Tosi turhaa turinaa

Eilen otettiin Mikon kanssa kunnon löylyt ja tänään mä haravoin ahkerasti, mutta tuntuu ihan

normaalilta. Oon myös ottanu tollasella jumppapallolla istumisen tavaks, jos se nyt yhtään auttais vauvaa laskeutumaan. Mutta ei tunnu supistuksia tai mitään muutakaan. Kokoajan kuitenkin sattuu, en edes osaa oikein selittää, että minne?! No, alas.

 Lisäks mä tunnen oloni valtavammaks kuin kertaakaan tähän mennessä, ja näytän myöskin jätiltä. Mä oon jotenkin päättäny, että LAlla ei oo mitään väliä, joudun kuitenkin oottamaan sinne asti että pitää alkaa käynnistellä. Kai mä vaan pelkään sitä käynnistämistä niin paljon, että varaudun pahimpaan. Käynnistyksellä aikaan saadut supistukset kun kuulemma sattuu enemmän? Ajoittain mä oon ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, ja mua helpottaa ajatus siitä että enää korkeintaa se pari viikkoa ja sit vauva on varmasti täällä. Silloin, kun joku kysyy, että joko se vauva on syntynyt tai että miltä tuntuu, tuntuuko supistuksia, niin vasta silloin mulle tulee vähän paha mieli. Musta tavallaan tuntuu, että tuotan kaikille pettymyksen kun en oo vielä sairaalassa eikä ees tunnu mitenkään erityiseltä. Tää mussukka nyt vaan haluaa olla vielä masussa, ja annan hänen mielelläni siellä vielä olla, mutta kysymykset saa mut hermostumaan. Kukaan ei tietenkään tarkoita pahaa kysymyksillään, mutta se vaan hermostuttaa, vaikka kuinka yritän sen positiivisesti ottaa ja ajattelen, että rakastavaa porukkaa vauvan ympäriltä kyllä löytyy.