keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kolmekymmentä varvasta samassa sängyssä


First of all: OLETTE IHANIA! Kiitos kommenteista jotka laitoitte edelliseen postaukseen ❤ latasitte muhun taas ihan uudenlaista poweria! 

Ja sit tähän itse aiheeseen, tai itseasiassa ongelmaan: miten me saadaan toi ipana nukkumaan omassa sängyssään? Minkä ikäisenä teidän lapset on siirtyny isompien lasten sänkyihin? Meidän täytyy nyt laittaa stoppi tälle perhepetisysteemille koska Henni pyörii unissaan ku hyrrä, ja mun korvassa humisee edelleen kun hän potkas mua yöllä päähän. Henni nukkuu ihan poikittain meidän välissä ja minä ja Mikko nukutaan ihan reunoilla ja otetaan välillä potkuja päähän :-D ei kuullosta kivalta, eihän? Nyt kaikki vinkit kehiin, että saatais tyttönen omaan sänkyynsä!! Hän ei siis suostu menee edes päivällä pinnikseen. Hensku siirtyi meidän sänkyyn 6kk-ikäisenä kun hän aloitti yösyönnit (synnäriltä puolivuotiaaks hän nukkui kokonaisia öitä) ja siihen se tytteli sitten vaan jäi eikä halua enää omaan sänkyynsä.

On maailman ihaninta nukahtaa pienen tiitiäisen viereen...


...ja on maailman ihaninta herätä iloisen tiitiäisen vierestä

Todellisuus on kuitenkin tämä,  joten  pliis, kertokaa vinkkejä miten me voitais saada neitokainen tottumaan jälleen omaan sänkyynsä! 

PS. Jos haluatte nähdä enemmän ylempienkuvien kaltaista matskua jota ei esiinny blogissa, seuraa blogia Facebookissa tai Instagramissa @essipsi 

9 kommenttia:

  1. Meillä Aleksi ei paljoo mun vieressä nukkunut. Joten oli helpompaa :) Mutta meillä oli käytössä unikoulu, lopetin yösyötöt ja oli vaa yhtä huutoa yöllä kunnes päätti nukkua hyvin pelkällä tutilla. Aleksi on nukkunut puolet elämästään omassa huoneessa joten ei sitte herännyt helposti :)

    VastaaPoista
  2. Ihana Hensku! ♥ Mä mietiskelin tänään myös, että koska lapset yleensä siirtyy "isojen" tyttöjen sänkyyn? Hennillä mennyt hauskasti ihan toistepäin tuo omassa sängyssä nukkuminen, kun ensiksi on nukkunut synnäriltä asti ja sitten tulikin viereen :- D

    VastaaPoista
  3. Heillä, meilläkään tyttö ei suostunut pinnikseen mennä määre ja nyt kun laitettiin isojen tyttöjen sänky yöt menee mahtavasti omassa sängyssä. :) jostain kumman syystä neiti ei pinnasängystä piitannut ja meidän vieressä nukkuu yöt. :)

    VastaaPoista
  4. Unikoulua.. Pahaltahan se tuntuu toista huudattaa, mutta yleensä helpottaa ihan parissa yössä..

    VastaaPoista
  5. Juurikin tänään aamulla mietin samaa, kun nukuin puoliksi lattialla ja neiti vallotti mun sängyn! Haluan rauhan mun sänkyyn taas, vaikka ihanaahan se on herätä tytsyn vierestä, mutta silti olis ihana nukkua koko yö ilman varoaita nenässä! :D

    VastaaPoista
  6. Tassuttelu toimi meillä, Vili oli kyllä tosin sillo vielä nii pieni kun tassuteltiin pinnikseen niin se oli kyllä helpompaa kuin nyt, jos Vili nukkuis meidän välissä ja pitäs unikouluttaa. :D Mutta pari yötä siihen meni ja siellä se nukku sikeesti ja tyytyväisenä! Suosittelen ainakin ensimmäiseksi tota kokeiluun!

    VastaaPoista
  7. Oon niin kateellinen kaikille joiden lapset nukkuu vieressä (vaikka se varmasti jonkun ajan kuluttua alkaakin hiukan ärsyttää, juurikin potkujen takia:D). Meidän tyttö on nukkunu aina omassa sängyssä, ensin kehdossa ja sit pinniksessä. Kohta ostan isojen tyttöjen sängyn ja siirtyy sit siihen. Ois niin ihana nukkuu ees pari yötä viikossa vierekkäin, mut tyttö ei suostu millään nukahtamaan viereen vaan tarvii oman, pimeän huoneen ja täyden hiljasuuden:D Ikää nyt siis 1,5v,

    VastaaPoista
  8. ihana banneri mil oot tehny :On<3

    VastaaPoista
  9. Meillä on ollut sama ongelma. Kun on edes yrittänyt ehdotta tytölle, että menisi omaan sänkyyn nukkuun nii on alkanut kauhea huuto ja sitten on nukkunut aina meidän sängyssä. Mutta ostettiin toissapäivänä tytöllemme isojen tyttöjen sänky ja nyt ainakin ensimmäinen yö meni siellä loistavasti, hän nukkui koko yön siellä heräämättä. Eli meillä ainakin auttoi sängyn vaihto tähän ongelmaan, ainakin toivottavasti ;-) hän on siis 1v10kk.

    VastaaPoista

© Bella Bambina 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis - Jemina Immonen