Vauva-arki on täällä taas

Niinkun mikä juttu tämä on, että mulla on järjetön kasa postauksia odottamassa luonnoksissa, mut sit mä en ole kuitenkaan julkaissut niitä!? Esimerkiksi viime syksyn Espanjan reissusta oli kaikki valmiina kirjoitettuna ja kuvat muokattuina, mutta niin on sekin vain jäänyt tuonne luonnoksiin lojumaan. Ja nyt se ei ole enää ollenkaan ajankohtaista, joten sen kohtalona on sitten vain unohtua.

Ajankohtaisempaa tällä hetkellä on se, että meille tuli karvainen vauva muutama viikko sitten! Keskikokoinen villakoira Inna täytti eilen 12 viikkoa ja hän pääsee nyt esittäytymään.

Mä en muistanut millaista vauva-arki on! Valvotaan, syödään usein, siivotaan pissoja ja kakkoja ja mietitään että miksi se vauva nyt inisee. Tämän lisäksi ravataan pihalla loskassa opettelemassa sisäsiistiksi. Henni on ollut superhyvä apu, hän laittaa ruuat valmiiksi ja leikittää pentua. Hensku olis myös jo aivan valmis lenkkeilemään kunnolla, mutta Inna-vauva väsyy nopeasti joten lenkit on vielä lyhyitä.

© Milla Korpi

© Milla Korpi

Mä oon haaveillut omasta koirasta koko mun elämän ja tässä hän nyt on, meidän ihana ja innokas Inna! ♥ Inna varmasti vilahtelee blogissa ja etenkin instassa jatkossakin. Kerkesin jo joutua hullukoiramuija-zoneen ja tein hänelle oman instagramtilin; @poodlepuppyinna nimellä löydät vekkulin instasta!

#häähumua2018

Viime lauantaina nautittiin häähumusta kun meidän rakkaan mammaporukan Veera meni naimisiin! Mä oon viimeksi lapsena ollut häissä ja meidän koko porukka odotti näitä kemuja ihan vaan senkin takia, ettei olla tätä koko jengiä saatu pitkään aikaan saman katon alle.

Teema oli rento, vähän sellainen 50-luvun tyylinen. Hääapari antoi luvan pukeutua ihan oman mielen mukaan, sai olla valkoista ja punaista ja tennarit jalassa ja ihan mitä vaan. Mulla oli valkea mekko ja vaihtokengät yön varalle. Tanssittiin niin paljon, että jossain vaiheessa piti luoppua korkkareista. Harjoiteltiin mun avecin kanssa vartavasten valssia ja vedettiin yks kipale. Seuraaviin häihin treenataan kyllä enemmän.

Häät oli niin ihanat, yksityiskohtaiset ja Veeran tyyliset että odotan ihan into pinkeenä kuka mun kavereista seuraavaksi pääsis vihille ja pitäis juhlat. Mun omiin hähin uskoakseni vielä useampi vuosi, joten kaverit, ottakaa tästä ideasta koppi ja laittakaa kutsut tulille!

ARKI ATM

Se on tällähetkellä sellaista, että me käydään hoidossa ja töissä. Meidän aamu alkaa aina silleen, että mä herätän ihanan unisen naperon ja me aletaan jännittää toimiiko meidän auto tänä aamuna. Yleensä ei toimi ja silloin me tehdään silleen, että nappaan unisen Hennin reppuselkäänmja lähdetään tarpomaan kohti päiväkotia. Jos ollaan oikein ajoissa niin keretään vähän läiskytellä sulavissa lumikasalätäköissä.

Kun ollaan yhdessä kotona niin leikitään Master Chefiä, joka on Henskun ihan ykköslemppariohjelma. Ruuat täytyy laittaa nätisti esille lautaselle ja sitten niitä maistetaan vähän kerrallaan ja arvostellaan. Toinen juttu mitä Henskuli rakastaa on Top Model-vihkoon vaatteiden piirtäminen. Siis ihan oikeesti, hän voi viettää helposti tunnin hiljaa lattialla makoillen ja piirtäen tytöille erilaisia asuja kimallekynillä. Yksi jännempi juttu, joka nyt ilmeisesti on IN, on parrakkaat naiset. Niitä on vihkossa monia ja niitä on sitten kiva esitellä päikyssä kavereille ja hoitajille.

Meidän musiikkimaut menee hienosti yhteen! Me kuunnellaan kotona oikeastaan aina musaa ja tanssitaan ja leikitään että me tehdään musavitskaa. Henni on muutenkin tosi kiinnostunut videobloggaamisesta ja hän kuvailee omalla pikkukamerallaan höpötyksiään. Viimevuoden Kanarianreissultakin on matkavlogia tallessa. Mä tilasin myös itselleni uuden kameran siinä toivossa, että voisin tutustua vlogimaailmaan!

Mä oon tässä aina tilaisuuden tullen lueskellut ennakkomateriaaleja esivalintakokeisiin. Mun mahikset päästä haluamaani kouluun on olemattomat, mut se on nyt muodostunut sellaiseksi unelmaksi jota kohti haluan ehdottomasti kurkottaa. Tsemppiä mulle siihen siis! Mieli pysyy virkeempänä kun lukemisen ohessa syö jotain hyvää. Nyt iltapalahommiin, ciao!

5 VUOTIAS TSIRBULA

HENNIPAMPULA TÄYTTI VIIME PERJANTAINA 5 VUOTTA! ♥ Sen kunniaksi kirjoitan pienen katsauksen siitä, että mitä meidän kotona tapahtuu ja mistä me nykyään puhutaan.

Pidettiin syndekekkerit lauantaina. Ne oli sellaiset rennot pikkuiset juhlat johon tuli meidän lisäksi isovanhemmat ja isoisovanhemmat. Pinkki mekko päälle, pinkki kakku pöydään ja pinkit kukat maljakkoon. Ne oli ihan Hennin näköiset kemut! Henni sai lelujen lisäksi lahjaksi oman pienen digikameran. Annoin sen heti perjantaiaamuna hänen herättyään ja jo kymmenen minuutin päästä kaduin sitä; tyhjentäessäni tiskikonetta tukka sekaisin unenpöpperössä kuulin kuinka kamera räpsähteli kokoajan. Paparazzi iski milloin mistäkin; pöydän alta, kulman takaa, jalkojen välistä. Kaikki tutut on varmasti saaneet osansa tästä, mut onneks meidän kuvaaja osaa myös olla kohtelias. Hensu nappasi isomammastaan kuvan, johon mamma totesi että hui kamala miten ryppyiseltä hän näyttää ja Henni ratkaisi tilanteen sanomalla "ei haittaa, mä poistan tän ja otetaan uus silleen ettei siinä näy sun naamaa!".

Ellei ipana räpsi kuvia, hän joko piirtää, hoitaa nukkevauvoja, sisustaa nukkekotia tai paasaa siitä, että valoja ei saa pitää turhaan päällä, koska pingviinit ja jääkarhut kuolee muuten. Pikkuvanha pampula osaa ainakin 15 viittomamerkkiä ja laittaa hienosti mölkkypalikat oikeaan järkkään. Englannin opiskelu kiinnostaa kovasti ja esimerkiksi värit menee jo hienosti ja opetellaan parhaillaan tilaamaan jäätelöä jotta hän osaa sen lokakuussa Kanarialla. Hän haluaisi myös oppia kiinaa, mutta sitä ei äiti osaa lähteä neuvomaan. 

Päikyn aloitus on nyt loppupeleissä mennyt silleen ihan ookoosti. Sinne jääminen on aina vähän surkuttelua mut se surkuttelu loppuu heti kun mä oon lähtenyt veks. Ja eilenkin kun hain hänet niin keskeytin kivat kotileikit! Ei ois malttanu lähteä pois sieltä. Kyl se hima sit kuitenkin voitti.

Uhmaikä ilmenee sillä tavalla, että me kinataan joka asiasta. Siis aivan jokaisesta. Jos mä sanon, että hae sukat tai mene pissalle, Henni keksii liudan perusteluita miksi hänen ei kannattaisi tehdä niin. Tää on välillä sairaan hermoja raastavaa, mut samalla naurattaa kun pikkuvanhuus tulee siinä aina esiin. Pikkuvanhalla tarkoitan sitä, et Henni tykkää jutella aikuisten asioista ja haluaa tietää kaikesta kaiken. Sellaisistakin asioista, joista en kuvittelisi kaikkien aikuistenkaan olevan kiinnostuneita. Esimerkkinä ilmastonmuutos. Mä toivon, et toi tiedonjanoisuus kestää läpi elämän! ♥ Mut Hensu on oikeesti hauskin ihminen kenet mä tunnen. Kaikki ilmeet, eleet, vitsit, silmien pyöräyttelyt, kaikki; ne kaikki tekee tosta pikkuisesta niin koomisen mut samalla fiksun pienen tytön et mua välillä alkaa vaan itkettää kun tuijotan häntä ja mietin miten ihana ja hassu se mun Henni on. 

Äidin ja tyttären lounastreffit

Meillä on viimeaikoina ollut niukahkosti yhteistä aikaa pampulan kanssa joten ollaan yritetty tehdä jotain kivaa aina kun sitä on. Esimerkiksi maanantaina kun meillä oli vapaapäivä. Me molemmat rakastetaan kiinalaista ruokaa ja kruunattiin meidän vapaapäivä menemällä kiinalaiseen syömään.

Valittiin meidän pöytä läheltä ostoskeskuksen käytävää, koska tykätään tarkkailla ihmisiä. Pampula oli silminnähden innoissaan näistä treffeistä ja aloitti pälätyksensä heti. "Tosi kiva kun tultiin tänne. Tääl on hyvää ruokaa! Siis kuuleksä miten noi teinit meluaa tuolla? Musta ei ainakaan koskaan tuu tollasta!" ja sit mä sanoin muistavani tuon lupauksen.

"Hei kukas toi nainen onkaan, joka tosta just meni ohi? Tosi tutun näköinen. HEI NYT MÄ TIIÄN! Toi kävi kerran tuomassa päiväkodin pihalle jotain. Muistaksä muuten sen mun hoitotädin? Mä tykkään siitä kun se puhuu mulle niin nätisti ja sillä on kivoja vaatteita, toi on sen kaveri. Onkohan toi mies ton tytön poikaystävä? Mun mielestä ei oikeen näyttäny siltä mut ne käveli vierekkäin kyllä. Mistäs sit puhutaan?" 

Ja sit pampula vaan jatkoi tuota yksinpuheluaan ja mä en kerennyt muuta kuin nyökytellä päätä sen merkiksi että kuuntelen kyllä. En kestä miten pikkuvanha toi ipana välillä on, esimerkiksi uhmaikä ilmenee sillä tavalla, että me jankutetaan joka asiasta. Siis ihan kaikesta. Kun mä sanon että hae sukat niin pampula keksii sen seurauksena listan perusteluja miksi hänen ei pitäisi hakea niitä tai miksi mun pitäisi hakea ne hänelle. Se on välillä rasittavaa, mutta suurimman osan ajasta mä kuuntelen silmät pyöreinä juttuja joita Henni keksii. Meinaan pakahtua ylpeydestä kun hän jakaa ajatuksiaan. Mulla on ihan mielettömän fiksu pentu jonka kanssa viettää mielellään aikaa ja joka on hauskaa seuraa ♥

Mutta että sellaiset kuulumistenvaihtotreffit meillä oli! Seuraavaksi vietetään laatuaikaa mökillä viikonloppuna, jonne lähetään heti kun lauantaina pääsen töistä.

"Sairaan hyvää mansikkakiisseliä" ja muita muistoja päiväkodista

MOIKKULI ♥ Luulisin, että pahin on ohi; eka päivä päikyssä! Se oli mennyt ihan nappiin ja innostuksen täyteistä aamua oli seurannut tosi kiva päivä. Harmitti, etten itse päässyt hakemaan pampulaa hoidosta kun olin niin myöhään töissä, mutta onneksi ihana nanna (=minun äitini) haki ja sitten Hensku tuli syömään mun kanssa jädet työpaikan takahuoneeseen. Vaihdettiin siinä nopeasti uusimmat kuulumiset ja sovittiin että illalla puhutaan lisää. Ensimmäisiä asioita joita Henni mainitsi, oli että siellä oli "sairaan hyvää mansikkakiisseliä" ja siitä puhuttiin vielä kolmesti sen jälkeenkin ja vielä aamullakin haaveillen. Silleen ihan pikkaset paineet on jos joskus yritän itse väsätä kiisseliä, voiko olla päikyn kiisselin voittanutta!? Toinen asia oli, että siellä ei ollutkaan unikavereita vaan tänään täytyy ehdottomasti ottaa oma mukaan. Kolmas oli, että siellä ei tarvitse koroketta kun käsienpesualtaat on niin matalalla, "ihan sopivalla korkuudella", ja sekös oli nastaa!

Tänä aamuna mennessäni herättämään pientä tyttöäni etsin hänen lämpimät varpaansa peiton alta ja aloin pukemaan hänelle sukkia. Pirpana oli uninen ja vastusteli hiukan, kyseli "onks hoitoon pakko mennä" ja "miksei voitais olla kahestaan kotona", mutta fiksuna tyttönä löysi motivaatiota nousta sängystä kun selitin, että mun täytyy mennä töihin jotta saadaan rahaa ja voidaan lähteä reissuun ja senpä takia hänen täytyy mennä hoitoon. Sitten jo ihan suu vaahdossa puhuttiinkin siitä, mitä aiotaan tehdä kun päästään jonnekin lämpimään lähtemään. On meillä jotain pieniä suunnitelmia jo, haluatteko kuulla?

Ensimmäisenä rentoutuslomana olkoon kuitenkin tulevan viikonlopun mökkireissu, pidetään peukkuja hyvän sään puolesta että saadaan viipottaa uikkareissa ja kerätä mustikoita!

Eka päivä päiväkodissa

HUOMENTA! ♥ Mulla on nyt tunteet päikyn aloittamisesta (näin vanhemman näkökulmasta) niin tuoreessa muistissa, että mä halusin tulla kirjoittamaan niitä tänne muistiin. Henni jäi noin tunti sitten ensimmäistä kertaa päiväkotiin ja mulla alkaa työt vasta parin tunnin päästä, joten siirrän ajatukseni tänne!

Oon aika varma siitä, että tämä päivä jänskätti enemmän mua kuin pirpanaa. Jännitti, miten perhepäivähoidossa ollut lapsi pärjää isommassa ryhmässä; saako hän äänensä kuuluviin, uskaltaako pyytää apua uusilta hoitajilta, muistettiinko pakata kaikki mukaan reppuun... Mut hei, kaikki huoli osoittautui aika turhaksi! Kävi tosi hyvä tsägä ja just kun oltiin astumassa päiksyn porteista sisään, parkkikselle saapui Henskun paras kaveri aiemmasta hoitopaikasta. Tytöt pääsivät samaan ryhmään ja samaan aikaan! Yhdessä mentiin sisään tutustumaan ja sieltä löytyi heti omat korit ja kaapit ja kotileikit ja ihanilta vaikuttavat hoitotädit.

Hetkinen siinä jutskailtiin ja tsekattiin paikat, valittiin aamupalapöydistä vierekkäiset paikat tytöille ja sinne ne jäi syömään aamupuuroa. Henni oli tosi söpöläinen miettiessään illalla, että mitäköhän aamupalaa siellä mahtaa olla ja tiedusteli että voisinko soittaa parhaan kaverin äidille ja kysyä miten paras kaveri laittaa hiuksensa että tytsyt vois olla samiksia. Vaatteet valittiin aamulla yhdessä yksityiskohtia myöten. Oli ihana kävellä auringonnousussa käsi kädessä kun toinen oli niin reippaana reppu selässä. Mä oon myös aika ylpeä, että hienosti hillitsin itseni enkä näyttänyt että mua jännitti kovasti. Kaverinkin äiti sanoi, että olin reipas kun hengähdin syvään lähdettyämme.

Mutta niinkun summasummarum, jäi sairaan hyvä fiilis enkä malta oottaa että päästään illalla vaihtamaan kuulumiset päivästä! Aloittiko teidän ipanat päivähoitoa nyt vai onks tää jo tuttua kauraa? Mulle saa linkittää postauksia päiväkodin aloittamisesta jos teillä on esimerkiksi listoja asioista jotka täytyy muistaa pakata mukaan, mulle on nyt jo tullut muutama jutsku mieleen jotka mun täytyy huomenna muistaa sujauttaa reppuun!

Lemppareimmat ebaylöydöt

Aah, se tunne kun tuut töistä kotiin ja postin mukana on tullut paketteja kiinasta! Se on aika kiva tunne tälläisen ebayaddiktin mielestä. Mä ajattelin, että me voitais nyt vähän yhdessä katsella mitä sieltä on viimeaikoina löytynyt! Mä laitan kaikkiin linkin ja hakusanat joilla kyseiset tuotteet löysin, mikäli sä haluat katsella vaihtoehtoja. Valkkasin tähän nyt muutamia lemppareita, mutta näiden lisäksi oon tilaillut paljon esimerkiksi vaatteita Henskulle ja mulle.

MAASTOKUVIOISET MAIHARIT
Varmaan hintavin asia, jonka mä oon ebaystä uskaltanut tilata. Hintaa oli noin 16€ ja nämä on just sellaiset kuin kuvailtiinkin. Otin saman koon jota yleensäkin käytän, valitsin sen mittataulukon mukaan joka löytyi lisätiedoista. Näitä oli useassa värissä näiden mun valitsimien lisäksi. Kerran kerkesin vetämään pyllylleen näiden kanssa talvella, näissä on snadisti liukkat pohjat. Mut mä tykkään näistä tosi paljon! Psst. Käytä hakusanaa "women camouflage snowboots"

KOSKETUSNÄYTÖLLINEN MEIKKIPEILI LED-VALOILLA
Tää. On. Ihana. Mä kirosin uudenvuodenaattona, kun meillä oli kämppä täynnä porukkaa ja mä vietin tyyliin koko illan vessassa laittautumassa kun en omista meikkipeiliä. No nyt omistan, ja vielä valoilla varustetun! Tuosta keskellä olevasta nappulasta voi valita valojen kirkkauden. Tää on näppärän kokoinen, syö pari patteria ja mahdollistaa meikkaamisen siellä missä kaverit sattuu hengailemaan. Hintaa noin 16€. Psst. Käytä hakusanaa "led light makeup mirror"

MEIKKISIVELTIMET
Erilaisia meikkisiveltimiä mä oon tilannut monia, mutta tässä uusimmat, ihanat ruusukultaiset! Pehmeitä ja hommansa kiitettävästi hoitavia. Psst. Käytä hakusanaa " rosegold makeup brush"

POKEMON CROP TOP
No tää on monta kertaa näkynyt esimerkiksi mun instagramissa, mut tää on niin ihana että mun oli pakko laittaa tämäkin linkki tänne! 4,50€ silkkaa rakkautta. Psst. Käytä hakusanaa "pokemon crop top"

Tinderin lyhyt oppimäärä naisille

Kirjoitin puolisen vuotta sitten Tinderin lyhyen oppimäärän miehille ja se nousi välittömästi mun blogin suosituimmaksi postaukseksi ja se vetää edelleen päivittäin puoleensa porukkaa. Mä oon sitä hiukan tässä matkan varrella päivitellytkin kun mieleen on tullut uusia kirjoittamisen arvoisia ohjeita ja musta oli ihanaa kun naiset innostuivat kommentoimaan lisää vinkkejä mun omien lisäksi! Miehiltä mä oon saanut muutaman tympääntyneen kyssärin siitä, että luullaanko me naiset olevamme täydellisiä vai miks naisille ei ole opasta. NO NYT ON!

Tätä varten mä haastattelin useita miehiä, klikkasin itselleni naisten profiilit tinderin hakuun päälle ja tarkastelin niitä ja aloitin keskusteluja. Mä löysin jopa muutaman tyttökaverin sieltä, helmimuijia ettenkö sanois! Mä tein tämän nyt vähän siltä kantilta, että sellaiset miehet, joista itse pidän, kiinnostuis sun profiilista. Ei siis välttämättä mitkään yhden yön seuralaiset vaan sellaiset, joissa vois olla poikaystävämatskua. Tämä opas on kirjoitettu tueksi niille naisille, joita tinderiin liittyminen saattaa jännittää. Lue tämä kuitenkin pilke silmäkulmassa, tintsuilu ei ole niin vakavaa puuhaa! Pidemmittä puheitta, tutustutaan ensin mun profiiliin.

PROFIILI KUNTOON

Aloitetaan kuvista. Ensimmäiseksi kuvaksi olisi tutkimukseni mukaan kannattavaa laittaa teknisesti hyvä kasvokuva, josta parhaimmassa tapauksessa erottaa silmien värin. On miehiä, jotka ei välitä onko sulla silmiä ollenkaan ja sitten on miehiä, jotka ihan oikeasti kiinnittää huomiota sun katseeseen. Mä ainakin haluan pareihini tälläsiä miehiä, joten nätti hymy naamalle ja katse kohti kameraa! Kasvokuvia voi olla useampikin, mutta niissä pitäisi olla vaihtelevuutta, monta ihan samanlaista kuvaa on lopputuloksena vähän tylsää. Lisäksi ainakin yhdessä kuvassa pitäisi miesten mielestä hymyillä, hymyssä on aina jotain vetoavaa! 

Valtaosa miehistä oli sitä mieltä, että yksi kokovartalokuva pitäisi olla. Jokaiselle vartalotyypille on omat ottajansa ja kokovartalokuvalla sä kuulemma varmistat, että saat juuri ne oikeat matchit itsellesi. There's a point!

Jos sun jokainen kuva on otettu snäppifiltterin kautta niin se on turn off. Koira- ja kukkapääfiltterit on kuulemma pahimmat. Useat miehet muutenkin korostivat, että luonnollinen kauneus on paljon parempi asia kuin sellainen mallilook. Tässäkin tietysti pitää muistaa, että ihan varmasti niille mallitypyille on omat ottajansa ja luonnollisemmille neideille omansa.

Profiilin teksti ei kuulemma ole edes tärkeä, mutta ilmeisesti aikomuksistaan olisi hyvä kertoa. Eli siis mitä tinderistä etsit. Mä oon samalla kannalla; skippaan hyvillä mielin sellaisten miesten profiilit joilla lukee, että täältä saa yhden panon ja sitten ei nähdä enää ikinä. Ja jos taas miehellä lukee, että ois kiva saada tyttöystävä niin mä oon et joo, mustakin ois kiva saada poikaystävä, haluun jutella ton kanssa enemmän! Säästyt siis väärinkäsityksiltä kun kerrot mitä haluat. Vaikka miehet oli sitä mieltä, että teksti ei ole tärkeä, mä neuvoisin silti raapustamaan edes jotain. Mutta kannattaa kirjoittaa jotain muuta, kuin että pidät viinistä ja matkustelusta, koska se on tosi yleistä. Mä pidän noista myös, mutta mun profiilissa lukee silti lause lehmistä. Miesten on hyvä tarttua siihen kun se herättää huomiota. 

Mä oon testaillut paljon erilaisia profiilitekstejä ja mulla on vain yksi DON'T, jota en suosittele:
"tinderin jäsenenä jo vuodesta 2014." Vaikka monissa asioissa kokemus on hyväksi, miehet eivät jostain syystä innostuneet tälläisestä pitkäaikaisesta tinderellasta. 

KUINKA AVATA KESKUSTELU

Keskustelun avaavat naiset ovat harvassa joten kunhan saat ensimmäisenä suusi auki, olet vahvoilla! Kaikista paras on tietysti, jos keksit jotain nokkelaa sanottavaa miehen profiilista, mutta jo pelkällä moikkaamisella ja kuulumisten kysymisellä on hyvä lähteä liikenteeseen. 

On yksi asia, jossa mä en kuunnellut miehiä: heidän mielestään olis hyvä kertoa lapsista jo profiilissa, mutta mä oon todennut itse hyväksi sen, että ensin kannattaa antaa miehen huomata keskustelun ohessa kuinka ihana nainen sä oot ja vasta sitten hivuttaa se lapsi mukaan keskusteluun. Varmaan jokainen mies on eri mieltä tästä, mutta mulla tämä oma tapani on toiminut. Mä oon aina ennen tapaamista kuitenkin kertonut Hennistä, mutta ajattelen niin, että mä etsin ensisijaisesti miestä itselleni joten antaa miehen tutustua muhun. Tietysti se lapsi on oleellinen asia, mutta mä oon paljon muutakin kuin äiti ja mun tyyli nyt on tälläinen. Tosin mä ihan hiljattain yhdistin instatilini tinderiin, joten sieltä voi käydä kurkkimassa että mun kuvissa vilahtelee ihana pieni tytöntyllerö. 

Huh, siinä mun vinkit mikäli haluat lähteä kokeilemaan mitä tintsulla on tarjottavana! Mä oon edelleen sitä mieltä, että livenä on parempi tutustua, mutta moni haluaa ainakin kokeilla tätä sovellusta, joten tässä teille kelpo eväät parhaiden tulosten saamiseksi. Hauskaa tinderöintiä!

Perheen pienin pressissä

Viime viikolla lähdettiin pienellä kokoonpanolla pyörähtämään Helsingissä Lauran, Klaran, Sofian ja muutaman ipanan kanssa! Ensin ihan nopeet halit ja tervehdykset Kampissa ja siitä kohti Republic Showroomia. Henni katseli silmät pyöreenä isoa Helsinkiä kun käveltiin pitkin katuja. Oli kuulemma niin hienoja isoja rakennuksia ja junia ja ratikoita. Pitäis kuulemma päästä useammin ihmisten ilmoille pois Nummelasta. Vaikka kyllä Henni totesi lopuks että on Nummelassakin aika ihanaa ja kotoisaa. Ja onhan täällä ♥

Republic Showroomin pressipäivässä kerättiin vähän inspistä eri merkeiltä, syötiin pikkupurtavia ja vaihdettiin muutenvaan kuulumisia. Mukana olleet ipanat innostuivat näistä kekkereistä vasta siinä vaiheessa, kun paikanpäälle tuli kaksi koiraa naamiaisasuissa. Batman ja Robin, sikasöpöt bichon friseet ja Henni jo maalasi mielessään kuvia kuinka meidän täytyy ottaa just tollanen karvavauva. Me ollaan podettu aika kovaa koirakuumetta, mutta saattaa olla että se haave siirtyy vielä muutamalla vuodella. Nyyhkis.

Showroomin jälkeen haluttiin syömään. Mä oon haaveillut Vapianosta vaikka kuinka kauan ja sinne sit päädyttiinkin! Vähänkö oli kivaa, kun Lauran Liam-poika oli mukana. Henni ihastui ikihyviksi kun sai syödä #romanticdinnerin Limpun kanssa ja noi oli kyllä tosi söpiksiä yhdessä. Me oltiin Henskun kanssa kotona vasta kahdeksan jälkeen ja simahdettiin molemmat melkein heti. Tänä päivänä mä myös sain todeta, että taitaa olla aika luopua meidän vikoista hätävararattaista, koska tuo ipana selviää kyllä pitemmistäkin reissuista hienosti ilman niitä.

Olipas kiva päästä kirjoittelemaan pitkästä aikaa! Mä kaivoin kamerankin esiin ekaa kertaa moneen kuukauteen. On se vaan kivempi kuvata oikeella kameralla, mä luotan turhan usein kännykkään. Enää en piilota kameraa kaapin perälle koska sinne se sitten jää!

Autumn killed the Summer with the softest kiss

Ja niin tuli ihana, tunnelmallinen syksy ja aika inspiroitua! Mulla on ollu tosi vetämätön olo jo pitkään. Mä oon syöny huonosti enkä oo liikkunu yhtään ja nyt on pakko tehä sille jotain, musta tuntuu kauheelta! Väsyneeltä ja turvonneelta ja hyi. Sen huomaa heti, et kun alkaa syödä paremmin ja urheilla niin on ihan erilailla energiaa. Mä lähen nyt tavoittelemaan sitä energiaa! Samalla tuli mieleen muutama muu juttu, joita syksyltä odotan.

SYKSYLLÄ AION...

♥ laittaa meidän parvekkeen sisustuksen kuntoon ja nauttia parvekkeesta kynttilän valossa valkoviinin kera

♥ käydä vähintään kerran viikossa pitkällä lenkillä haukkaamassa kunnolla happea ja ihastelemassa syksyistä luontoa (lue: luultavasti astun vetiseen koirankakkaan ja ahdistun)

♥ käydä näöntarkastuksessa, koska Hennin neuvolakäynnillä mä en nähnyt niitä pienimpiä kuvioita näkötaulusta vaikka Hensku luetteli ne kaikki ihan heittämällä

♥ pukeutua lämpimästi ja käyttää kaulahuivia koska mulla on nytkin kurkku ihan sikakipeä kun hihhuloin liian vähissä vaatteissa tuolla tuulessa!

♥ etsin mun kadonnutta kuvausintoa. Mua ihan ahdistaa kun en kuvaa enää ollenkaan, mä muistan miten rakastin teininä syksyä enkä menny minnekään ilman kameraa. Itseasiassa about viisi vuotta sitten mä näin kaiken kameran läpi ja nyt se on vaan jääny. 

Syksylle on kaikkea kivaa tiedossa. Latinobileet, firman pippalot joihin pääsen ekaa kertaa ja IBA & BID. Hennin kanssa mennään korkeasaareen ja pyritään käymään ihan uusissa paikoissa yhdessä. Tärkeinpänä sääntönä syksylle on: poistu mukavuusalueeltasi. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mun pitäisi vihdoin uskaltautua tankotanssitunnille kun olen sitä jo useamman vuoden mielessäni kuumotellut. Ja tatuoinninkin haluaisin! Mut kyllä mä nyt lähden liikkeelle siitä hyvästä olosta, luotan siihen että nää muut unelmat seuraa perässä sitten kun musta tuntuu hyvältä. Kohta pitää lähteä töihin, later alligator!

Sunnuntai mun makuun

Heipsu! Nyt vasta kerkesin koneen ääreen vaikka jo sunnuntaina siitä haaveilin. Oon päivistä ihan sekaisin kun viikonloppuisinkin on töitä! Mitä kuului teidän sunnuntaihin? Meille kuului vaikka mitä! Tätä sunnuntaita ei ollu pyhitetty lepäämiselle vaan ihanan hektiselle aikataulutetulle tekemiselle. Mun mielestä on ihanaa, kun on tekemistä! Mä en meinannut pysyä pöksyissäni kun tiesin, että aamupäivästä pääsee MLL:n järkkäämälle kirpparille. Mä rakastan näitä keväisin ja syksyisin järkättäviä kirppareita. Löysin taas vaikka mitä, mut ne mä taidan tulla esittelemään erikseen myöhemmin.

Kirppariryysiksestä lähdin melkeen suoraan vetämään sunnuntaivuoron töihin. Tää taitaa olla joku #workgoals kun työ ei tunnu työltä, töihin on kiva mennä ja lähden myymälästä aina hymyssä suin ja sillä fiiliksellä että jes, mä onnistuin! Kerkesin kuitenkin ennen vuoroa käydä tsiigaamassa JYSKin tuolitarjontaa. Meillä on uudet keittiöntuolit hakusessa mut vielä ei oo tullu vastaan niitä oikeita.

Suoraan töistä pääsin herkuttelemaan synttärijuhliin ja otin kyllä kaiken ilon irti voikkarikakusta, pizzoista, täytekakusta ja kaikista muista. Ja sit mä vierin pallona kotiin. Henni pääsi juhlien jälkeen myrkytyshommiin ja suihki kasvia kiusanneet banaanikärpäset pois vesi+mäntysuopa seoksella. Henni hoitaa meillä aina kukkien kastelunkin koska mä en vaan muista. Tuleva viherpeukalo siinä niin!

Illalla rauhoituttiin ja valmistauduttiin seuraavaan päivään. Taidettiin katsoa joku leffa kotona. Hennuli tykkää leffailloista ja niitä onkin kiva viettää yhdessä! Ja viikonloppuisin saa poppareitakin.

Mitä 4v neuvolassa tehdään?

Nelivuotisneuvolakäynti on ns. laaja tarkastus. Tai en tiedä onko se niin jokapaikassa, mutta meillä Nummelassa ainakin. Neukkutäti selitti, että jos tässä vaiheessa selviäisi ongelmia jonkun asian kanssa, kerkeäisi siihen hyvin puuttua ennen kouluikää. Sounds logic. No mitäs siellä sitten tehtiin?

Aikaa varatessani neukkutäti kehoitti valmistamaan pampulaa siihen, että hän menisi huoneeseen yksin ja äiti odottaisi ulkopuolella. No, Hensku ei suostunut tälläiseen järjestelyyn ja mä menin mukaan, mutta se ei kuulemma haitannut yhtään koska Hennin keskittyminen oli koko ajan tehtävissä. Mä olin taustalla vaan henkisenä tukena.

Aloitettiin ottamalla mitat ja katseltiin vähän että milläs käyrällä sitä kasvetaan. Mä otin aina vauva-aikana hirveän stressin näistä käyristä, mut mä haluun sanoa jokaiselle uudelle ja vanhalle äidille, että älä stressaa. Henni kasvoi yläkäyrällä vauvana ja hän oli maailman suloisin pullaposki, mutta nyt ollaan ihan keskikäyrällä. Ja vaikka ei kasvaisi edes siinä keskikäyrällä niin se ei kaada maailmaa, koska hei, jokainen kasvaa ihan omaan tahtiinsa. 

Sitten voitiinkin siirtyä tehtäviin. Leppoisasti leikin ohessa neukkutäti pyysi Henniä näyttämään miten seisotaan yhdellä jalalla ja kävellään varpaillaan. Piti myös leikata saksilla viivaa pitkin, piirtää kuvioita mallin mukaan ja pujottaa helmiä nauhaan. Pampulan silmät kirkastui kun oli helmitehtävän aika; Henni meinaan haaveilee koruntekijän urasta ja tätä hommaa on kyllä harjoiteltu! Koottiin myös palikoita torniksi ja sitten Henni sai eteensä kuvan, jossa tapahtui kaikenlaista ja hän sai kertoa mitä yksityiskohtia sieltä bongaili.

Kuuloa tutkittiin niin, että neukkutäti sanoi kolme samankaltaista sanaa (esimerkiksi keula, neula, naula) ja pyysi sitten näyttämään kuvakorteista esimerkiksi neulan. Sanat sanottiin nopeasti peräkkäin ja se vaikeutti tätä kuulotehtävää. Näköä tarkasteltiin vanhoilla tutuilla kuvilla, joita neukkutäti pyysi kaukana olevasta taulusta nimeämään. Henni sai kaikki pienimmätkin oikein ja mä olin vieressä että häh, en nää mitään noista!?

Silmät tutkittiin erikseen hassujen lasien avulla.

Summasummarun: ei tarvii jännittää etukäteen! Meillä on kyllä tosi kiva neukkutäti ja kaikki sujui siinä jutustelun ja leikin lomassa. Lopuksi saatiin jäykkäkouristusrokote. Henni oli aivan sairaan reipas, ei inahtanutkaan. Sitten neukkutäti sanoi mulle, että "minkäs ikäinen sä oot, onkohan sulla mennyt vanhaksi tämä jäykkäkouristusrokote!?" ja mä olin vaan että entiiäapua... Tarkastettiin asia, mäkin sain rokotteen ja inahdin Hennin ilmeillessä vieressä ja Henni valitsi meille molemmille tarrat. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Ja tarinan opetus: varautukaa vaanhemmat siihen, että tekin saatatte saada rokotuksen. 

NELIVUOTIAS

Arvatkaapa kuka täytti tänään neljä vuotta? No mun nunnupunnu-vaahtokarkki-pampula-Henni!! ♥

Mä kasvatan empaattista, mielettömän fiksua, hauskaa ja kaunista tytärtä. Siis aivan huipputyyppiä. Tyyppiä, joka auttaa oma-aloitteisesti pienempiä, potee jatkuvaa vauvakuumetta, haaveilee pääsevänsä kouluun ja kertoo parhaimpia vitsejä. Heittäytyy mukaan, jos hänelle heittää läppää. Fanittaa Robinia ihan kybällä, kertoo läheisilleen usein rakastavansa heitä, lohduttaa. Bongailee seinälukkeja jokapaikasta ja haluaisi lemmikikseen krilliäyriäisen, lintuhämähäkin tai laaman. On hirmuisen kiinnostunut eläimistä ja valitsee iltasaduksi aina eläinkirjan. On hyvin tarkka siitä, että hampaat tulee varmasti puhtaiksi. Tukka pitää olla aina hyvin ja tämän pampulan saa sutjakkaasti aamuisin hereille jos hänelle lupaa tehdä jonkun hienon kampauksen. Se on kyllä munkin mielestä hyvä syy nousta vähän aikaisemmin, first things first. 

Tämä nelivuotias laulaa lähes kokoajan. Jos ei mitään oikeaa biisiä niin sitten omia rallatuksiaan. Välillä mä luulen eläväni musikaalissa. Tanssiminen on kans tosi tärkeetä. Me pidetään joka ilta tanssitunti kotona, mutta en tiedä arvostaako meidän alakerran naapurit sitä niinkään. Siispä Hensku pääsee aloittamaan ekan oikean tanssiharrastuksensa enskuussa! En ehkä kykene käsittelemään tätä, mun pitää kuskata mun tytärtä harrastukseen! ♥ Vähänkö se on hei iso tyttö.

Hensku on hiljaisemman puoleinen isoissa porukoissa, mutta kotona ja tuttujen kanssa hän höpöttää ihan ummet ja lammet. Hennin kanssa saa mahtavia keskusteluja aikaiseksi, hänellä on ihania ajatuksia ja hänen positiivisuutensa tarttuu ja saa väkisin hymyilemään. Hän keksii ratkaisun ongelmaan kuin ongelmaan. Mä niin toivon, että sama asenne jatkuu läpi elämän! Sillä pääsee aivan varmasti pitkälle ja ihan minne haluaa.

Paljon onnea rakas Henni ♥

Meidän tuleva syksy ja kuulumiset

Moi vaan kaikille taas pitkästä aikaa! Huhhuh, mulla kuluu nämä blogitauot ihan huomaamatta kun on muuta tekemistä. Kesällä on riittänyt enemmän töitä, mutta nyt kun odotellaan tietoa jatkosta ja suunnitellaan syksyä niin mulla on vallan mainiosti aikaa keskittyä kirjoittamaan! Avaan koneen nykyään niin harvoin että kerkeän aina unohtaa kuinka kiva loppujenlopuks onkaan päästä näpyttelemään.

Kesällä kerettiin käydä mm. Muumimaailmassa. Se oli siistiä! Saatiin liput ja lähdettiin matkaan. Vietettiin yö Naantalissa ja kerettiin vähän shoppaillakin. Käytiin syömässä pienessä söpössä pastapaikassa ja rakastuttiin äidin kanssa pieneen sisustuskauppaan.

Muumimaailmassa etsittiin putkasta karannutta Haisulia ja käveltiin muumitalon kaikki viisi kerrosta läpi. Johan oli meinaan rappusia! Mutta siellä oli juuri sellaista kun odottaisikin. Hensku odotti kaikista eniten Drontti Edvarttia ja kun sitä ei löytynyt mistään niin piti ihan kysyä henkilökunnalta että missä se piileskelee. No se oli kuulemma jo kesäkuussa karannut tiehensä eikä oltu ensimmäisiä jotka sen perään kyseli. Tosi harmi! Tiuhti ja Viuhti oli niiiin ihania, ne höpötti hassusti ja niiden kikatukseen oli melkein pakko yhtyä. Noitamummo taikoi Nuuskamuikkusen patsaaksi mutta onneks me satuttiin olemaan paikalla, Alisa ja Henni purki sen taian että Muikkunen pääsi jatkamaan matkaansa joten nou hätä. Henni on siitä lähtien tasaisin väliajoin taikonut mut patsaaksi, oltiin me sitten kaupassa tai kotona. Varsinkin jos napisen siitä, että pitäis kerätä lelut.

Mökillä käytiin useaan otteeseen. Siellä kerättiin ihan sikkenä mustikoita, syötiin tosi paljon, heiteltiin vesi-ilmapalloja, paljuiltiin ja käytiin järvessä uimassa. Veneiltiin ja ravustettiin kun siihen tuli lupa. Henni on ihan mökki-ihminen! Hän nauttii ulkoilusta ja rauhasta ja luonnosta. Mulla tulee vähän nopeammin mökkikiintiö täyteen, mutta kyllä sinne täytyy syksylläkin suunnata.

Nyt on jo sellaisia syksyn merkkejä ilmassa joista mä oon innostunu. Tänään vedin ekaa kertaa villasukat jalkaan. Tosin se saattoi johtua siitä että mä oon kipeä ja kuume taitaa nousta. Mut musta on ihanaa kun taas tulee syksy! Se on mulle sellaista inspiroitumisen aikaa ♥

Tärpit tyttöjen kesämuotiin

♥ päähuivit. MÄ OLEN NIIN IHASTUNUT NÄIHIN! Mutta silti Hennillä ei vielä ole ainuttakaan. Mä en oikein tiedä mistä aloittaisin näiden etsinnän.

Vasen kuva täältä ja oikea kuva täältä

♥ kimonot. Rakastan kimonoita itselläni ja pampulallekin aion etsiä muutaman. Jos aurinko porottaa niin on hyvä vetää tällänen ohkanen suoja lapsen harteille!

Vasen kuva täältä ja oikea kuva täältä. 

♥ trooppiset kuosit. Mä tykkään mustavalkoisesta, mutta mun mielestä kesään kuuluu värit. Ananasta, palmuja, kaktuksia, isoja värikkäitä kukkia ja flamingoja. Näistä tulee niin vahvasti Havaiji mieleen että mun on pakko tykätä näistä!

Ananasuikkari täältä, kultaiset sandaalit täältä. 

Vesimeloniuikkari täältä, tennarit täältä. 

Sellaiselta näyttää pampulan unelmavaatekaappi kesäksi. Näistä ideoista on hyvä lähteä liikkeelle! Oliks tässä jotain, joka iski teihin? Mun pitäis tehdä laaja vaateinventaario meidän kummankin vaatteille mut se tuntuu ylivoimaisen suurelta projektilta. Tosin, sitten kun mä oon hankkiutunu vanhoista kuteista eroon, voin antaa itelleni luvan uudistaa vaatevalikoimaa!

Hei ainiin, mua voi seurata Pinterestissäkin! Sieltäkin löydyn nimimerkillä essipsi. Mä oon koukussa pinterestiin, mulla on siellä tauluja mm. lasten ja aikuisten muodista, sisustamisesta, äitiydestä ja kaikesta muusta sellaisesta joka muutenkin kuuluu meidän arkeen.

#perjantai

Hennillä alkoi viikonloppu aikaisin eilen kun hoitoon ei tarvinnu ollenkaan mennä. Nukuttiin puoli kahdeksaan asti aamulla ja tämä oli suuri saavutus, tälläistä ei tapahdu ikinä! Me ollaan molemmat aamuvirkkuja ja herätään viikonloppuisinkin kuudelta. Nyt oltiin niin energisiä, että vedettiin aamupalat naamaan ja lähdettiin pyörällä kauppaan. Ihasteltiin matkalla jokaista vastaantulevaa koiraa ja kinattiin kaupassa serkkupojan synttärilahjasta.

 

 Syötiin lounaaksi jääkaapista löytyviä jämiä kun ei viitsitty ostaa kaappia täyteen kun tarkoituksena oli mennä viikonlopuksi möksälle ja siellä on omat sapuskansa. Henni on hulluna salaattiin. Se vetelee sitä ihan sellaisenaan, mutta nyt me väritettiin annosta vähän tomaatilla ja kurkulla ja rypäleillä. Masut tuli täyteen ja mikä parasta; kerettiin nukkua yhessä päikkärit ennen mun iltatyövukia! Henni pääsi nannalaan hoitoon siksi aikaa.

Kun mä tulin yhdeksältä illalla kotiin, oli nanna ja vaari ja Henni meillä hoitamassa iltahommia. Iltapala oli vielä kesken ja nappula oli ihan pirteä. Juteltiin hetki ja Henni antoi ainakin sata lähtöhalia nannalle ja vaarille. Sitten mentiin sänkyyn ja tempaisin päästäni jonkun tuutulaulun. Ja sitten vähän harmiteltiin kun en osannut laulaa sitä enää uudestaan. Mutta tänään keksitään taas uusi laulu as usual. Pusu ja hali ja silmät kiinni, siinä vierähti meidän perjantai!

Valmistujaisjuhlat

Voileipäkakku ja muut herkut on viimein saatu tuhottua, joten nyt voidaan taas alkaa tavoittelemaan jotain kesä- tai syksykuntoa. Mut katellaan sitä ennen vähän kuvia mun ja mun siskon valmistujaispäivältä! Meillä oli yhteiskekkerit kun mun parin vuoden äitiysvapaan seurauksena opinnot oli vähän viivästyny. No mut hei, kaks kärpästä yhdellä iskulla!

Sisko otti ammattilakin mutta mä en kokenu sitä tarpeelliseksi, huomaako joku lakin perusteella mikä siskosta tuli? Nää oli oikein onnistuneet juhlat (kiitos äiti ♥), me ei olla vaan vielä päästy yhteisymmärykseen kuvasta joka kiitoskortteihin laitetaan!

Meillä oli aluksi hurjan suuret suunnitelmat siskon kanssa ja mä selasin Pinterestiä sormet rakkuloilla joka päivä. Loppujenlopuksi nää olikin ihan simppelit kekkerit, mutta nyt meillä on jo uusi yhteinen tavoite: vuosisadan Havaijibileet! Vuosi sitten tähän aikaan oltiin isolla porukalla Havaijin auringon alla, joten vois olla paikallaan pitää muistelukekkerit samalla porukalla.

Lukisin mielelläni jos teillä on linkattavaksi postauksia valmistujaisjuhlistanne, antaa tulla vaan!