Bambinan puheenvuoro

Heipähei! Minä olen Henni, pikkuinen tättähäärä joka täyttää tänään 8 kuukautta!

Tällä kertaa kerron teille itse omasta vauvamaisesta näkökulmastani, minkälainen pallero olen nyt kahdeksan kuukauden iässä. Aloitetaan tuoreilla taidoilla; olen juuri oppinut vilkuttamaan ja peruuttamaan! Nyt kun olen oppinut liikkumaan takaperin, joudun usein pinteeseen josta minut pitää pelastaa. Tykkään pakittaa kalusteiden alle piiloon, mutta ikävä kyllä en itse pääse pois.

Joskus jään jumiin.

Keinutuolin alla on hyvä piilopaikka. Keinutuolista myös roikkuu kivoja hapsuja, ja ne ovat mielestäni hirmuisen kiinnostavia. Joskus otan hapsun suuhuni, puren sitä kahdella hampaallani ja lähden pakittamaan. Vetoleikit ovat muutenkin mielestäni tosi kivoja. Pienempänä kukkuu-leikki oli paras, mutta nyt olen jo niin iso, että se ei jaksa naurattaa. Tällä hetkellä vetoleikit on parhaimpia!
Minä olen musikaalinen persoona. Laulan päivisin paljon äitini kanssa, ja äidin mielestä minulla on tosi kaunis ja neitimäinen ääni. Tykkään myöskin kuunnella kun minulle lauletaan, ja viisi pientä ankkaa on lempparilauluni. Sitä lauletaan monta kertaa päivässä! Kaikista mukaansatempaavin biitti on kuitenkin Salkkareiden tunnarissa. Ihan sama mitä olin tekemässä, keskeytän kaikki kiinnostavimmatkin puuhat kun Salkkarit alkaa. Käännän pääni välittömästi kohti telkkaria kun kuulen tutut sävelet. Tissittely on lempipuuhaani, mutta keskeytän jopa sen Salkkareiden tunnarin takia. Siinä vaan on sitä jotain! Kun alkumusa loppuu, jatkan taas omia puuhastelujani.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia on myös hyvä ruokahaluni. En ole koskaan nirsoillut minkään uuden ruoka-aineen suhteen, jota äiskä on minulle tarjonnut. Kaikki äidin tarjoamat ruuat on hyviä, mutta kaupan mössöjä en suostu syömään, en sitten millään. Edes perustuttu peruna-porkkanamössö ei maistu jos se on kaupan hyllyltä. Kotiruoka rulez!

Ilmeeni, kun äiti tarjosi kaupan valmismössöä.

Välillä minusta tulee ihan höpö, ja saan höpökohtauksen! Kohtaus iskee yleensä kun pitäisi mennä nukkumaan, ja minut lasketaan äidin ja isin sänkyyn. Pyörin jokasuuntaan, kikattelen ja heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Olen oikea hepulihemmo ja vanhempiani naurattaa silloin! Höpökohtaukset ovat harvinaisia, mutta sellaisen sattuessa todella huvittavia.

Nyt minun pitää mennä kylpyyn ja iltapuurolle, joten lopetan höpöttelyn tältä erää tähän. Juttua minulla riittäisi vaikka kuinka, ja yleensä höpöttelenkin päivän kuulumiset isille ja kaikille muille, kun he tulevat kotiin. Kiitti ja kuitti!

PS.
Katsokaapas mitä minä sain tänään isomammalta 8kk-lahjaksi!

...sain vaaleanpunaisen keinun!

♥:lla Henni