Kevättä rinnoissa - vai jotain muuta? #boobietalk

Jaahas, onpas hassua kun en osaa aloittaa tätä postausta mitenkään järkevästi. Kommenttiboksiin on pikkuhiljaa tullut kommentteja koskien mun boobseja. "Onks sulla silarit? Voiksä kirjoittaa postauksen niistä?" Mä oon vaan sivuuttanut tollaset jutut kun en ajatellut aiheesta kirjoittaa. Mutta joo, on mulla. Käväisin puolisen vuotta sitten naapurimaassa vartavasten rintojenhakureissulla ja se oli kuulkaas ihan mahtava reissu. Tai mahtava päätös.

Nyt siellä osa on ihan innoissaan ja haluaa kysyä kaikenlaista ja osa pudistelee päätään ja tuomitsee ja on pettynyt muhun. "Miks kukaan haluais mennä pilaamaan itsensä kauneusleikkaukseen, ainakaan noin nuorena. Susta tulee ihan luonnottoman näkönen. Kakskytävee on hieno ikä ja sää olet kaunis nuori nainen ja omasta kropastaan pitää olla ylpeä" sun muuta semmosta. Mutta kun minä en ollut ylpeä, perkele. Rinnat olivat tyhjää täynnä ja mä häpesin niitä aivan suunnattomasti. Ihan älyttömän paljon. Ne oli ihan patalaput. Patalapuissa ei ole mitään vikaa for real, mutta minä en niitä sietänyt itselläni. Niitä ei saanut nähdä kukaan vahingossakaan, edes minä itse. Itsevarmuus oli ihan nollassa. Mä vihasin mun tissejä. Miksipä en olisi tehnyt asialle jotain?

Tämä on vaikuttanut ihan mielettömän paljon kaikkeen. Musta tuntuu niin paljon paremmalta enkä koe näyttäväni luonnottomalta. Mä näytän nyt siltä kuin musta tuntuukin ja miltä mä haluan näyttää, naiselliselta ja itsevarmemmalta. Tästä ollaan varmasti montaa mieltä ja mää olen kyllä kieltämättä vähän kauhuissani teidän reaktioista. Eniten ehkä pelottaa se, etten osaa pukea ajatuksiani sanoiksi ja te saatte ihan väärän kuvan. Kaikenlaiset tissit on mahtavia, kunhan SÄ ITSE olet niihin tyytyväinen! ♥ On pieniä ja suuria  ja patalappuja ja pullukoita, mutta oma tyytyväisyys on kaiken A ja O. Mä oon nyt tälläisenä tyytyväinen :)

Kirjoitin kaiken ylläolevan ennen tätä Maisa Torpan aivopierua. Mun ei edes pitänyt julkaista tätä, mutta kuten arvata saattaa, tollanen kaakatus provosoi. Mä oon nyt ylpeä mun kropasta vaikka ylimäärästä on jokapuolella ja mun tissit vielä vähän riippuukin. Ei haittaa. Se on ihan fine. Provoilu on välillä tosi viihdyttävää, mutta aihe ja etenkin sen esitystapa oli musta nyt ihan tyhmiä. Eniten harmittaa nuorten tyttöjen puolesta, jotka ilman somesuodatinta menevät lukemaan jotain ton tyyppistä tyhmää yleistämistä ja uskovat asian olevan niin, että big boobie bitches on se thing. SE EI OO NIIN! Luolamiesmäinen "ugh" tähän väliin. Sekin harmittaa, jos ajatellaan että kaikki rintojen suurennuksessa käyneet jotenkin katsois pienitissisiä alaspäin. Noooo way, en mä ainakaan katso. Musta ois ihanaa jos mulla ois sellaset just käteensopivat tissit!

No mutta mitäs sitten nyt? Jätetäänkö asia sikseen vai onko teillä kysymyksiä? Me joskus puhuttiin Jullen kanssa et ois hauskaa tehdä yhdessä vaiks videopostaus aiheesta, mutta saa nähdä. Riippuen siitä, innostutteko te nyt kyselemään jotain niin kyllä mä voin teille sitten vastauksia väsätä!

Ps. Kylläpä nyt tuntuu siltä, että taakka putosi harteilta kun tämän teille kerroin! :D HOORAY FOR BOOBIES!