Bambinan puheenvuoro

Heipähei! Minä olen Henni, pikkuinen tättähäärä joka täyttää tänään 8 kuukautta!

Tällä kertaa kerron teille itse omasta vauvamaisesta näkökulmastani, minkälainen pallero olen nyt kahdeksan kuukauden iässä. Aloitetaan tuoreilla taidoilla; olen juuri oppinut vilkuttamaan ja peruuttamaan! Nyt kun olen oppinut liikkumaan takaperin, joudun usein pinteeseen josta minut pitää pelastaa. Tykkään pakittaa kalusteiden alle piiloon, mutta ikävä kyllä en itse pääse pois.

Joskus jään jumiin.

Keinutuolin alla on hyvä piilopaikka. Keinutuolista myös roikkuu kivoja hapsuja, ja ne ovat mielestäni hirmuisen kiinnostavia. Joskus otan hapsun suuhuni, puren sitä kahdella hampaallani ja lähden pakittamaan. Vetoleikit ovat muutenkin mielestäni tosi kivoja. Pienempänä kukkuu-leikki oli paras, mutta nyt olen jo niin iso, että se ei jaksa naurattaa. Tällä hetkellä vetoleikit on parhaimpia!
Minä olen musikaalinen persoona. Laulan päivisin paljon äitini kanssa, ja äidin mielestä minulla on tosi kaunis ja neitimäinen ääni. Tykkään myöskin kuunnella kun minulle lauletaan, ja viisi pientä ankkaa on lempparilauluni. Sitä lauletaan monta kertaa päivässä! Kaikista mukaansatempaavin biitti on kuitenkin Salkkareiden tunnarissa. Ihan sama mitä olin tekemässä, keskeytän kaikki kiinnostavimmatkin puuhat kun Salkkarit alkaa. Käännän pääni välittömästi kohti telkkaria kun kuulen tutut sävelet. Tissittely on lempipuuhaani, mutta keskeytän jopa sen Salkkareiden tunnarin takia. Siinä vaan on sitä jotain! Kun alkumusa loppuu, jatkan taas omia puuhastelujani.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia on myös hyvä ruokahaluni. En ole koskaan nirsoillut minkään uuden ruoka-aineen suhteen, jota äiskä on minulle tarjonnut. Kaikki äidin tarjoamat ruuat on hyviä, mutta kaupan mössöjä en suostu syömään, en sitten millään. Edes perustuttu peruna-porkkanamössö ei maistu jos se on kaupan hyllyltä. Kotiruoka rulez!

Ilmeeni, kun äiti tarjosi kaupan valmismössöä.

Välillä minusta tulee ihan höpö, ja saan höpökohtauksen! Kohtaus iskee yleensä kun pitäisi mennä nukkumaan, ja minut lasketaan äidin ja isin sänkyyn. Pyörin jokasuuntaan, kikattelen ja heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Olen oikea hepulihemmo ja vanhempiani naurattaa silloin! Höpökohtaukset ovat harvinaisia, mutta sellaisen sattuessa todella huvittavia.

Nyt minun pitää mennä kylpyyn ja iltapuurolle, joten lopetan höpöttelyn tältä erää tähän. Juttua minulla riittäisi vaikka kuinka, ja yleensä höpöttelenkin päivän kuulumiset isille ja kaikille muille, kun he tulevat kotiin. Kiitti ja kuitti!

PS.
Katsokaapas mitä minä sain tänään isomammalta 8kk-lahjaksi!

...sain vaaleanpunaisen keinun!

♥:lla Henni 



8kk neuvola ja uusia opittuja jutskuja

Toiset tervehdykset vielä tänään! Tulin kirjoittelemaan muutamia jutskuja Henskun kehityksestä, koska me ei omisteta vauvakirjaa ja olen tottunut tänne kirjoittamaan kaiken tärkeän, jos en teidän nähtäväksi niin ainakin luonnoksiin :-) Ekaks vaikka vähän jutskujan 8kk neuvolasta!

8kk-neukkumitat:

Paino 8446g

Pituus 68,5cm

Semmosia mittoja tällä kertaa. Henni täyttää vasta parin viikon päästä 8kk, enkä oikein tiedä, että miksi neuvola oli noin aikaisin. Alunperin tämän 8kk neukun piti olla silloin kun Henni täytti 7kk, ja se vasta aikaisin olisikin ollut. No, silloin kuitenkin väsymyspäissäni unohdin neuvolan, joten uusi aika oli viime keskiviikkona. Ei minulla oikeastaan muuta kerrottavaa olekaan, koska käynti ei ollut mitenkään erityisen antoisa. Meillä oli vieras lääkäri, eikä oikein sitten jutusteltu mitään turhia. Seuraavan kerran kun mennään neuvolaan (kesäkuussa), on Hensku jo 10kk, apua! Aika rientää..

Ja sitten eräs ilmoitusluontoinen asia, josta on ihan pakko raportoida: Hennille tuli ensimmäinen hammas 3.4!! :-) ♥ Se on pieni ja söötti, mutta tosi terävä! Sillä on kiva purra äidin tisua ja sillä on kiva purra myös isin sormea. Se on ihana! Jännää, miten iloinen äiti voi olla yhdestä pienestä söötistä hampaasta... :-)

Lupasin myös aikoja sitten laittaa kuvia meidän yhdestä mökkipäivästä, mutta mä oon ihan kokonaan unohtanut kertoa siitäkin reissusta! Päädyin nyt kuitenkin kertomaan teille vain pari jutskua siltä päivältä, tai oikeastaan annan kuvien kertoa :-)

Ilme kertoo kaiken: porot ei oo Hennin lempieläimiä!

Kuvista varmaan näkyy, että Hensku tykkäsi pulkkailusta! Tytsykkä nauroi ääneen kun eno veti häntä pulkassa. Hennillä oli mökillä kivaa, ja sekä äidin että vaavelin mielestä oli ihanaa päästä pois neljän seinän sisältä. Ulkoilimme ja herkuttelimme paljon, kuten yleensäkin mökillä ollessamme.

Ainaisen biletyksen vaihtuessa vauva-arkeen, on mökistä tullut ihana paikka. Ennen luonnon keskelle raahautuminen ei jaksanut kiinnostaa, mutta nyt oman lapsukaisen kanssa mökkireissuja odottaa innolla. Niin ne ihmiset ja ajat muuttuu lapsen myötä! Rakastan tätä tuttua ja turvallista arkea. Nyt me mennään kylvettämään meidän tytär, ja sen jälkeen tuleekin jo salkkarit (jotka muuten on menny ihan järkyttäviksi!!).  Illanjatkoja!

 PS. Kurkkaa myös aikaisemmin tänään julkaistu postaus, paina tästä!