Uus banneri ja blogin nimi

Hyvästi My little baby blog, sain susta tarpeekseni. Kaipasin vaihtelua ja sain vihdoinkin (!!!) väsättyä uuden bannerin ja musta tuntui, että tähän väliin ois kiva keksiä myös uus nimi blogille. Se onkin nyt sitten Henninen ♥ :) Saattaa olla että tonkin vaihdan hyvin äkkiä, kunhan saisin mielikuvitukseni pelaamaan, saa nähdä :)
           Mun pikkuveikalla ja pikkusiskolla on tänään taxvärkki, ja ne molemmat jäi tänne kotiin kotiorjiks ja lapsenvahdiks, joten mä oon nyt aamun saanut aika rauhassa väsäillä tätä uutta ulkoasua, wohoo! Tosta bannerista tulikin nyt tosi simppeli kun mulla ei ole photaria tällä koneella... Argh :( Noh, mä muuttelen tätä ulkoasua pikkuhiljaa kunnes oon tyytyväinen :)

Eilinen asu + uus tukka

Huomentaa! Mä päätin tulla lisäilemään teille nyt vaan pari kuvaa tosta mekosta joka mulla eilisissä ristiäisissä oli päällä, kun ''asukuvaa'' kyseltiin, ja muutenkin ihmeteltiin että olinko mä aiemmissa kuvissa esiintynyt oranssimekkoinen tyttö :-D Voisin kuvitella, että hämmennystä aiheutti noi hiukset? Kävin siis lauantaina ysin maissa kampaajalla ja värjäsin hiukset todella tumman ruskeiksi, mutta nää kyllä näyttää mustilta... Otsatukankin leikkasin, ja tykkään tästä pehkosta nyt enemmän kuin aiemmista :-) En vaan saanut nyt hyvää kuvaa, kun oon lähdössä lenkille Hennin kanssa ja hiukset oli yön nutturalla niin ne sojottavat joka suuntaan... :-D Mutta yhen kuvan mä kuitenkin uskaltauduin laittamaan, mä laitan näistä kyllä sitten parempaakin kuvaa kun joku päivä jaksan ne hienosti laittaa ;-) Ps. Sori, en kerennyt äsken napata parempia kun Henni heräsi ja hermostui, mutta tossa mekossa siis on etuosa tollainen lyhyt, ja takana sit on tollanen laahus/häntä??

 Edit: Teidän ei tarvitse arvuutella että minkälainen toi mekko on, tätä painamalla näät mekon joka mulla oli ylläni :-)

Ristiäiset

Juhlat ohi! Tytsyli oli kiltisti, kaikkia itketti, pappi ei mokaillut ja ruoka oli hyvää, eli kaikki meni hienosti :) ''Hertta'' sai nimekseen Henni Maria Emmiina ♥ Ollaan tähän asti kutsuttu vauvaa Hertaksi vaikka etunimi onkin ollut päätettynä, tässä on kova totutteleminen, ettei enää lipsahda se Hertta sieltä :)
             Tarjottavana meillä oli voileipäkakkua, kinkkuvihannespiirasta, suklaakakkua, korvapuusteja, appelsiinisuklaamoussekakkua, espressojuustokakkua ja herrasväen pikkuleipiä.Herkkuja meni paljon, mutta kyllä me vielä pari päivää saadaan nauttia kakkujen lopuista ;)
              Henni oli kiltisti suurimman osan, mutta nälän yllättäessä meni hermo totaalisesti. Juhlat oli seurakuntatalolla eikä me siellä keksitty yhtään mestaa jossa ois voinut imettää,  joten äkkiä sit lähdettiin kotiin ruokailemaan. Mikon porukat tuli meille kotiin vielä hetkeks ja pienet hymyt Henni vilautti, jonka jälkeen hän sai masun täyteen.
               Päivästä jäi tosi ihana fiilis, pappi puhui mulle ja Mikolle tosi kauniisti ja kertoi että me ollaan oltu paljon hänen mielessään. Oon niin herkkis, että oli pakko tirauttaa vähäsen. Mikkokin ihanan herkkänä miehenä päästi muutaman kyyneleen ♥ Kyllä siellä oikeastaan melkein kaikki itki, niin nätisti se pappi sanansa valitsi.
              En mä oikein muuta kerrottavaa nyt keksi, saa toki kysyä jos nyt jäi tästä tapahtumasta joku mietityttämään :) Kuvat voi kertoa vähän enemmän, niitä tuli otettua paaljon, mutta en viitsinyt tähän nyt kaikkia tunkea ;) Enjoy!

 

Tälläisiä lahjoja (+paljon muuta!) Henni sai, en vain kerennyt kuvailemaan kaikkea :) 

Neukkuvisiitti

Moikkis! Tultiin just neuvolasta kotiin ja oon yhtä hymyä. Saatiin sellaiset kehut että voivoi! Oli taas niin mahtavaa kuulla, että tyttö on kaikinpuolin terve ja kehittyy tosi hyvin. Vaikka en ajatellutkaan että mitään ongelmia vois olla, niin silti neuvolan jälkeen on aina jotenkin tosi hyvä ja huojentunut fiilis :) Terkka otti eka pituuden ja painon (paino on 6vko iässä 5520g, voihan pullukkaa!) ja sen jälkeen mentiin lääkärille. Sen pienen hetken kun Hertta oli ilman vaippaa mun sylissä (painonoton ajan) niin pisu pääsi ja mä olinkin sitten loppukäynnin märkänä. Hertta ei yleensä pissaa ilman vaippaa ollessaan, mutta joka kerta neuvolassa kastuu paikat. Hertta nauroi ihan koko ajan lääkärille, ja on muutenkin ollut tosi hyväntuulinen tänään. Aamu meni niinkin loistavasti, että yleensä niin aamuvirkku tyttö nukahti syöttämisen jälkeen jolloin mä kerkesin meikata, wohoo! Yleensä mä joudun lähtemään neuvolaan ihan seinästä revityn näköisenä kun toi tyttö ei malta olla sitterissä, syli vaan kelpaa aamuisin.Nyt kuitenkin hän nukkuu niin mä pääsin vähän kirjoittelemaan ja kerkesin syödäkin, tässähän meinaa tulla ihan tylsää kun ei oo seuraa..!

Vaikka mä kerkesin meikata, niin hiusten laittoon ei sit riittänyt aikaa, joten olin ihan pörröpää! Noh, eipä siellä neuvolassa kukaan mua katellutkaan, kun mulla oli niin hurmaavaa seuraa joka vei kaiken huomion... :) ♥

 Tässä nyt pikapika kuulumisia, seuraavaks mä aattelin tehdä postauksen, jossa vertailen omia vauvakuviani Hertan kuviin :) Aikaisemmin kun vilkaisin niitä niin musta me ollaan kyllä ihan samannäköisiä!

Saturday

Moikka vaan! Hertta ei sitten eilen nukkunutkaan päikkäreitä, vaikka lupaavasti jäikin vaunuihin uinumaan. Viis minuuttia ja haen itkevän vauvan. Raukka ei siis nukkunut koko päivänä päikkäreitä, ja jatkoi valvomista iltaan asti. Mä olin valvonut pari edellistä yötä, ja olin tosi väsynyt. Taisin jossain vaiheessa pienet itkutkin tirauttaa. Yhdeksältä menin sänkyyn, kun nanna ja vaari lupasivat hoitaa Herttaa. Nukahdin samantien, ja kahden maissa yöllä nanna toi Hertan syömään. Olin ihan tööt ja ihmettelin, että mitä kello oikein oli. Hertta oli kuulemma nukkunut nelisen tuntia isovanhempien sängyssä. Syötettyäni vauvelin vaihdoin vaipan ja laitoin väsyneen vauvan omaan säänkyynsä. Minuutin päästä kuulin ja haistoin (voi luoja, miten voi noin pikkuisesta tytöstä ees lähteä sellaista hajua!!) että jotain törähti housuihin. No ei muuta kuin taas vaihtamaan se vaippa. Harmikseni siellä oottikin kakkakatastrofi, ja kakkaa oli kainaloissa asti (note to myself: älä osta Pampersia). Vaatteet vaihtoon ja vaippa kans, muksu sänkyyn ja sain jatkaa unia. Nukuttiin aamuun asti ja herättiin iloisina. Nyt mä opin, että lepo on hirmuisen tärkeää äidillekin, väsyneenä pienetkin jutut tuntuu niin ylitsepääsemättömiltä...

Heti aamusta sitten lähdettiin MLL:n kirppikselle. Ostin Hertalle mekon ja bodyn, mutta muuta ei

mukaan tarttunut. Sen jälkeen me tultiin kotiin ja mun kummitätskä tuli kylään ja toi kantoliinan, jes!! Oon oottanut sitä. Toi on tosin älyttömän pitkä ja epäilen, että saankohan mä koskaan tota toimimaan... Täytyy koittaa illemmalla :)

Mikko on tulossa Forssasta takaisin kolmen maissa, kun se eilen lähti sinne myymään autonsa. Mä lähden tekemään ruokaa, me pidetään kiva koti-ilta ja käydään heittämässä meidät porukat yksiin pippaloihin. Samalla voitais hakea leffa, ja saunassakin ois kiva käydä. Huomen aamusta suuntaan heti salille, mutta muita suunnitelmia ei oo. Moido!

Beibi skitsoo ja unohdan syödä

Itkettää, itkettää, itkettää. Hengästyttävää ''ota mut syliin tai kuolen''-itkua. En tiedä mitään stressaavampaa :'( En tiedä mikä vauvalla on, joten en osaa auttaa. Sylissä ei oo kivaa, hoitopöydällä - jolla lysti on yleensä aina taattu - ei oo kivaa, ulkona sataa joten vaunuihin ei pääse ja tutti ei kelpaa. Äiskän kanssa höpöttely ei oo kivaa. Ei oo kuuma eikä oo kylmä. Vaippa on juuri vaíhdettu ja vauva ruokittu. Mutta joku on huonosti :( Yleensä hymyilevällä ja tosi kiltillä vauvalla on nyt kiukkupäivä. Voi toista!

Mulla on kova nälkä. Neuvo ''laita itkevä vauva sitteriin siksi aikaa että saat syödyksi'' ei oikein toimi mulla. En halua kuunnella lohdutonta itkua yhtään, joten vauvan ollessa minuutin verran sitterissä mä nappaan jotain jääkaapista, ja seuraavaks harmittelen kun syömisrytmi meni peballeen ja terveellisyydestä ei oo tietoakaan. Tai no loppujen lopuks, ei ruoka jaksa nyt kiinnostaa yhtään.

Ottaessani Hertan rinnalle hän rauhoittuu melkein heti. Nyt mä kuuntelen vaan pienen pientä itkun jälkeistä nyyhkytystä. Hertalla ei ole nälkä, mutta tissi suussa lohduttaa pientä kummasti. Näyttäis siltä että hän nukahti, mutta heti kun mä liikahdan, vauva hätääntyy, ''mihin piruun se tisu nyt meni?!''.  Jatkan siis huvituttina olemista. Silittelen varovasti pientä päätä ja Hertta imeskelee rintaa unisena. Nyt hän nukahti, ja siirtyi vaunuihin jatkamaan uniaan. Pikkutyttö oli varmaan vain väsynyt, koska yleensä tähän mennessä ollaan nukuttu jo parikin tuntia. Uni ei vaan meinannut tulla :( Saa nähdä miten loppupäivä menee, sais sitä kiukkua vähän tullakin kun Hertta muuten on niin kiltti. Kaikkiahan meitä kiukuttaa joskus. Hyvää päivänjatkoa teille, tää väsynyt äippäkin käy pikkupäikkäreille!

''Te isot ihmiset ymmärtäkäähän,
voi pientäkin joskus ottaa päähän.
Voi lastakin väsyttää päivän työ,
ja häneltäkin huonosti mennä yö.
Voi raivari tulla ja palaa roppu
kun aina on kamala hoppu.

Ei murheet ole vain isojen alaa,
voi pikkuiseltakin pinna palaa.
Voi harmeja sattua aamusta asti,
niin että keljuttaa kamalasti.
Voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin,
voi isääkin siepata ylenmäärin.
Voi päivä mennä pipariksi,
niin että on pantava ranttaliksi.

Siis: Koettakaa ottaa lapsenne lukuun,
kun kuulutte samaan heimoon ja sukuun,
ei aina paista ja ole kesä,
eikä kotikaan ole vain kilttien pesä.
Jos paha päivä on sulla ja mulla
niin annetaan kiukkujen tulla,
niin ei aina vallitse riita ja känä
ja pysytään muutenkin terveempänä!''

Runo täältä.

My body

Mä satun olemaan hyvin itsekriittinen. Synnytyksestä on aikaa nyt viitisen viikkoa, ja mä inhoan tällä hetkellä kroppaani :( Vaikka mä raskausaikana luulin valmistautuneeni siihen, että en heti samalta näytäkään, niin silti mä oon nyt jotenkin tosi surullinen tästä tilanteesta.
                Alkupaino mulla oli 65kg. Raskausaikana painoa tuli 23kg. Nyt about kuukaudessa on lähtenyt 13 kiloa, ja junnaan kamalassa painossa: 70kg. Inhoan tota lukua... Sairaalassa kotiin päästessä paino oli 78kg, ja voi että sitä masennuksen määrää kun huomasin ton luvun :D Hertta painoi syntyessään yli 4 kiloa, joten ihmettelin suuresti, että kokonaisuudessaan vaan 5 kiloa oli lähtenyt. Mä olin niin toiveikkaana lukenut juttuja joissa naisilla jäi kaikki kilot sairaalaan, mutta ei, meikäläinen tuli lähes saman kokoisena kotiin. Paino kuitenkin lähti putoamaan hurjaa vauhtia, n. viikossa lähti 8kg. Mutta nyt oonkin junnannut kolme viikkoa tässä seitsemässäkympissä, ja usko siihen, että voisin vielä joskus olla tyytyväinen itseeni, alkaa hiipua. Mä täysimetän, mutta muuten en tosin ole yrittänytkään painoa pudottaa. Käyn satunnaisesti vaunulenkeillä, ja yritän pitää ruokahaluni kurissa, mutta tuntuu että nälkä on hirmuinen joka imettämiskerran jälkeen. Mä en millään haluais valittaa, mutta rohkaisevat omat kokemukset ois nyt tarpeen... Pikkuvinkkejä?

Ps. Masuikävä! ♥

Rv 17 - Loppuraskaus - Tilanne nyt

            Loppuun iloiset päivänjatkot, ettei ihan surusteluks mene! :)