missasin viime tunnin kun aloin jänistää, mutta ens kerralla mä meen. Mä oon kerran aiemminkin käynyt hiukan samantyyppisillä tunneilla, ja silloin mun itsevarmuus nousi kertaheitolla niin paljon, että mä vieläkin oikein ihmettelen! Burleskistakin saan toivon mukaan vähän uutta puhtia ;)

No, kyllä mä tätä kroppaa kuitenkin rakastan. Se on kasvattanut ja synnyttänyt uskomattoman ihanan tyttäreni, jota ilman en voisi elää. Mä oon ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan, tai mitä me Mikon kanssa ollaan saatu aikaan. Ja vaikka mun olo muuten on ihan täys nolla, niin äitinä mä tunnen olevani ihan mahtava. Täys kymppi oikeestaan! Ja kaikista ihanin tunne on se, kun näen pienen tyttöseni olevan iloinen. Hennin hymystä heijastuu mun onnistuminen.