Talk that boobietalk!

No niitä vastauksia mun rintaleikkauksesta, kiva kun kysyitte! Kyssärit oli kaikki tosi samanlaisia ja saman aihepiirin kysymyksiä oli useampi, eniten kiinnosti hinta ja mitä kautta nämä otin. Toivottavasti saatte tästä jotain irti!

Mitä kautta menit tissit ottamaan ja paljonko suunnilleen maksoi?
Mä tutkiskelin ihan rauhassa eri klinikoita ja kirurgeja, katselin tuloksia ja luin kokemuksia. Suomi tuntui ensin turvallisemmalta vaihtoehdolta, mutta Jyri Kullamaan nimi nousi monessa keskustelussa pintaan ja nimi jäi päähän. Otin enemmän selvää Kullamaasta ja plastikkakirurgia Fin Estistä. Mulle tuli koko ajan vaan varmempi fiilis, että tän kirurgin mä haluun! Sivuilla näkyvät lopputulokset oli mun mielestä tosi hyviä ja en voi nytkään muutakun ylistää koko hommaa. Kaikki oli järkätty tosi hyvin, mä sain tosi paljon tietoa ja suoria vastauksia ja mulla oli koko ajan tosi luottavainen olo.

Hinnasto näkyy Fin Estin nettisivuilla. 

Oliko paranemisaika tuskaa niin kuin aina sanotaan?
Mun kohdalla ei ollut. Yhden tuttavan mukaan olisin pari ekaa viikkoa helvetin porteilla ja mä olinkin varautunut pahimpaan mutta ei, mulla vaan ei ollut mitään kipuja. Särkylääkkeitä otin pari päivää varmuuden vuoksi, ja rinnat olivat vähän jännän tuntuiset ekan viikon ajan kun riisuin liivit suihkun ajaksi. Se oli varmaan vaan totuttelukysymys! Mutta kipuja ei ollut ja se olikin huono juttu, koska siinä vahingossa saatoin yliarvioida kykyni ja nostelin käsiä välillä tosi reippaasti, vaikka oli tärkeää pitää kädet kuukauden verran kiltisti alhaalla. Olo vaan oli niin hyvä, ettei sitä varovaisuutta aina muistanut. 

Onko järkeä käydä leikkauksessa, jos aikoo vielä hankkia lapsia? 
En osaa sanoa, se vähän riippuu. Mun mielestä tämä oli mulle hyvä ajankohta, koska seuraavan lapsen mä haluun vasta monen vuoden päästä. Jos aiot hankkia lapsia lyhyellä aikavälillä, niin sitten mä en nää järkeä siinä, että menisit leikkaukseen siinä välissä. Sanoisin, että tee lapset ensin! :)

Mikä kuppikoko sulla oli ennen, mikä nyt? 

Veikkaisin, että mulla oli ennen joku B tai C-kuppi. Uusimmat rintsikat oli kokoa 75F. Mä veikkaisin myös, että mulla oli imettäessä suurempi kuppikoko kuin nyt. Oon kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän! En halunnut missään vaiheessa sellasia luonnottoman näköisiä jättirintoja vaan sellaiset, jotka sopii mun kroppaan. Mun mielestä nämä sopii aika buenosti!

Sain hetki sitten Bella Bambina-verkkokaupalta kivaa postia; uudet liivit! Olen vasta näiden uusien rintojen myötä hoksannut sopivien rintsikoiden tärkeyden ja voisin väittää, ettei mulla ole koskaan ollut sopivia liivejä. Apua. Henniä odottaessani ostin imetysliivit jo hyvissä ajoin, vähän liian aikaisin. Ne tuntuivat ostohetkellä ihan täydellisiltä, mutta pampulan syntyessä ja maidon noustessa ja rintojen kasvaessa ne ei enää istuneetkaan. Kyllä harmitti. Ne olivat mun kukkarolle kalliit, eivät kovin miellyttävän näköiset ja sitten ne ei enää sopineetkaan. Yhyy!

Imetysaiheeseen eksyin koska nämä kuvissa näkyvät liivit ovat imetysliivit. Jaa että miksi minä käyttäisin imetysliivejä, vaikka en edes imetä? No koska nämä ovat niin mukavat, kauniit ja tukevat. Kaikkea sitä, mitä nykyään liiveiltä haluan. Halusin välttämättä saada nämä Ewa Michalakin liivit teidän tietoisuuteen koska ihan oikeesti, en tiedä missä pahvilaatikossa mä oon eläny, mutta en edes tiennyt että näin nättejä imetysliivejä voi olla. Mä oon ajatellu että ne kaikki on samanlaisia muodottomia kangaskaistaleita jotka ei kyllä mitenkään rintoja imartele. Toisin kuin nämä! Nämä on muodottomista kangaskaistaleista kaukana. Uskon, että vaikka tuoretta äitiä ei välttämättä jaksa ulkonäkö kiinnostaa, voi pelkät liivit jo vaikuttaa paljon omakuvaan. Äskettäin synnyttänyt kroppa on ihan vieras, enkä usko että suhtautuminen uuteen kroppaan ainakaan helpottuu mitäänsanomattomilla liiveillä. 

Mä oon äiti. Mä tiedän, että  oma täydellinen vauva on keskipisteenä kokoajan ja vaikka oma ulkomuoto ei kiinnostaisi, väitän, että jos sä vaan saat vähän nätimmät mutta samalla käytännölliset liivit päälle ja sen myötä jonkun kivemman paidankin niin kyllä se suhun positiivisella tavalla vaikuttaa. 

Huhhuh, olipas siinä tekstiä! Mitä mieltä olitte? Heräsikö lisää kysymyksiä tai muita ajatuksia? Kävisin mielelläni keskustelua kommenttiboksin puolella tästä aiheesta että saisin tämän purkkiin, sitten siirryn reissupostauksiin! :) 

Liivit saatu Bella Bambinalta 

Kevättä rinnoissa - vai jotain muuta? #boobietalk

Jaahas, onpas hassua kun en osaa aloittaa tätä postausta mitenkään järkevästi. Kommenttiboksiin on pikkuhiljaa tullut kommentteja koskien mun boobseja. "Onks sulla silarit? Voiksä kirjoittaa postauksen niistä?" Mä oon vaan sivuuttanut tollaset jutut kun en ajatellut aiheesta kirjoittaa. Mutta joo, on mulla. Käväisin puolisen vuotta sitten naapurimaassa vartavasten rintojenhakureissulla ja se oli kuulkaas ihan mahtava reissu. Tai mahtava päätös.

Nyt siellä osa on ihan innoissaan ja haluaa kysyä kaikenlaista ja osa pudistelee päätään ja tuomitsee ja on pettynyt muhun. "Miks kukaan haluais mennä pilaamaan itsensä kauneusleikkaukseen, ainakaan noin nuorena. Susta tulee ihan luonnottoman näkönen. Kakskytävee on hieno ikä ja sää olet kaunis nuori nainen ja omasta kropastaan pitää olla ylpeä" sun muuta semmosta. Mutta kun minä en ollut ylpeä, perkele. Rinnat olivat tyhjää täynnä ja mä häpesin niitä aivan suunnattomasti. Ihan älyttömän paljon. Ne oli ihan patalaput. Patalapuissa ei ole mitään vikaa for real, mutta minä en niitä sietänyt itselläni. Niitä ei saanut nähdä kukaan vahingossakaan, edes minä itse. Itsevarmuus oli ihan nollassa. Mä vihasin mun tissejä. Miksipä en olisi tehnyt asialle jotain?

Tämä on vaikuttanut ihan mielettömän paljon kaikkeen. Musta tuntuu niin paljon paremmalta enkä koe näyttäväni luonnottomalta. Mä näytän nyt siltä kuin musta tuntuukin ja miltä mä haluan näyttää, naiselliselta ja itsevarmemmalta. Tästä ollaan varmasti montaa mieltä ja mää olen kyllä kieltämättä vähän kauhuissani teidän reaktioista. Eniten ehkä pelottaa se, etten osaa pukea ajatuksiani sanoiksi ja te saatte ihan väärän kuvan. Kaikenlaiset tissit on mahtavia, kunhan SÄ ITSE olet niihin tyytyväinen! ♥ On pieniä ja suuria  ja patalappuja ja pullukoita, mutta oma tyytyväisyys on kaiken A ja O. Mä oon nyt tälläisenä tyytyväinen :)

Kirjoitin kaiken ylläolevan ennen tätä Maisa Torpan aivopierua. Mun ei edes pitänyt julkaista tätä, mutta kuten arvata saattaa, tollanen kaakatus provosoi. Mä oon nyt ylpeä mun kropasta vaikka ylimäärästä on jokapuolella ja mun tissit vielä vähän riippuukin. Ei haittaa. Se on ihan fine. Provoilu on välillä tosi viihdyttävää, mutta aihe ja etenkin sen esitystapa oli musta nyt ihan tyhmiä. Eniten harmittaa nuorten tyttöjen puolesta, jotka ilman somesuodatinta menevät lukemaan jotain ton tyyppistä tyhmää yleistämistä ja uskovat asian olevan niin, että big boobie bitches on se thing. SE EI OO NIIN! Luolamiesmäinen "ugh" tähän väliin. Sekin harmittaa, jos ajatellaan että kaikki rintojen suurennuksessa käyneet jotenkin katsois pienitissisiä alaspäin. Noooo way, en mä ainakaan katso. Musta ois ihanaa jos mulla ois sellaset just käteensopivat tissit!

No mutta mitäs sitten nyt? Jätetäänkö asia sikseen vai onko teillä kysymyksiä? Me joskus puhuttiin Jullen kanssa et ois hauskaa tehdä yhdessä vaiks videopostaus aiheesta, mutta saa nähdä. Riippuen siitä, innostutteko te nyt kyselemään jotain niin kyllä mä voin teille sitten vastauksia väsätä!

Ps. Kylläpä nyt tuntuu siltä, että taakka putosi harteilta kun tämän teille kerroin! :D HOORAY FOR BOOBIES!