
Hertta on maailman ihanin vauva (kuten kaikki lapset omien äitien mielestä). Ei tosta ruttunaamasta malttais olla hetkeekään erossa, mä voisin koko päivän silitellä ja tuijotella sitä. Hertta on ainakin vielä tosi kiltti, ei itke paljon, paitsi jos me ei tarpeeks aikaisin tajuta merkkejä nälästä tai kakasta. Yleensä Hertta pitkään ilmottelee että nyt ois nälkä, mutta joskus sit menee hermo ku mä oon vielä vähän hidas liikkeissäni johtuen alapään kivusta ja tikeistä. Meidän yhteiset syöttöhetket on kuitenkin ihania ja imetys onnistuu loistavasti! Oon varsinainen lehmä tän maidontuotannon kanssa... Mikään ei oo ihanampaa ku ottaa se baby siihen viereen ja katsella kuinka se tyytyväisenä siinä imeskelee ja saa masunsa täyteen :) ♥ I love her!! Tää tyttö vilauttelee kans hymyjä ihan kokoajan, varsinainen hymytyttö :) Hyvänä tuntomerkkinä on myös vaalea tupsu takaraivossa, vaikka muuten hiukset on ihan tummat!
![]() |
Mikosta sen verran, että se on paras isi! Vaatettaminen onnistuu paremmin kuin multa, pepun isi pesi äsken tosin vasta ekan kerran ;) Mutta täällä me nyt opetellaan vauvan hoitoa, ja kaikki on hyvin!
Loppuun iso kiitos kaikille onnittelijoille ja tsemppaajille, kommentteja oli ihana lukea! :) Nyt mä alankin sitten valmistautua kaikenlaiseen kritiikkiin, jota tää äitiys tullessaan tuo.