Huonoista latvoista eroon viidessä minuutissa

Sekoita hoitoainetta, kananmunan valkuainen, piimää, hattivatin kyyneliä ja jotain muuta yhtä urbaania halvassa muovikipossa ja viskaa koko moska roskiin. Nappaa sen sijaan käteesi sakset ja nipsaise ne huonot latvat pois. Aloita hiusten kasvattaminen alusta ja panosta tällä kertaa hiusten hoitamiseen, niinkuin minäkin aion nyt tehdä. 

Eli siis anteeksi, ei mulla oikeesti oo mitään ihmeparannusta, mutta mun mielestä leikkaaminenkaan ei aina ole pahasta. Menetin tässä eräänä iltana hermoni hampputukkani kanssa ja siitä se ajatus sitten lähti. Keittiösakset käteen ja naps. Kolmella napsauksella sain uuden, kerrostetun kampauksen. Mä voisin melkeen sanoa, etten oo ikinä ollu näin tyytyväinen mun tukkaan. En minkään kampaajakäynninkään jälkeen! Tämä tuntuu nyt niiin vahvalta ja pehmeeltä ja ah, tästä on hyvä lähteä kasvattamaan uutta kuontaloa. Ja kerrostuskin onnistui vahingossa hyvin! Toteutin tämän niin, että heilautin pääni alaspäin, pidin hiuksia ikäänkuin ponnarilla ja leikkasin sen ponnarin pois. Ja tadaa, kerrostukset tuli siinä. Tasottelin latvoja parilla nipsauksella ja valmista tuli! Pituutta lähti noin 20 senttiä. 

Lähdin koko hommaan mukaan ihan vaan ajatellen, että miksipä ei, hiukset on uusiutuva luonnonvaraa. Mun maailmaa ei olisi kaatanut vaikka koko operaatio olis mennyt mönkään. Vaihtelu virkistää ja mä tykkään enemmän näistä hyväkuntoisista, astetta lyhyemmistä hiuksista kuin pitkästä, kuivasta hamppukasasta. Eli jos sulle iskee tylsyys kotona ja haluat vähän jännitystä elämään ni ei muutakun sakset käteen ja taiteilemaan! Hyvää yötä!

Instan reissukuvat

Aloha! Kuukausi oltu Suomessa ja ehkä mä nyt olisin valmis alottaa nämä reissupostaukset. Mä en vaan osaa päättää mistä aloittaisin! Tämmöinen pieni tiivistelmä instakuvilla tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta näin alkuun kun suurin osa kameran kuvista on jumissa mun isin koneella. Ja mä muutenkin höpöttelen instassa ni ne kuvat ja höpötykset on helppo siirtää tänne!

Aloitetaan ylläripylläri alusta, lentokentältä. Päivitin blogin facebook-sivulle kentältä yhden kuvan ja siihen yhteen kuvaan mun facettelut jäikin. Lennettiin Suomesta New Yorkiin, sieltä Los Angelesiin ja sieltä Havaijille.  Jetlag kesti ainakin 4 päivää ja alkuun insta oli kans ihan hiljanen koska oltiin Hennin kanssa molemmat ihan sekaisin. Oli rankat matkat!

Siinä meidän kuukauden reissun instailut! Mistäköhän aiheesta mä seuraavaks kirjoittaisin?

Talk that boobietalk!

No niitä vastauksia mun rintaleikkauksesta, kiva kun kysyitte! Kyssärit oli kaikki tosi samanlaisia ja saman aihepiirin kysymyksiä oli useampi, eniten kiinnosti hinta ja mitä kautta nämä otin. Toivottavasti saatte tästä jotain irti!

Mitä kautta menit tissit ottamaan ja paljonko suunnilleen maksoi?
Mä tutkiskelin ihan rauhassa eri klinikoita ja kirurgeja, katselin tuloksia ja luin kokemuksia. Suomi tuntui ensin turvallisemmalta vaihtoehdolta, mutta Jyri Kullamaan nimi nousi monessa keskustelussa pintaan ja nimi jäi päähän. Otin enemmän selvää Kullamaasta ja plastikkakirurgia Fin Estistä. Mulle tuli koko ajan vaan varmempi fiilis, että tän kirurgin mä haluun! Sivuilla näkyvät lopputulokset oli mun mielestä tosi hyviä ja en voi nytkään muutakun ylistää koko hommaa. Kaikki oli järkätty tosi hyvin, mä sain tosi paljon tietoa ja suoria vastauksia ja mulla oli koko ajan tosi luottavainen olo.

Hinnasto näkyy Fin Estin nettisivuilla. 

Oliko paranemisaika tuskaa niin kuin aina sanotaan?
Mun kohdalla ei ollut. Yhden tuttavan mukaan olisin pari ekaa viikkoa helvetin porteilla ja mä olinkin varautunut pahimpaan mutta ei, mulla vaan ei ollut mitään kipuja. Särkylääkkeitä otin pari päivää varmuuden vuoksi, ja rinnat olivat vähän jännän tuntuiset ekan viikon ajan kun riisuin liivit suihkun ajaksi. Se oli varmaan vaan totuttelukysymys! Mutta kipuja ei ollut ja se olikin huono juttu, koska siinä vahingossa saatoin yliarvioida kykyni ja nostelin käsiä välillä tosi reippaasti, vaikka oli tärkeää pitää kädet kuukauden verran kiltisti alhaalla. Olo vaan oli niin hyvä, ettei sitä varovaisuutta aina muistanut. 

Onko järkeä käydä leikkauksessa, jos aikoo vielä hankkia lapsia? 
En osaa sanoa, se vähän riippuu. Mun mielestä tämä oli mulle hyvä ajankohta, koska seuraavan lapsen mä haluun vasta monen vuoden päästä. Jos aiot hankkia lapsia lyhyellä aikavälillä, niin sitten mä en nää järkeä siinä, että menisit leikkaukseen siinä välissä. Sanoisin, että tee lapset ensin! :)

Mikä kuppikoko sulla oli ennen, mikä nyt? 

Veikkaisin, että mulla oli ennen joku B tai C-kuppi. Uusimmat rintsikat oli kokoa 75F. Mä veikkaisin myös, että mulla oli imettäessä suurempi kuppikoko kuin nyt. Oon kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän! En halunnut missään vaiheessa sellasia luonnottoman näköisiä jättirintoja vaan sellaiset, jotka sopii mun kroppaan. Mun mielestä nämä sopii aika buenosti!

Sain hetki sitten Bella Bambina-verkkokaupalta kivaa postia; uudet liivit! Olen vasta näiden uusien rintojen myötä hoksannut sopivien rintsikoiden tärkeyden ja voisin väittää, ettei mulla ole koskaan ollut sopivia liivejä. Apua. Henniä odottaessani ostin imetysliivit jo hyvissä ajoin, vähän liian aikaisin. Ne tuntuivat ostohetkellä ihan täydellisiltä, mutta pampulan syntyessä ja maidon noustessa ja rintojen kasvaessa ne ei enää istuneetkaan. Kyllä harmitti. Ne olivat mun kukkarolle kalliit, eivät kovin miellyttävän näköiset ja sitten ne ei enää sopineetkaan. Yhyy!

Imetysaiheeseen eksyin koska nämä kuvissa näkyvät liivit ovat imetysliivit. Jaa että miksi minä käyttäisin imetysliivejä, vaikka en edes imetä? No koska nämä ovat niin mukavat, kauniit ja tukevat. Kaikkea sitä, mitä nykyään liiveiltä haluan. Halusin välttämättä saada nämä Ewa Michalakin liivit teidän tietoisuuteen koska ihan oikeesti, en tiedä missä pahvilaatikossa mä oon eläny, mutta en edes tiennyt että näin nättejä imetysliivejä voi olla. Mä oon ajatellu että ne kaikki on samanlaisia muodottomia kangaskaistaleita jotka ei kyllä mitenkään rintoja imartele. Toisin kuin nämä! Nämä on muodottomista kangaskaistaleista kaukana. Uskon, että vaikka tuoretta äitiä ei välttämättä jaksa ulkonäkö kiinnostaa, voi pelkät liivit jo vaikuttaa paljon omakuvaan. Äskettäin synnyttänyt kroppa on ihan vieras, enkä usko että suhtautuminen uuteen kroppaan ainakaan helpottuu mitäänsanomattomilla liiveillä. 

Mä oon äiti. Mä tiedän, että  oma täydellinen vauva on keskipisteenä kokoajan ja vaikka oma ulkomuoto ei kiinnostaisi, väitän, että jos sä vaan saat vähän nätimmät mutta samalla käytännölliset liivit päälle ja sen myötä jonkun kivemman paidankin niin kyllä se suhun positiivisella tavalla vaikuttaa. 

Huhhuh, olipas siinä tekstiä! Mitä mieltä olitte? Heräsikö lisää kysymyksiä tai muita ajatuksia? Kävisin mielelläni keskustelua kommenttiboksin puolella tästä aiheesta että saisin tämän purkkiin, sitten siirryn reissupostauksiin! :) 

Liivit saatu Bella Bambinalta 

Hawaii so far

 

 Aloha! Vajaa viikko takana paratiisissa, eikä tätä turhaan siksi kutsuta. Moon ihan rakastunu tähän mestaan! Havaiji on just sellainen kun mä kuvittelin ja jopa vielä ihanampi. Rento reggaemusa soi jokapuolella, hulatytöt tanssii ja ihmiset hymyilee. Viideltä aamulla on ihmisiä enemmän surffaamassa ja lenkillä kuin Nummelassa ikinä samaan aikaan. Onkohan ihmiset täällä sen takia niin zen, kun ne pääsee joka päivä surffaamaan ennen töihin menoa? Me ollaan käyty kattelemassa aaltoja ja niitä on kiva katsoa. Rentouttavaa.

Lei kaulassa lenkille!

Ruoka on, ylläriylläri, jenkkityylistä ja se tulee mulla jo näin muutaman päivän jälkeen korvista ulos! :D Me ei olla vielä lähdetty kovinkaan kauas seikkailemaan, joten lemppariruokapaikka on vielä hakusessa.

Tän postauksen kanssa oli ihan kauhee tapella tälläsellä pikkukoneella, joten mä taidan suosiolla jättää nämä postauksen sikseen ja postaan vasta kun ollaan kotona. Kello on täällä nyt kahdeksan aamulla, kolmentoista tunnin aikaero Suomeen. Me lähetään nyt ulos, ei täällä tee mieli olla sisallä ollenkaan! Paitsi päikkäreiden ajan, mut sekin on vaan pari tuntia ja sit taas mennään. See ya!



 

Mitä kolmevuotias pakkaa mukaansa Havaijille?

Reissu lähestyy! Laukut on keränny sisältöä jo hyvän aikaa, mutta koska lopullinen sisältö on vielä vähän hakusessa, niin mä ajattelin ottaa syyniin ainoan laukun, joka on jo pitkään ollut ihan valmis: Hennin bägi! Eli mitä se Hennipampula on mukaansa pakannut?

Höyheniä.  "Äiti, jos sulle tulee kuuma, ni mä voin tuulettaa näillä sua!". Voi kultarakas, IHANA AJATUS! Tää oli musta ihan hirmuisen liikkis idea ni pakatkoon niitä höyheniä mukaansa niin paljon ku sielu sietää ja laukkuun mahtuu kaiken muun ohessa.

Kaikki uikkarit. Joo, kyl mäkin haluisin että mulla olis valinnanvaraa. Smart göörl, äitin tyttö!

Peili. "Että me voidaan kattoa miten kauniita me ollaan!" Very good point.

Muumikirjoja, jarrutossut koska "jos siellä on liukasta" ja eväitä. 

Eikä sitten muuta! Tässä oli mun mielestä ihania perusteluja, mut ehkäpä me vielä yhdessä katsotaan tätä laukun sisältöä uudelleen. Tämä ilta aikaa katsella, huomenna suunnataan Havaijin auringon alle ♥ Iik!

Jännän äärellä

Näin polleana lähti pampula tänään vikaa kertaa hoitoon ennen lomaa! 

Ai että, siinä vierähti koulu- ja hoitovuosi! Henskulla oli tänään jänskä päivä kun hän pääsi hoitoryhmänsä kanssa Korkeasaareen. Tästä reissusta ollaan vouhotettu vaikka kuinka ja listaa eläimistä ollaan käyty läpi moonta kertaa. Eilen pampulat oli yhdessä leiponeet sämpylöitä evääksi ja ai että, mä oon ihan fiiliksissä Hennin puolesta kun hän niiiin paljon eväsretkistä tykkää! Aamulla hoitotätskä lähetti ihanan kuvan jossa Henni kanniskeli kylmälaukkua ylpeänä. Hennin hoitotäti on muutenkin ihan paras, saan usein kuvia ihanista hetkistä joita pienet yhdessä viettää ♥

Mulla on ollu tosi tahmea puolivuotinen blogin suhteen ja se ei varmastikaan ole jääny teiltä huomaamatta. Se on kuitenkin vaikuttanu tosi positiivisesti arkeen: mä en ole koneella ollenkaan muutakun koulussa ja mä kerkeen tehdä vaikka mitä! Mulla on joka ilta pari tuntia omaa aikaa pampulan mentyä nukkumaan ja mua ei vaan kiinnosta käyttää sitä koneella roikkuen kun oon niin jo koko päivän koulussa tehny. Paljon mielummin mä luen jotain hyvää kirjaa, kutsun kavereita kylään tai vaikka jumppaan. Nyt sit taas kun koulua ei oo, en tiedä tapahtuuko tässäkin joku muutos. Ehkä sitä näpyttelyä sit kaipaa iltaisin jos koko päivän viilettää beibin kanssa ulkosalla! En tiedä, mä ainakin ootan kesää ja kaikkia tulevia tapahtumia ihan hirmuisella innolla! ♥ 

Asioita, jotka saavat kolmevuotiaan mököttämään

Yleisin eka: jos pikkarit on vaossa. Happens everyday. Ja aina se kiukuttaa yhtä paljon. Kyl se muakin kiukuttais mut en mä silti oo (ainakaan kovin montaa kertaa) heittäytyny lattialle dramaattisesti huutaen.

Jos äiti ei tiedä Mimmi Mielikuvituskaverin tarkkaa sijaintia. Se on välillä vähän hankalaa kun äiti ei nää Mimmiä mutta Henni näkee. Ja äiti melkein istui vahingossa Mimmin päälle yks päivä. Ei onneks sattunu kun Mimmi on niin pieni et pääsi livahtamaan pakoon pyllyn alta, huh!

Se, että Pikku Kakkonen ei tule. Koska tennis. No mutta tästä kiukuttelusta saan syyttää kyllä itseäni! Me oltiin kävellen liikenteessä ja hoputtelin pampulaa kävelemään reippaammin koska "lastenohjelmat alkaa". No olihan se pettymys kun niitä ei odottelusta huolimatta tullu sitten ollenkaan, mut ei munkaan ois kannattanu käyttää niitä houkuttimena. Tosin meille kelpas sit se tennis, Henni ihan innoissaan taputti ja huusi "MAALI!" joka kerta kun pallo meni verkon yli. Eli aika monta kertaa. Se oli jännä peli se.

Se, että yhtään mekkoa ei satu olemaan puhtaana. Valid reason to freak out. 

Aiheita on ihan loputtomasti, kuten varmasti kaikkien uhmaikäisten äipät ja isit tietää. Voi kiukuttaa se, että tomaatissa on kanta tai se, että saippuaa laitettin väärään käteen. Hennin mielikuvituskaveri Mimmi saa tosi usein syyt niskoilleen jos tapahtuu jotain kiellettyä, koska "se oli Mimmin ajatus". Musta on jännää, että näin pienellä on melko todentuntuinen mielikuvituskaveri jonka hän pystyy kuvittelemaan mukaan tilanteeseen kuin tilanteseen. Tai siis enhänmää tiiä näistä lasten mielikuvituskavereista mitään, minkä ikäisinä niitä yleensä ilmaantuu sun muuta sellaista, mut jännää silti. Ihan kivaa kun Mimmi värittää meidän arkea! Eikun hups, se olikin Henni, joka väritti syöttötuoliaan värikynillä, "koska Mimmi käski"... Arki on silti tosi kivaaaa! Me nautitaan siitä ja Hennillä on ihania ajatuksia joita hän laukoo ilmoille ja jotka piristää ihan jokaista päivää.  Lomakin tulossa, ei voi valittaa!