Pinkkiä päivään

I have confession to make: mä oon ekaa kertaa koko päivän yksin Hertan kanssa. Kotiutumisviikolla nanna (=mun äiti) oli ''nannalomalla'' ja jelppas mua sen verran että sain itseni kuntoon. Viime viikolla Mikolla oli isyyslomaa, ja nyt mä sitten oonkin yksin vauvelin kanssa ja totuttelen tähän arkeen joilloin joudun hoitamaan kaiken yksin. Alussa mä jännittelin hirmusesti että miten tää kaikki nyt sitten sujuu, mutta nyt koska mun oma vointi on erinomainen, eli pystyn istumaan ja kävelemään jo ihan normaalisti eikä tikit enää haittaa, ei jännitä juuri ollenkaan ja aamu onkin sujunut hienosti. Äsken me lähdettiin vaunuilemaan, mutta vartin käveltyämme alkoi satamaan ja käännyttiin takaisin. Nooh, ehkä me huomenna päästään jo pidemmälle, ja saan operaationi ''Mommys makeover'' kunnolla alkuun ;) 
                      

 Tänään me ollaan oltu pinkisti, Hertta nukkuu ja mä laittelin vähän kynsiäni kun kerran tällänen rauhallinen hetki sattui. Vaikka mä vauvan hereillä ollessa toivonkin saavani hetken rauhan ja toivon tytsyn nukahtavan että saisin kädet hetkeks vapaaksi, aina Hertan nukkuessa mun tekis vaan mieli herättää tää tuhisija ja pusutella sitä ♥ Nytkin mä taistelen itseäni vastaan etten menis silittelemään tota pikkuista kun se niin makeasti nukkuu :)

Nyt tuolta eteisessä olevista vaunuista alkoi kuulua ähinää, ruoka-aika taitaa lähestyä joten mäpä meen ihan hyvällä omallatunnolla tsiigailemaan ja ehkä ihan ministi silittelemään Herttaa, moikkamoi!