Maailmanparannusta

Eilisiltana siinä puoli yhdeksän maissa makasin tyttäreni kanssa sängyssä ja me luettiin iltasatua. Tytär on valinnut kevyeksi iltasaduksi jo pitkään sellaisen paksuudeltaan viisisenttisen eläinkirjan, jossa perehdytään koko maailman eläimiin. Sieltä minä sitten luen ja kerron tyttärelle, mikä on nisäkäs ja miten määritellään matelija. Tytär on nyt hirmuisen kiinnostunut ötököistä ja matelijoista. Monesti me selataan ihan kirjan loppuun, siihen kohtaan josta alkaa hyönteiset. Sitten me käydään läpi siivekkäät, hämppikset ja muut. Eilen luettiin pätkä kastelierosta eli tavallisesta madosta. Ja voi jessus sentään miten sympaattinen keskustelu saatiin madoista aikaiseksi.

Henni seuraa äipän jalanjälkiä ja on hirmuisen empaattinen. Hänelle tulee paha mieli jos jotain kaveria suruttaa ja niimpä tuo pampula aina menee halailemaan surkuttelevia kavereitaan. Madoista kerrottiin kirjassa lyhyesti ja sitten minä kerroin omia matotietojani tukemaan käsitystä madoista. Kerroin, että kastelierot tykkää luikerrella maan alla ja joskus ne tulevat pinnalle, yleensä silloin kun sataa. Pampula kuunteli silmät pyöreänä ja katseli kuvia. Sitten hän sai huolen aikaiseksi. "Mitä jos joku ei huomaa niitä ja astuu niiden päälle? Mitä jos joku luulee niitä ruuaksi? Mitä jos joku TAHALLAAN KIUSAA niitä?!" ja monta muuta kysymystä ja ongelmaa, jotka kyllä on valitettavasti madoille hyvin tuttuja.

No, sitten me mietittiin kuinka rankkaa on olla mato. Tytär ihan herkistyi. Mutta käännettiin se iloksi ja nimettiin itsemme Matojen Pelastajiksi. Ajateltiin, että siirretään niitä kepillä parempaan paikkaan, jos ne on pahassa pinteessä keskellä tietä. Ja Henni pohti kovasti, uskaltaisko koskea niihin kädellä. Mä pelkään kaikkia ötököitä kuollakseni, mutta yllätyksekseni ja onnekseni näyttäis nyt siltä, että Hennistä tulee meidän perheessä se, joka hoitaa sisälle kuulumattomat pikkuvieraat takaisin ulos. Mun toimintatapa on sellainen, että haen imurin ja vedän sen varren niin pitkäksi kuin se venyy ja samalla kiljuen imuroin hämähäkin nurkasta, mutta veikkaan, että Henni haluaa hellästi palauttaa ötökät luontoon. Hän suunnittelee jo, kuinka haluaa kesällä ottaa muurahaisen käteensä, mä en ikinä uskaltais!

Tältä näyttää team Matojen Pelastajat. Aloitetaan hommat heti keväällä. 

Eli älkää huoliko, maailman madot. Teillä on ainakin yksi, joka on teidän puolella ja välittää teistä. Hänen nimensä on Henni. Henni on ihana. Sen pituinen se.