Autumn killed the Summer with the softest kiss

Ja niin tuli ihana, tunnelmallinen syksy ja aika inspiroitua! Mulla on ollu tosi vetämätön olo jo pitkään. Mä oon syöny huonosti enkä oo liikkunu yhtään ja nyt on pakko tehä sille jotain, musta tuntuu kauheelta! Väsyneeltä ja turvonneelta ja hyi. Sen huomaa heti, et kun alkaa syödä paremmin ja urheilla niin on ihan erilailla energiaa. Mä lähen nyt tavoittelemaan sitä energiaa! Samalla tuli mieleen muutama muu juttu, joita syksyltä odotan.

SYKSYLLÄ AION...

♥ laittaa meidän parvekkeen sisustuksen kuntoon ja nauttia parvekkeesta kynttilän valossa valkoviinin kera

♥ käydä vähintään kerran viikossa pitkällä lenkillä haukkaamassa kunnolla happea ja ihastelemassa syksyistä luontoa (lue: luultavasti astun vetiseen koirankakkaan ja ahdistun)

♥ käydä näöntarkastuksessa, koska Hennin neuvolakäynnillä mä en nähnyt niitä pienimpiä kuvioita näkötaulusta vaikka Hensku luetteli ne kaikki ihan heittämällä

♥ pukeutua lämpimästi ja käyttää kaulahuivia koska mulla on nytkin kurkku ihan sikakipeä kun hihhuloin liian vähissä vaatteissa tuolla tuulessa!

♥ etsin mun kadonnutta kuvausintoa. Mua ihan ahdistaa kun en kuvaa enää ollenkaan, mä muistan miten rakastin teininä syksyä enkä menny minnekään ilman kameraa. Itseasiassa about viisi vuotta sitten mä näin kaiken kameran läpi ja nyt se on vaan jääny. 

Syksylle on kaikkea kivaa tiedossa. Latinobileet, firman pippalot joihin pääsen ekaa kertaa ja IBA & BID. Hennin kanssa mennään korkeasaareen ja pyritään käymään ihan uusissa paikoissa yhdessä. Tärkeinpänä sääntönä syksylle on: poistu mukavuusalueeltasi. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mun pitäisi vihdoin uskaltautua tankotanssitunnille kun olen sitä jo useamman vuoden mielessäni kuumotellut. Ja tatuoinninkin haluaisin! Mut kyllä mä nyt lähden liikkeelle siitä hyvästä olosta, luotan siihen että nää muut unelmat seuraa perässä sitten kun musta tuntuu hyvältä. Kohta pitää lähteä töihin, later alligator!

Sunnuntai mun makuun

Heipsu! Nyt vasta kerkesin koneen ääreen vaikka jo sunnuntaina siitä haaveilin. Oon päivistä ihan sekaisin kun viikonloppuisinkin on töitä! Mitä kuului teidän sunnuntaihin? Meille kuului vaikka mitä! Tätä sunnuntaita ei ollu pyhitetty lepäämiselle vaan ihanan hektiselle aikataulutetulle tekemiselle. Mun mielestä on ihanaa, kun on tekemistä! Mä en meinannut pysyä pöksyissäni kun tiesin, että aamupäivästä pääsee MLL:n järkkäämälle kirpparille. Mä rakastan näitä keväisin ja syksyisin järkättäviä kirppareita. Löysin taas vaikka mitä, mut ne mä taidan tulla esittelemään erikseen myöhemmin.

Kirppariryysiksestä lähdin melkeen suoraan vetämään sunnuntaivuoron töihin. Tää taitaa olla joku #workgoals kun työ ei tunnu työltä, töihin on kiva mennä ja lähden myymälästä aina hymyssä suin ja sillä fiiliksellä että jes, mä onnistuin! Kerkesin kuitenkin ennen vuoroa käydä tsiigaamassa JYSKin tuolitarjontaa. Meillä on uudet keittiöntuolit hakusessa mut vielä ei oo tullu vastaan niitä oikeita.

Suoraan töistä pääsin herkuttelemaan synttärijuhliin ja otin kyllä kaiken ilon irti voikkarikakusta, pizzoista, täytekakusta ja kaikista muista. Ja sit mä vierin pallona kotiin. Henni pääsi juhlien jälkeen myrkytyshommiin ja suihki kasvia kiusanneet banaanikärpäset pois vesi+mäntysuopa seoksella. Henni hoitaa meillä aina kukkien kastelunkin koska mä en vaan muista. Tuleva viherpeukalo siinä niin!

Illalla rauhoituttiin ja valmistauduttiin seuraavaan päivään. Taidettiin katsoa joku leffa kotona. Hennuli tykkää leffailloista ja niitä onkin kiva viettää yhdessä! Ja viikonloppuisin saa poppareitakin.

Mitä 4v neuvolassa tehdään?

Nelivuotisneuvolakäynti on ns. laaja tarkastus. Tai en tiedä onko se niin jokapaikassa, mutta meillä Nummelassa ainakin. Neukkutäti selitti, että jos tässä vaiheessa selviäisi ongelmia jonkun asian kanssa, kerkeäisi siihen hyvin puuttua ennen kouluikää. Sounds logic. No mitäs siellä sitten tehtiin?

Aikaa varatessani neukkutäti kehoitti valmistamaan pampulaa siihen, että hän menisi huoneeseen yksin ja äiti odottaisi ulkopuolella. No, Hensku ei suostunut tälläiseen järjestelyyn ja mä menin mukaan, mutta se ei kuulemma haitannut yhtään koska Hennin keskittyminen oli koko ajan tehtävissä. Mä olin taustalla vaan henkisenä tukena.

Aloitettiin ottamalla mitat ja katseltiin vähän että milläs käyrällä sitä kasvetaan. Mä otin aina vauva-aikana hirveän stressin näistä käyristä, mut mä haluun sanoa jokaiselle uudelle ja vanhalle äidille, että älä stressaa. Henni kasvoi yläkäyrällä vauvana ja hän oli maailman suloisin pullaposki, mutta nyt ollaan ihan keskikäyrällä. Ja vaikka ei kasvaisi edes siinä keskikäyrällä niin se ei kaada maailmaa, koska hei, jokainen kasvaa ihan omaan tahtiinsa. 

Sitten voitiinkin siirtyä tehtäviin. Leppoisasti leikin ohessa neukkutäti pyysi Henniä näyttämään miten seisotaan yhdellä jalalla ja kävellään varpaillaan. Piti myös leikata saksilla viivaa pitkin, piirtää kuvioita mallin mukaan ja pujottaa helmiä nauhaan. Pampulan silmät kirkastui kun oli helmitehtävän aika; Henni meinaan haaveilee koruntekijän urasta ja tätä hommaa on kyllä harjoiteltu! Koottiin myös palikoita torniksi ja sitten Henni sai eteensä kuvan, jossa tapahtui kaikenlaista ja hän sai kertoa mitä yksityiskohtia sieltä bongaili.

Kuuloa tutkittiin niin, että neukkutäti sanoi kolme samankaltaista sanaa (esimerkiksi keula, neula, naula) ja pyysi sitten näyttämään kuvakorteista esimerkiksi neulan. Sanat sanottiin nopeasti peräkkäin ja se vaikeutti tätä kuulotehtävää. Näköä tarkasteltiin vanhoilla tutuilla kuvilla, joita neukkutäti pyysi kaukana olevasta taulusta nimeämään. Henni sai kaikki pienimmätkin oikein ja mä olin vieressä että häh, en nää mitään noista!?

Silmät tutkittiin erikseen hassujen lasien avulla.

Summasummarun: ei tarvii jännittää etukäteen! Meillä on kyllä tosi kiva neukkutäti ja kaikki sujui siinä jutustelun ja leikin lomassa. Lopuksi saatiin jäykkäkouristusrokote. Henni oli aivan sairaan reipas, ei inahtanutkaan. Sitten neukkutäti sanoi mulle, että "minkäs ikäinen sä oot, onkohan sulla mennyt vanhaksi tämä jäykkäkouristusrokote!?" ja mä olin vaan että entiiäapua... Tarkastettiin asia, mäkin sain rokotteen ja inahdin Hennin ilmeillessä vieressä ja Henni valitsi meille molemmille tarrat. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Ja tarinan opetus: varautukaa vaanhemmat siihen, että tekin saatatte saada rokotuksen. 

NELIVUOTIAS

Arvatkaapa kuka täytti tänään neljä vuotta? No mun nunnupunnu-vaahtokarkki-pampula-Henni!! ♥

Mä kasvatan empaattista, mielettömän fiksua, hauskaa ja kaunista tytärtä. Siis aivan huipputyyppiä. Tyyppiä, joka auttaa oma-aloitteisesti pienempiä, potee jatkuvaa vauvakuumetta, haaveilee pääsevänsä kouluun ja kertoo parhaimpia vitsejä. Heittäytyy mukaan, jos hänelle heittää läppää. Fanittaa Robinia ihan kybällä, kertoo läheisilleen usein rakastavansa heitä, lohduttaa. Bongailee seinälukkeja jokapaikasta ja haluaisi lemmikikseen krilliäyriäisen, lintuhämähäkin tai laaman. On hirmuisen kiinnostunut eläimistä ja valitsee iltasaduksi aina eläinkirjan. On hyvin tarkka siitä, että hampaat tulee varmasti puhtaiksi. Tukka pitää olla aina hyvin ja tämän pampulan saa sutjakkaasti aamuisin hereille jos hänelle lupaa tehdä jonkun hienon kampauksen. Se on kyllä munkin mielestä hyvä syy nousta vähän aikaisemmin, first things first. 

Tämä nelivuotias laulaa lähes kokoajan. Jos ei mitään oikeaa biisiä niin sitten omia rallatuksiaan. Välillä mä luulen eläväni musikaalissa. Tanssiminen on kans tosi tärkeetä. Me pidetään joka ilta tanssitunti kotona, mutta en tiedä arvostaako meidän alakerran naapurit sitä niinkään. Siispä Hensku pääsee aloittamaan ekan oikean tanssiharrastuksensa enskuussa! En ehkä kykene käsittelemään tätä, mun pitää kuskata mun tytärtä harrastukseen! ♥ Vähänkö se on hei iso tyttö.

Hensku on hiljaisemman puoleinen isoissa porukoissa, mutta kotona ja tuttujen kanssa hän höpöttää ihan ummet ja lammet. Hennin kanssa saa mahtavia keskusteluja aikaiseksi, hänellä on ihania ajatuksia ja hänen positiivisuutensa tarttuu ja saa väkisin hymyilemään. Hän keksii ratkaisun ongelmaan kuin ongelmaan. Mä niin toivon, että sama asenne jatkuu läpi elämän! Sillä pääsee aivan varmasti pitkälle ja ihan minne haluaa.

Paljon onnea rakas Henni ♥

Meidän tuleva syksy ja kuulumiset

Moi vaan kaikille taas pitkästä aikaa! Huhhuh, mulla kuluu nämä blogitauot ihan huomaamatta kun on muuta tekemistä. Kesällä on riittänyt enemmän töitä, mutta nyt kun odotellaan tietoa jatkosta ja suunnitellaan syksyä niin mulla on vallan mainiosti aikaa keskittyä kirjoittamaan! Avaan koneen nykyään niin harvoin että kerkeän aina unohtaa kuinka kiva loppujenlopuks onkaan päästä näpyttelemään.

Kesällä kerettiin käydä mm. Muumimaailmassa. Se oli siistiä! Saatiin liput ja lähdettiin matkaan. Vietettiin yö Naantalissa ja kerettiin vähän shoppaillakin. Käytiin syömässä pienessä söpössä pastapaikassa ja rakastuttiin äidin kanssa pieneen sisustuskauppaan.

Muumimaailmassa etsittiin putkasta karannutta Haisulia ja käveltiin muumitalon kaikki viisi kerrosta läpi. Johan oli meinaan rappusia! Mutta siellä oli juuri sellaista kun odottaisikin. Hensku odotti kaikista eniten Drontti Edvarttia ja kun sitä ei löytynyt mistään niin piti ihan kysyä henkilökunnalta että missä se piileskelee. No se oli kuulemma jo kesäkuussa karannut tiehensä eikä oltu ensimmäisiä jotka sen perään kyseli. Tosi harmi! Tiuhti ja Viuhti oli niiiin ihania, ne höpötti hassusti ja niiden kikatukseen oli melkein pakko yhtyä. Noitamummo taikoi Nuuskamuikkusen patsaaksi mutta onneks me satuttiin olemaan paikalla, Alisa ja Henni purki sen taian että Muikkunen pääsi jatkamaan matkaansa joten nou hätä. Henni on siitä lähtien tasaisin väliajoin taikonut mut patsaaksi, oltiin me sitten kaupassa tai kotona. Varsinkin jos napisen siitä, että pitäis kerätä lelut.

Mökillä käytiin useaan otteeseen. Siellä kerättiin ihan sikkenä mustikoita, syötiin tosi paljon, heiteltiin vesi-ilmapalloja, paljuiltiin ja käytiin järvessä uimassa. Veneiltiin ja ravustettiin kun siihen tuli lupa. Henni on ihan mökki-ihminen! Hän nauttii ulkoilusta ja rauhasta ja luonnosta. Mulla tulee vähän nopeammin mökkikiintiö täyteen, mutta kyllä sinne täytyy syksylläkin suunnata.

Nyt on jo sellaisia syksyn merkkejä ilmassa joista mä oon innostunu. Tänään vedin ekaa kertaa villasukat jalkaan. Tosin se saattoi johtua siitä että mä oon kipeä ja kuume taitaa nousta. Mut musta on ihanaa kun taas tulee syksy! Se on mulle sellaista inspiroitumisen aikaa ♥

Tärpit tyttöjen kesämuotiin

♥ päähuivit. MÄ OLEN NIIN IHASTUNUT NÄIHIN! Mutta silti Hennillä ei vielä ole ainuttakaan. Mä en oikein tiedä mistä aloittaisin näiden etsinnän.

Vasen kuva täältä ja oikea kuva täältä

♥ kimonot. Rakastan kimonoita itselläni ja pampulallekin aion etsiä muutaman. Jos aurinko porottaa niin on hyvä vetää tällänen ohkanen suoja lapsen harteille!

Vasen kuva täältä ja oikea kuva täältä. 

♥ trooppiset kuosit. Mä tykkään mustavalkoisesta, mutta mun mielestä kesään kuuluu värit. Ananasta, palmuja, kaktuksia, isoja värikkäitä kukkia ja flamingoja. Näistä tulee niin vahvasti Havaiji mieleen että mun on pakko tykätä näistä!

Ananasuikkari täältä, kultaiset sandaalit täältä. 

Vesimeloniuikkari täältä, tennarit täältä. 

Sellaiselta näyttää pampulan unelmavaatekaappi kesäksi. Näistä ideoista on hyvä lähteä liikkeelle! Oliks tässä jotain, joka iski teihin? Mun pitäis tehdä laaja vaateinventaario meidän kummankin vaatteille mut se tuntuu ylivoimaisen suurelta projektilta. Tosin, sitten kun mä oon hankkiutunu vanhoista kuteista eroon, voin antaa itelleni luvan uudistaa vaatevalikoimaa!

Hei ainiin, mua voi seurata Pinterestissäkin! Sieltäkin löydyn nimimerkillä essipsi. Mä oon koukussa pinterestiin, mulla on siellä tauluja mm. lasten ja aikuisten muodista, sisustamisesta, äitiydestä ja kaikesta muusta sellaisesta joka muutenkin kuuluu meidän arkeen.

#perjantai

Hennillä alkoi viikonloppu aikaisin eilen kun hoitoon ei tarvinnu ollenkaan mennä. Nukuttiin puoli kahdeksaan asti aamulla ja tämä oli suuri saavutus, tälläistä ei tapahdu ikinä! Me ollaan molemmat aamuvirkkuja ja herätään viikonloppuisinkin kuudelta. Nyt oltiin niin energisiä, että vedettiin aamupalat naamaan ja lähdettiin pyörällä kauppaan. Ihasteltiin matkalla jokaista vastaantulevaa koiraa ja kinattiin kaupassa serkkupojan synttärilahjasta.

 

 Syötiin lounaaksi jääkaapista löytyviä jämiä kun ei viitsitty ostaa kaappia täyteen kun tarkoituksena oli mennä viikonlopuksi möksälle ja siellä on omat sapuskansa. Henni on hulluna salaattiin. Se vetelee sitä ihan sellaisenaan, mutta nyt me väritettiin annosta vähän tomaatilla ja kurkulla ja rypäleillä. Masut tuli täyteen ja mikä parasta; kerettiin nukkua yhessä päikkärit ennen mun iltatyövukia! Henni pääsi nannalaan hoitoon siksi aikaa.

Kun mä tulin yhdeksältä illalla kotiin, oli nanna ja vaari ja Henni meillä hoitamassa iltahommia. Iltapala oli vielä kesken ja nappula oli ihan pirteä. Juteltiin hetki ja Henni antoi ainakin sata lähtöhalia nannalle ja vaarille. Sitten mentiin sänkyyn ja tempaisin päästäni jonkun tuutulaulun. Ja sitten vähän harmiteltiin kun en osannut laulaa sitä enää uudestaan. Mutta tänään keksitään taas uusi laulu as usual. Pusu ja hali ja silmät kiinni, siinä vierähti meidän perjantai!