Kuinka paljon vaatetta vauvalle?

Huomenta :) Minä ja Hensku oltiin äsken kahvittelemassa (kumpikaan ei juonut kahvia, mutta en osaa käyttää sanaa brunssi) mun kaverin Jemin kanssa, ja nyt ollaan taas kotona. Pikkutyttö on ollut koko aamun hereillä ja peuhannut ja touhunnut koko ajan, ja vieläkään ei väsytä. Juteltiin ja naureskeltiin vaikka kuinka kauan ennen kuin lähdettiin kahvilaa päin, ja autossa Henni nukahtikin - tosin vain viideksi minuutiksi. Kahvilassa hän taas heräsi ja tutkaili meitä koko ajan. Kotimatkankin hän oli hereillä ja nyt hän touhuaa tuossa mun vieressä. Mä yritin saada tytsyä nukkumaan, mutta ei vaan väsytä. Hän jäi sänkyynsä juttelemaan lempparilelulleen ja sängystä kuuluu vieläkin ähinää. Toivottavasti kohta alkais nukuttaa, ettei menis ihan yliväsymyksen puolelle. Tai oikeestaan mä en yhtään tiedä, että kuinka kauan tuon ikäiset on hereillä. Kuinka kauan teidän about 2-kuiset nassikat on hereillä päivisin? Oon vaan tottunut sellaisiin vähän päälle tunnin hereilläolo-jaksoihin :D Mutta eihän mun vauva olekaan enää minipieni, joten kai mun täytyy vaan yrittää saada päähäni se tosiasia että nykyään Henni on kauemmin hereillä! Apua, miten aika onkaan vierähtänyt näin nopeesti.

 Mulle tässä lapsenhoidossa vaikeinta on ollut ehkä vaatteiden valitseminen. Tai no, haastavinta. Mua pelottaa että puen Hennille liian vähän tai liian paljon vaatetta. Ja nyt kun tuli luntakin, niin aamulla pähkäilin pitkään että pitääks mun tunkea joku paksu kerros vielä haalarin alle ja viltti vielä päälle vai täh. No, mä päädyin laittamaan villapuvun vielä haalarin alle, ja sen alle vaan ohkaiset sukkikset ja bodyn. Kun tultiin kotiin niin Henskun niska oli ihan kuuma (olin toki siis kahvilassa riisunut haalarin pois välillä), joten ehkä mä sit kuitenkin ylipuin tällä kertaa. Voivoi, mulla on vielä paljon opittavaa. Joku sanoi joskus, että vauvalle pitäisi pukea samanverran vaatetta kuin itse pukee, ja toinen taas sanoi, että enemmän vaatetta vauvalle kuin itselle. Mitenköhän tääkin juttu on? :/ Musta kuitenkin tuntuu että kylmä siinä tulis, jos oisin jättänyt tuon villahaalarin pois välistä. Ja musta järkevämmältä kuulostaa, että pukisin vauvalle enemmän päälle. Äh, täytyy yrittää tästäkin kysyä ens neukkuvisiitillä.

Nyt sängystä kuuluu yliväsymys-kitinää, mä taidan mennä antamaan vähän unimaitoa ja eiköhän tuo ilopilleri pikkuhiljaa ala nukahtaa :) Hyvät päivänjatkot!

Ps. Henni ei eilen enää ollut vauvattelutuulella, joten en postausta siitä voinut tehdä. Koitan tänään uudestaan :) 

Henni 2kk

Hensku on jo 2kk vanha, voi isoa-pientä! ♥ Mä haikeena aattelen sitä kun oltiin sairaalassa ja vasta tutustuttiin Henniin, ja se siellä niin pikkuisena ilmeili ja ähisi eikä osannut avata silmiään. Nyt hän on jo yli 6-kiloinen iloinen pieni emäntä, joka ilahduttaa meitä joka päivä hampaattomalla hymyllään :) Vaikka ne ekat päivät Hennin kanssa oli niin uskomattoman ihania (siis onhan päivät nytkin ihania, mutta eri tavalla) ja oli maailman söpöintä katsoa sitä ihanaa pientä nyyttiä, en silti jaksa odottaa että mun pikkuinen Henni kasvaa ja me saadaan puuhastella yhdessä kaikkia juttuja. Mä odotan tytyn kasvamista innolla!! :) ♥

Henni muutaman tunnin ikäisenä sairaalassa :) ♥

Henni 2kk ♥

Pullukan kuulumiset

Moi! Tänään oli Hennin 2kk neuvola. Neukussa vierähti tunti, kun höpöteltiin niitä näitä, erityisen paljon vauvattamisesta. En ollut koskaan kuullut/lukenut moisesta, mutta se kuulosti ihanalta! Saatiin vauvattamiseen myös resepti ;) Vauvattamisen ideana on luoda yhteys vauvaan tekemällä erilaisia ''tanssi''liikkeitä. Vauvattaminen ei oo mitenkään pakollista, mutta vauvat kuulemma nauttivat siitä hirmuisesti. Vauvattaa voi kuka vaan; äiskä, iskä, vaari, kummi... Vauvattamisessa on vaan neljä liikettä joiden tekemiseen menee alle 5 minuuttia, joten ei musta kuulosta hirmuisen pahalta. Innostuin ja me aletaankin vauvattelemaan nyt päivittäin :) Hennikin nauroi koko ajan kun neukkutäti vauvatteli!

 Hensku sai myös tänään ekan rokotteen. Rokote annettiin suun kautta ja typy maiskutteli sitä ihmeissään ja tuijotteli todella filosofisen näköisenä kaukaisuuteen (kattoon?). Melkein kaikki hän nieli, mutta muutama tippa tuli ulos. Henni naureskeli neuvolantädille melkein koko ajan. Ei ihme, Hensku on muutenkin niin tyytyväinen ja hymyilevä vauva :)
               Meidän tyttö on kuulemma pullukka! Painoa oli 5945g ja pituutta 58cm. Ei tässä nyt millekään laihikselle tarvitse ryhtyä, Henni vaan on suloisen pyöreä ja pusuteltava :P Unohdin kysyä että voiko vauvaa syöttää liian usein, joten jos joku on kysynyt joskus tätä samaista asiaa neuvolassa, niin mikä oli vastaus?

Loppuun pari kuvaa tästä mun uudesta tukasta. Äidin mukaan näytän ihan pikkutytöltä otsatukan kanssa, what do you think? :)

Hei! Vielä sellanen lisäys tähän näin, tai pikemminkin kyssäri: onko muiden vauvat olleet normaalia väsyneempiä ton rotavirusrokotuksen jälkeen? Henni on ollut ihan väskä ja nukkunut koko illan, normaalisti hän on pirteä ja seurustelee paljonkin... Mutta nyt toinen on ihan naatti :( ♥

Vauvakuvat vertailussa

Tässä nyt vihdoinkin tää lupaamani meidän kuvien vertailu-postaus! Kaikki sanoo Henniä mini-Essiks, jotenkin kaikki vaan mieltää hänet mun näköiseksi. Hennissä on oikeesti puolet mua ja puolet Mikkoa; Mikon leuka (jossa söötti pieni kuoppa!♥) ja Mikon suu (huulet ihan saman muotoiset, sellaiset tosi söpöt ja jännät) ja sit taas mun posket ja nenä. Mun mielestä mun vauvakuvat on ihan samanlaisia kuin Henskun, tsiigatkaa tekin ja sanokaa et onks meissä samaa näköä ;)

Weekend

Moro, täällä taas! :) Oon superpirteä ja suihkunraikas, aamulla hikoilin salilla ja nyt oottelen masu kurnien ruokaa... Hirrrmuinen nälkä. Niin oli näköjään myös Hennillä, joka koko aamun hereillä oltuaan nukahti äsken mun viereen. Nyt mä kerkeän siis vähän kirjoitella meidän viikonlopusta :)
                Mikko otti perjantain vapaaksi ja me lähdettiin jo aamusta Kouvolaan. Matkalla Sokos Hotel Vaakunaan me pysähdyttiin Orimattilassa sijaitsevaan Megamyynti Areenaan ja Kauppakeskus Veturiin. Toi nimi ''Veturi'' ei musta kuulostanut jostain syystä mitenkään erityisen huokuttelevalta, mutta kauppakeskus oli kuitenkin täynnä ihania liikkeitä, mutta lauantaina mä en löytänyt sieltä mitään koska olin ihan poikki ja en jaksanut kiinnostua mistään. Ihmeellisintä oli se, että koko reissun aikana Mikko osti enemmän kaikkea kuin mä?! Lauantaina kun lähdettiin taas kotiinpäin ja pysähdyttiin Veturiin niin mä sain mukaani muutaman paidan. Hennille tarttui mukaan vaan kuolalappu, koska tyty on alkanut nyt kuolaamaan ihan hirmuisesti... Joka paikka on ihan kuolassa :D Vaatteita ei tarvinnut ostaa vaikka kaikkea ihanaa löytyi, Hennillä kun on niin paljon jo vaatteita jokaisessa koossa valmiina. Pari päivää sitten mä tsiigailin Hennin vaatevarastoa ja jouduin haikein mielin laittamaan paljon pieneksi jääneitä vaatteita pois, kaikkia ei oltu edes ehditty käyttää... Nyyh :(

Hensku nukkui kaikki automatkat ja shoppaillessa oli hereillä ja tsiigaili rattaista ympäristöä. Mä en tiedä mitään niin söpöä kuin maailmaa silmät pyöreenä ihmettelevä vauveli! Hotelliin päästyämme Henni heräsi ja oli ihan innoissaan, hymyili ja jutteli meille koko ajan ja ihmetteli iskän sylistä käsin, että missäs me ollaan. Otettiin rennosti huoneessamme ja sitten lähdettiinkin syömään alakerrassa olevaan raflaan.

 Että semmonen reissu takanapäin. Tänään me mennään katsomaan yhtä asuntoa, mutta muita suunnitelmia ei oo joten katotaan et mitä päivä tuo tullessaan :) Nyt mä pääsen syömään (ah!), moido!

               
                

Kuvien kopiointi?

Mä en oo perillä, että mikä tää juttu on, josta kaikki puhuvat - tai no, kirjoittavat. Ilmeisesti siis nyt jostain on taas löydetty paljon varastettuja kuvia? Jostain Fb- feikkiprofiilista kenties? Mitä mä nyt eri blogeista oon lueskellut, niin vasta äskettäin on siis näitä varkauksia tapahtunut jotenkin erityisen paljon, vai muutenvaanko kaikki nyt puhuvat aiheesta? Kukaan ei ole mulle ainakaan ilmoitellut mitään, että ois mun kuvia löytänyt joltain, joten siks mä en yhtään tiedä et mitä nyt on tapahtunut. Raskausaikana joku kertoi, että mun masukuvien kera oli Fbeessä profiili, ja siellä ilmeisesti oli paljon muidenkin mammabloggareiden kuvia. Nyt kun tästä on vauhkottu (varmasti ihan syystä) niin paljon, niin mäkin nyt peloissani alan laittamaan kuviini vesileiman. Jos joku muuten tietää, että miten kuviin saa sellaisen kopioinninesto-hommelin, niin mua saa opastaa! Jos se edes vähän auttais, vaikka kyllähän kuvia printscreeninkin kautta saa kopioitua :/ En vain kyllä ymmärrä, että kellä on niin tylsää, että tekee asian noin vaikeimman kautta ja väittää kuvia omakseen.. Mutta sellaisiakin ihmisiä sit näköjään on. Musta vaan on hiukan surullista, että koska mä oon nyt pitänyt bloggaamista tälläisena hauskana harrastuksena, niin nyt se kuitenkin on muuttunut hirmuisen vakavaksi ja koko ajan saa pelätä että mistä niitä omia kuviaan löytää :( Ratkaisuna ois tietysti se, etten tänne kuvia lisäilis, mutta kun mä nyt oon hurahtanut tähän hommaan, niin harmittais älyttömästi jos pitäis lopettaa jonkun pellen takia.

Pssst, tästä pääset aiemmin tänään kirjoittamaani postaukseen, jossa kerron Hennin nimien taustat :)

Nappulanaperon nimet

Eli miten me päädyttiin antamaan ''Hertalle'' nimi Henni Maria Emmiina.
             Henni. Etunimeks me haluttiin edes hiukan ''Herttaa'' muistuttava nimi, koska oltiin niin kiintyneitä siihen nimeen. Mielessä oli myös, että nimi ei olis jokaisella vastaantulijalla. Mikko ehdotti Henniä, ja kun tuijoteltiin vauvaa, niin ihan Henniltähän tuo näytti. Väestörekisterikeskuksen mukaan nimi Henni on annettu 1381 naiselle ja 29 miehelle.
             Maria. Tää nimi kulkee suvussa. Mä itse oon Essi Maria Anniina, mun siskon nimessä on Maria, mun mummin nimessä on Maria ja isomummin nimessä kans. Nimi on kulkenut myös Mikon puolella. Väestörekisterikeskuksen mukaan nimi Maria on annettu 368114 naiselle ja 316  miehelle.
             Emmiina. Kolmanneksi nimeksi me haluttiin myös vähän erikoisempi, muttei mitään ''överiä''. Tää idea tuli multa, ja se on meistä molemmista kaunis nimi. Väestörekisterikeskuksen mukaan nimi Emmiina on annettu 525 naiselle ja 5 miehelle. 

Uus banneri ja blogin nimi

Hyvästi My little baby blog, sain susta tarpeekseni. Kaipasin vaihtelua ja sain vihdoinkin (!!!) väsättyä uuden bannerin ja musta tuntui, että tähän väliin ois kiva keksiä myös uus nimi blogille. Se onkin nyt sitten Henninen ♥ :) Saattaa olla että tonkin vaihdan hyvin äkkiä, kunhan saisin mielikuvitukseni pelaamaan, saa nähdä :)
           Mun pikkuveikalla ja pikkusiskolla on tänään taxvärkki, ja ne molemmat jäi tänne kotiin kotiorjiks ja lapsenvahdiks, joten mä oon nyt aamun saanut aika rauhassa väsäillä tätä uutta ulkoasua, wohoo! Tosta bannerista tulikin nyt tosi simppeli kun mulla ei ole photaria tällä koneella... Argh :( Noh, mä muuttelen tätä ulkoasua pikkuhiljaa kunnes oon tyytyväinen :)

Eilinen asu + uus tukka

Huomentaa! Mä päätin tulla lisäilemään teille nyt vaan pari kuvaa tosta mekosta joka mulla eilisissä ristiäisissä oli päällä, kun ''asukuvaa'' kyseltiin, ja muutenkin ihmeteltiin että olinko mä aiemmissa kuvissa esiintynyt oranssimekkoinen tyttö :-D Voisin kuvitella, että hämmennystä aiheutti noi hiukset? Kävin siis lauantaina ysin maissa kampaajalla ja värjäsin hiukset todella tumman ruskeiksi, mutta nää kyllä näyttää mustilta... Otsatukankin leikkasin, ja tykkään tästä pehkosta nyt enemmän kuin aiemmista :-) En vaan saanut nyt hyvää kuvaa, kun oon lähdössä lenkille Hennin kanssa ja hiukset oli yön nutturalla niin ne sojottavat joka suuntaan... :-D Mutta yhen kuvan mä kuitenkin uskaltauduin laittamaan, mä laitan näistä kyllä sitten parempaakin kuvaa kun joku päivä jaksan ne hienosti laittaa ;-) Ps. Sori, en kerennyt äsken napata parempia kun Henni heräsi ja hermostui, mutta tossa mekossa siis on etuosa tollainen lyhyt, ja takana sit on tollanen laahus/häntä??

 Edit: Teidän ei tarvitse arvuutella että minkälainen toi mekko on, tätä painamalla näät mekon joka mulla oli ylläni :-)

Ristiäiset

Juhlat ohi! Tytsyli oli kiltisti, kaikkia itketti, pappi ei mokaillut ja ruoka oli hyvää, eli kaikki meni hienosti :) ''Hertta'' sai nimekseen Henni Maria Emmiina ♥ Ollaan tähän asti kutsuttu vauvaa Hertaksi vaikka etunimi onkin ollut päätettynä, tässä on kova totutteleminen, ettei enää lipsahda se Hertta sieltä :)
             Tarjottavana meillä oli voileipäkakkua, kinkkuvihannespiirasta, suklaakakkua, korvapuusteja, appelsiinisuklaamoussekakkua, espressojuustokakkua ja herrasväen pikkuleipiä.Herkkuja meni paljon, mutta kyllä me vielä pari päivää saadaan nauttia kakkujen lopuista ;)
              Henni oli kiltisti suurimman osan, mutta nälän yllättäessä meni hermo totaalisesti. Juhlat oli seurakuntatalolla eikä me siellä keksitty yhtään mestaa jossa ois voinut imettää,  joten äkkiä sit lähdettiin kotiin ruokailemaan. Mikon porukat tuli meille kotiin vielä hetkeks ja pienet hymyt Henni vilautti, jonka jälkeen hän sai masun täyteen.
               Päivästä jäi tosi ihana fiilis, pappi puhui mulle ja Mikolle tosi kauniisti ja kertoi että me ollaan oltu paljon hänen mielessään. Oon niin herkkis, että oli pakko tirauttaa vähäsen. Mikkokin ihanan herkkänä miehenä päästi muutaman kyyneleen ♥ Kyllä siellä oikeastaan melkein kaikki itki, niin nätisti se pappi sanansa valitsi.
              En mä oikein muuta kerrottavaa nyt keksi, saa toki kysyä jos nyt jäi tästä tapahtumasta joku mietityttämään :) Kuvat voi kertoa vähän enemmän, niitä tuli otettua paaljon, mutta en viitsinyt tähän nyt kaikkia tunkea ;) Enjoy!

 

Tälläisiä lahjoja (+paljon muuta!) Henni sai, en vain kerennyt kuvailemaan kaikkea :) 

Neukkuvisiitti

Moikkis! Tultiin just neuvolasta kotiin ja oon yhtä hymyä. Saatiin sellaiset kehut että voivoi! Oli taas niin mahtavaa kuulla, että tyttö on kaikinpuolin terve ja kehittyy tosi hyvin. Vaikka en ajatellutkaan että mitään ongelmia vois olla, niin silti neuvolan jälkeen on aina jotenkin tosi hyvä ja huojentunut fiilis :) Terkka otti eka pituuden ja painon (paino on 6vko iässä 5520g, voihan pullukkaa!) ja sen jälkeen mentiin lääkärille. Sen pienen hetken kun Hertta oli ilman vaippaa mun sylissä (painonoton ajan) niin pisu pääsi ja mä olinkin sitten loppukäynnin märkänä. Hertta ei yleensä pissaa ilman vaippaa ollessaan, mutta joka kerta neuvolassa kastuu paikat. Hertta nauroi ihan koko ajan lääkärille, ja on muutenkin ollut tosi hyväntuulinen tänään. Aamu meni niinkin loistavasti, että yleensä niin aamuvirkku tyttö nukahti syöttämisen jälkeen jolloin mä kerkesin meikata, wohoo! Yleensä mä joudun lähtemään neuvolaan ihan seinästä revityn näköisenä kun toi tyttö ei malta olla sitterissä, syli vaan kelpaa aamuisin.Nyt kuitenkin hän nukkuu niin mä pääsin vähän kirjoittelemaan ja kerkesin syödäkin, tässähän meinaa tulla ihan tylsää kun ei oo seuraa..!

Vaikka mä kerkesin meikata, niin hiusten laittoon ei sit riittänyt aikaa, joten olin ihan pörröpää! Noh, eipä siellä neuvolassa kukaan mua katellutkaan, kun mulla oli niin hurmaavaa seuraa joka vei kaiken huomion... :) ♥

 Tässä nyt pikapika kuulumisia, seuraavaks mä aattelin tehdä postauksen, jossa vertailen omia vauvakuviani Hertan kuviin :) Aikaisemmin kun vilkaisin niitä niin musta me ollaan kyllä ihan samannäköisiä!

Saturday

Moikka vaan! Hertta ei sitten eilen nukkunutkaan päikkäreitä, vaikka lupaavasti jäikin vaunuihin uinumaan. Viis minuuttia ja haen itkevän vauvan. Raukka ei siis nukkunut koko päivänä päikkäreitä, ja jatkoi valvomista iltaan asti. Mä olin valvonut pari edellistä yötä, ja olin tosi väsynyt. Taisin jossain vaiheessa pienet itkutkin tirauttaa. Yhdeksältä menin sänkyyn, kun nanna ja vaari lupasivat hoitaa Herttaa. Nukahdin samantien, ja kahden maissa yöllä nanna toi Hertan syömään. Olin ihan tööt ja ihmettelin, että mitä kello oikein oli. Hertta oli kuulemma nukkunut nelisen tuntia isovanhempien sängyssä. Syötettyäni vauvelin vaihdoin vaipan ja laitoin väsyneen vauvan omaan säänkyynsä. Minuutin päästä kuulin ja haistoin (voi luoja, miten voi noin pikkuisesta tytöstä ees lähteä sellaista hajua!!) että jotain törähti housuihin. No ei muuta kuin taas vaihtamaan se vaippa. Harmikseni siellä oottikin kakkakatastrofi, ja kakkaa oli kainaloissa asti (note to myself: älä osta Pampersia). Vaatteet vaihtoon ja vaippa kans, muksu sänkyyn ja sain jatkaa unia. Nukuttiin aamuun asti ja herättiin iloisina. Nyt mä opin, että lepo on hirmuisen tärkeää äidillekin, väsyneenä pienetkin jutut tuntuu niin ylitsepääsemättömiltä...

Heti aamusta sitten lähdettiin MLL:n kirppikselle. Ostin Hertalle mekon ja bodyn, mutta muuta ei

mukaan tarttunut. Sen jälkeen me tultiin kotiin ja mun kummitätskä tuli kylään ja toi kantoliinan, jes!! Oon oottanut sitä. Toi on tosin älyttömän pitkä ja epäilen, että saankohan mä koskaan tota toimimaan... Täytyy koittaa illemmalla :)

Mikko on tulossa Forssasta takaisin kolmen maissa, kun se eilen lähti sinne myymään autonsa. Mä lähden tekemään ruokaa, me pidetään kiva koti-ilta ja käydään heittämässä meidät porukat yksiin pippaloihin. Samalla voitais hakea leffa, ja saunassakin ois kiva käydä. Huomen aamusta suuntaan heti salille, mutta muita suunnitelmia ei oo. Moido!

Beibi skitsoo ja unohdan syödä

Itkettää, itkettää, itkettää. Hengästyttävää ''ota mut syliin tai kuolen''-itkua. En tiedä mitään stressaavampaa :'( En tiedä mikä vauvalla on, joten en osaa auttaa. Sylissä ei oo kivaa, hoitopöydällä - jolla lysti on yleensä aina taattu - ei oo kivaa, ulkona sataa joten vaunuihin ei pääse ja tutti ei kelpaa. Äiskän kanssa höpöttely ei oo kivaa. Ei oo kuuma eikä oo kylmä. Vaippa on juuri vaíhdettu ja vauva ruokittu. Mutta joku on huonosti :( Yleensä hymyilevällä ja tosi kiltillä vauvalla on nyt kiukkupäivä. Voi toista!

Mulla on kova nälkä. Neuvo ''laita itkevä vauva sitteriin siksi aikaa että saat syödyksi'' ei oikein toimi mulla. En halua kuunnella lohdutonta itkua yhtään, joten vauvan ollessa minuutin verran sitterissä mä nappaan jotain jääkaapista, ja seuraavaks harmittelen kun syömisrytmi meni peballeen ja terveellisyydestä ei oo tietoakaan. Tai no loppujen lopuks, ei ruoka jaksa nyt kiinnostaa yhtään.

Ottaessani Hertan rinnalle hän rauhoittuu melkein heti. Nyt mä kuuntelen vaan pienen pientä itkun jälkeistä nyyhkytystä. Hertalla ei ole nälkä, mutta tissi suussa lohduttaa pientä kummasti. Näyttäis siltä että hän nukahti, mutta heti kun mä liikahdan, vauva hätääntyy, ''mihin piruun se tisu nyt meni?!''.  Jatkan siis huvituttina olemista. Silittelen varovasti pientä päätä ja Hertta imeskelee rintaa unisena. Nyt hän nukahti, ja siirtyi vaunuihin jatkamaan uniaan. Pikkutyttö oli varmaan vain väsynyt, koska yleensä tähän mennessä ollaan nukuttu jo parikin tuntia. Uni ei vaan meinannut tulla :( Saa nähdä miten loppupäivä menee, sais sitä kiukkua vähän tullakin kun Hertta muuten on niin kiltti. Kaikkiahan meitä kiukuttaa joskus. Hyvää päivänjatkoa teille, tää väsynyt äippäkin käy pikkupäikkäreille!

''Te isot ihmiset ymmärtäkäähän,
voi pientäkin joskus ottaa päähän.
Voi lastakin väsyttää päivän työ,
ja häneltäkin huonosti mennä yö.
Voi raivari tulla ja palaa roppu
kun aina on kamala hoppu.

Ei murheet ole vain isojen alaa,
voi pikkuiseltakin pinna palaa.
Voi harmeja sattua aamusta asti,
niin että keljuttaa kamalasti.
Voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin,
voi isääkin siepata ylenmäärin.
Voi päivä mennä pipariksi,
niin että on pantava ranttaliksi.

Siis: Koettakaa ottaa lapsenne lukuun,
kun kuulutte samaan heimoon ja sukuun,
ei aina paista ja ole kesä,
eikä kotikaan ole vain kilttien pesä.
Jos paha päivä on sulla ja mulla
niin annetaan kiukkujen tulla,
niin ei aina vallitse riita ja känä
ja pysytään muutenkin terveempänä!''

Runo täältä.

My body

Mä satun olemaan hyvin itsekriittinen. Synnytyksestä on aikaa nyt viitisen viikkoa, ja mä inhoan tällä hetkellä kroppaani :( Vaikka mä raskausaikana luulin valmistautuneeni siihen, että en heti samalta näytäkään, niin silti mä oon nyt jotenkin tosi surullinen tästä tilanteesta.
                Alkupaino mulla oli 65kg. Raskausaikana painoa tuli 23kg. Nyt about kuukaudessa on lähtenyt 13 kiloa, ja junnaan kamalassa painossa: 70kg. Inhoan tota lukua... Sairaalassa kotiin päästessä paino oli 78kg, ja voi että sitä masennuksen määrää kun huomasin ton luvun :D Hertta painoi syntyessään yli 4 kiloa, joten ihmettelin suuresti, että kokonaisuudessaan vaan 5 kiloa oli lähtenyt. Mä olin niin toiveikkaana lukenut juttuja joissa naisilla jäi kaikki kilot sairaalaan, mutta ei, meikäläinen tuli lähes saman kokoisena kotiin. Paino kuitenkin lähti putoamaan hurjaa vauhtia, n. viikossa lähti 8kg. Mutta nyt oonkin junnannut kolme viikkoa tässä seitsemässäkympissä, ja usko siihen, että voisin vielä joskus olla tyytyväinen itseeni, alkaa hiipua. Mä täysimetän, mutta muuten en tosin ole yrittänytkään painoa pudottaa. Käyn satunnaisesti vaunulenkeillä, ja yritän pitää ruokahaluni kurissa, mutta tuntuu että nälkä on hirmuinen joka imettämiskerran jälkeen. Mä en millään haluais valittaa, mutta rohkaisevat omat kokemukset ois nyt tarpeen... Pikkuvinkkejä?

Ps. Masuikävä! ♥

Rv 17 - Loppuraskaus - Tilanne nyt

            Loppuun iloiset päivänjatkot, ettei ihan surusteluks mene! :)