Viimehetken joululahjat hoitotädeille + pätkisfudgeohje

Pienen budjetin joululahja vielä hakusessa? Nou hätä, vedä syvään henkeä, vielä kerkeää!

Hennillä alkaa huomenna loma ja silloin pitäisi kiikuttaa pieni lahja hoitotädille. Oon itse ehkä vähän sitä mieltä, että kaikenlaisia tuikkukippoja eri sarjoista kerkeää kyllä kerääntyä hoitajille vuosien varrella, joten suosin jotain itsetehtyä; tässä tapauksessa jotain makeaa. Hot chocolate kit ja sen seuraksi pätkisfudge. 

Hot chocolate kitiin löytyy netistä vaikka minkälaisia ohjeita googlettamalla ja me mentiin tosi helpon kautta: kaakaojauhetta ja minivaahtokarkkeja nättiin purnukkaan, päälle pitsiä ja langalla koko hökötys kiinni. Langalla voisi mukaan kiinnittää myös esimerkiksi pienen pullon Baileysia. Tästä "lumiukkosopasta" saisi varmasti yksinkin kauniin väkerryksen, mutta koska tämä oli meillä niin yksinkertainen, tehtiin sen seuraksi pätkisfudgea joka sekin oli maailman helpoin tehdä ja johon massa valmistui kymmenessä minuutissa. 

P Ä T K I S F U D G E

1 tölkki kondensoitua maitoa

2 pussia Pätkis Mini Biteseja

200g maitosuklaata

Laita kondensoitu maito, pätkikset ja pilkottu suklaa kattilaan ja sulata ne massaksi. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (mun vuoka oli noin 20x30) ja koristele heti, massa alkaa jähmettyä nopeasti. Anna olla jääkaapissa hetken ja leikkaa jähmettynyt fudge pieniksi paloiksi.

Paketoi fudget laittamalla ne vaikka kinkunpaistopussiin. Säilytä jääkaapissa!

Eimuutakun kauppaan mars, vielä kerkeää!

Catch up ja sellasta everyday life-tyylistä settiä

Tiedät, että päivä alkaa hyvin, kun ensimmäinen asia, jonka aamulla kuulet, on: "äiti, sä näytät ihan linnunpelättimeltä". No mut hei, ainakin ulkonäkö vastaa fiilistä aamuisin! Herätys on siinä kuuden jälkeen ja kymmenisen minuuttia kun saa koomailla ja köllötellä vierekkäin niin siitä se sit lähtee. Me ollaan molemmat aamuvirkkuja ja aikaiset herätykset on meitä varten. Hoidetaan aamutoimet ja heitän pampulan seiskalta hoitoon jonka jälkeen painelen itse salille. On mahtavaa, et mä oon saanu tunnin lisää päiviini kun hoidan työharkan kotoakäsin eikä aikaa mene työmatkoihin. Se mahdollistaakin aamusaleilut! Musta ei olis iltajumppailijaksi, mielummin mä otan rennosti kotona.

Mä teen graafikon hommia päivät. Se on just sitä, mitä mä työharkalta toivoinkin. Iltapäivällä haen pampulan kotiin ja sitten me esimerkiks käydään kaupassa, leikkipuistossa tai kyläilemässä. Kotona tehdään ruokaa, leikitään, siivotaan ja heitetään läppää. Tänään kinasteltiin siitä, kumpi saa imuroida. Lapsityövoimaa, vois joku sanoa, mutta pampula on tosi innostunut kotitöistä. Tänään mä sain imuroida ja Henni pesi lattiat. Hoidettiin hommat nopsasti, vedettiin nakkisopat naamaan ja sitten pitikin jo lähteä Hennin joulujuhlaan. Mentiin läheiseen metsään "tonttupolulle" taskulamppujen kanssa, ratkottiin erilaisia tehtäviä ja tehtävien jälkeen saatiin glögiä ja piparia. Oltiin kävellen liikenteessä ja pienet jalat väsähti kotiintulomatkalla joten Henni sai hartiakyydin. Mun hartiat on aina jumissa kun kannan Henniä yleensä harteillani. Onneks mulla on vahvat hartiat, jotka jaksaa kantaa niin arjen taakat kuin pienen pampulankin!

Kotona riennettiin iltapalapöytään ja sen jälkeen pesulle. Hampaat vielä kuosiin ja tyyppi oli valmis sänkyyn. Ähinää sängystä kuului vartin verran ja sinne se kasin maissa sitten simahti. Kasin jälkeen alkaa päivittäin mamman freetime ja se kuluu yleensä bloggaillessa, kirjaa lukiessa tai jonkun leffan parissa. Useimmiten kuitenkin jonkun kaverin kanssa. Pampulaa on siunattu hyvillä unenlahjoilla ja olkkarissa voi räpättää ummet ja lammet ilman heräämisvaaraa. Seuraa tykkään yleensä senkin takia pyytää, koska en päivisin näe ketään.

Tällä hetkellä mä oon Edgarin(=poikaystävätyynyn) kainalossa sohvalla ja näpyttelen samalla tätä. Mulla on luonnoksissa vaikka kuinka monta postausta, tai oikeastaan otsikkoa, joita en kuitenkaan vielä oo saanu puettua sanoiksi. Jos mun pitäis veikata, mikä postaus seuraavaksi pamahtaa ilmoille, on se varmaan mun omat kokemukset Nutriletin aloituspakkausdietistä. Täytyy ootella sellaista inspiraatiopuuskaa. Ai että, sellaset puuskat on ihania! Nyt mä suunnittelen vielä kauppalistan huomiseks ja sit pääsen nukkumaan.

Kahvikuorinta

Mussa on kaksi puolta: kaunotar ja hirviö. Mä näytän aina joko prinsessalta tai vaihtoehtoisesti ihan seinästärevityltä, en oo löytäny vielä sellaista kultaista keskitietä. Mä tykkään näyttää hyvältä koska tiedän sen vaikuttavan mun mielialaan tosi paljon. En kuitenkaan ole sitä sorttia, joka jaksais loputtomasti panostaa ulkonäköönsä. Nappaan aina välillä jonkun helpon kauneusvinkin itselleni ja viimeisin villitys taitaa olla tämä kahvikuorinta. Parhaat vinkit on sellaisia, jotka voi vaikka heti toteuttaa kotona. Jos sulla on siellä kahvia, niin miksipä et kokeilis?

Käytetyt kahvinporot on loistavaa kuorintakamaa ku lorautat niiden sekaan vähän öljyä.  Kokeile vaikka. Pliis. Mä oon ainakin ihan koukussa! En juuri muuta käytäkään. Kuorinnan jälkeen jotain ihanan tuoksuista rasvaa päälle ja avot, sää olet yhtä vauvanpeppua koko tyyppi! Tiedättekste sen tunteen, kun on silkinpehmeät vastasheivatut sääret ja pääsette uusiin lakanoihin? Mun mielestä se on aika priceless. Se käy ihan hemmottelusta!

Mistä on hyvät pikkujoulut tehty

...parhaasta seurasta! Meillä oli ihan superduperhauskaa, läppä lensi, leivottiin pipareita, suunniteltiin tulevaisuutta, vedettiin meidän eka yhteinen karaokeshow aamun pikkutunneilla ja aamulla naurettiin kippurassa kaikelle. 

...lempparijuomista. Meidän motto: jos et osaa päättää punkun ja valkkarin välillä, ota ne molemmat.

...no herkuista ofkoors. Ja nappuloista! Ja äideistä! Veera, Laura, Iina, Demi, Julia, Sofia ja Klara ja kaikki pampulat siihen päälle, ääntä riitti ja keksinmuruja oli jokapuolella. En tietääkseni tietentahtoen tunkenut murusia mun farkkujen takataskuihin ja hiuksiin, mutta sieltä niitä kuitenkin löytyi. Mähän aiemmin veikkailin, että nää lasten pippalot on rajummat ja kyllä mä oon sitä mieltä että niin se oli. Hennillä meni koko homma loppujenlopuks ujosteluks ja hän pääsi vasta lopussa vauhtiin mutta hei ei se mitään, ens kerralla ehkä ollaan reippaampia!

Coming up on weekend

Mä rakastan pikkujouluja. En ole niinkään jouluhössöttäjä vaikka joulusta pidänkin, mutta pikkujoulut on ihan mahtavia, mun lempparijuhlia! Niissä on sellasta pientä joulujännitystä ja tunnelmaa. Tulevana viiikonloppuna on tiedossa kahdet pikkarit: ultimatetyttöjenbileet lauantaina ja meidän mammaryhmän ja lasten kanssa sunnuntaina. Mammojen kesken ollaan nähty, mutta lapset tais nähdä viimeksi vuosi sitten halloweenbileissä? Siispä korkee aika treffata!

Lauantaille on muutenkin hirmuisesti kivaa puuhaa. Mun ystävä Milla lupasi hiippailla tänne meidän seuraksi jo päivällä ja ai että, pampula on ihan kikseissä. Milla on ihan ässä! Kuultiin myös huhua, et Joulupukki saapuis tohon Nummelan torille lauantai-iltana ja ollaankin nyt kuumeisesti pampulan kans pohdittu, että uskallettaisko me mennä ihan syliin asti. Eiköhän me uskalleta. Mä veikkaan, et jos niin hienosti käy, niin pampula selittää siitä suu vaahdossa koko loppuillan. Torin jälkeen heitetään Millan kanssa vaahtosuupampula yökylään ja otetaan suunnaks Espoo ja katellaan miten ilta etenee. Illan kulkua voi seurata snäpistä (essibambina), mutta enköhän mä siitä postauksenkin väsää! Yhdet pikkarit on jo takana, niitä vieteltiin muutama viikko sitten luokan kesken Vantaalla ja oli ihan sikakivaa.

Sunnuntaina onkin sit eri meno. Aiempien lapsitreffien perusteella mä veikkaisin, että sunnuntaina saattaa olla kovemmat bailut kun lauantaina. Ääntä ainakin riittää! Ja herkkuja ♥ Tiedossa on nyyttärimeininki ja kun puitiin sitä, mitä kukin tuo, alkoi välittömästi himottaa kaikenmaailman piparijuustokakut, pitsat ja kaikki muu. Hirmu jännää nähdä, miten Henni suhtautuu tällä kertaa ipanoihin. Hennistä on tullut paljon reippaampi kuin mitä hän oli esimerks vuosi sitten ja siks onkin ihanaa, että päästään muiden lasten ilmoille. Ihan hirveesti muita lapsia ei nähdä, lukuunottamatta hoitopaikan kersoja ja satunnaisia kamuja joihin leikkipuistossa törmää. Musta ois ihanaa saada äiti- ja lapsikavereita lähempää, ja mä oonkin ajatellut tehdä jotain sen eteen. Ehkäpä mä laitan tänne blogiin pyynnön, että Nummelan äipät, ottakaa yhteyttä, etsin teitä tositarkoituksella! Itseasiassa ei hassumpi idea, koska mä oon useampaan otteeseen saanut kommentteja, joissa harmitellaan kun äitikaverit on niiiin vähässä. Hei joo, tän taidankin ottaa projektiks!

Mä en vielä oo ihan varma, mitä me sunnuntaina vietäis mukanamme nyyttärikemuihin. Ois ihanaa, jos vinkkaisitte jotain suolaisia pikkunaposteltavia! JA HEI! Mä kävin äsken Lidlissä ja siellä oli vaikka kuinka paljon kivoja leluja. Kaikki lelut on äityleiden mukaan jo loppunu monesta paikasta kun ne sinne jo eilen saapui, mut Nummelassa oli vaikka millä mitalla. Me käytiin Hensun kans jo eilen vähän ihastelemassa muttei tietty voitu ostaa ja mä juoksinkin aamusta jo sinne toivoen, että siellä vielä jotain olis. Ja olihan siellä!

Let me introduce you, Bella Bambina 2.0!

Jokohan mä uskaltaisin hehkuttaa, että I'm baaack? Mä oon miettinyt bloggailua monelta kantilta; mikä siinä on alkanut tökkiä ja mikä ahdistaa ja huikamala ja mitämäänytteeeen. Blogi on aina ollut tosi henkilökohtainen ja se on tässä selvinnyt juuri siksi pröbleemäksi. Sellainen ei tunnu enää hyvältä. Tuntuu hyvältä, kun sain ajatukseni järkkäiltyä niin, että pysyn jatkossa jutuillani enemmän yleisellä tasolla. Tai siis no joo, tällä tarkoitan lähinnä kaikkea Henniin liittyvää. Pari aikaisempaa postausta, sinkkuudesta ja rintaimplanteista olivat suosittuja ja musta oli aivan ihanaa kun sain niistä positiivista palautetta eri sosiaalisten medioiden kautta! Ne on sillä henkilökohtaisuuden rajalla, mutta keikkuivat kuitenkin vahvemmin sillä puolella, että niistä tuntui hyvältä puhua. Allaoleva teksti kuvaa aika hyvin mun fiiliksiä; jos musta tuntuu, että jostain mun kokemuksista voi olla hyötyä muille, kannattaa antaa vaan kynän (tai näppiksen) viedä.

Ja entäs sitten kuvat, voi jessus sentään kun ahdistaa. Pari viikkoa sitten päätin, etten lisää Hennistä enää kasvokuvia someen. Mua on alkanut ahdistaa hitosti tää hullu maailma ja hullut ihmiset. Itkettää ja ahdistaa millaiseen paskamaailmaan mun lapsi on syntynyt. Maailmaan, jossa elää kaikenlaisia ihmissaastoja ja joiden kanssa joutuu luultavasti olemaan tekemisissä, kun näitä on tällä pallolla enemmän kuin uskoiskaan. Mä hermostun aika helposti ja pahat jutut jää mieleen pyörimään, mutta en halua antaa pelolle valtaa. Haluan jatkaa bloggailua, mutta pieni uudelleenharkinta aiheiden ja kuvien suhteen tuli tarpeen. Aah, ja heti kun sai uudet säännöt sanottua ääneen, taakka putosi harteilta! Jos jotain voin suositella bloggaamisen tuntuessa pakkopullalta, niin teepäs kuule kunnon tarkastelu sun blogihistorian suhteen ja ota aikaa. Hei, tästä blogimasisteluun liittyvistä vinkeistähän sais vaikka postauksen kasaan! Se tunne kun postausideat vilisee päässä, gotta love it ♥

Tähän uuteen puhtiin vaikuttaa myös se, että mä sain VIHDOIN kotiin koneen ♥ Tää on niin herkkua! Samalla sain lisää tunteja päivään, koska nyt mä voin hoitaa mun kaikki työharkkajutut kotona, eikä turhia tunteja kulu työmatkoihin. Sellanen pieni catch up kuulumisista vois olla paikallaan, eiksniin? Onks jotain mitä te haluaisitte tietää?

Muthei, tästä starttas siis Bella Bambina vähän uusilla kujeilla, katotaan nappaako uudet aiheet teihin! Puspus! 

Oh snap!

Tulin, näin, snäppäsin. Me ollaan siellä nyt kans nimellä essibambina! Videot on mun bravuureja, harmi etten mä saanu niitä tähän.