Ekaa kertaa hampilääkärissä!

Tänään oltiin heti aamusta jännän äärellä, kun edessä oli Henskun ensimmäinen hammaslääkärikäynti. Tai  ei meitä oikeestaan edes jänskättänyt kun oltiin puhuttu koko tsydeemistä Hennin kanssa paljon etukäteen ja neitokainen oli ihan innoissaan menossa tarkastuttamaan, että ollaaks me pesty kaikki hammaspeikot pois!

Noh, aulassa kerettiin olla arviolta neljä minsaa ja vastaanotolla kaks ja se oli sit siinä. Lääkärisetä siis vin laski, että montako legoa sieltä suusta löytyy. Kaks takahammasta pitäis vielä tulla alas (ja niitäkään ei välttämättä tule, mullakaan ei ole), mutta muuten kaikki oli oikein buenosti! Hensku antaa pestä hampaat aina kiltisti eikä hammaspesulle tarvitse kahta kertaa käskeä. Hei muuten, mua alkoi kiinnostaa: kuinka monta hammasta teidän 2-vuotiailla on ollut ja kuinka teillä sujuu hammaspesut? Tuleeko taistelu vai hoituuko homma rutiinilla? 

''Täs  mä ja mun säihkyvät, sievät legot!"

 ''Ja täs viel nää mun ihanat pupupökät!"

New In

Leopardipökät - TÄÄLTÄ

Laukku - TÄÄLTÄ

 Babydoll - TÄÄLTÄ

Postaus sisältää yhteistyokumppanin tuotelinkkejä

2-vuotiaan omat kembalot

Parties are overrrrr! Pienen tyttöni 2v-kemuja juhlittiin tänään ja oikea syndepäivähän on huomenna. Jonkinsortin ikäkriisi täällä nyt puskee päälle, mut ei siitä nyt enempää! Keskitytään ihanien kemujen läpikäymiseen näin kuvien muodossa. Luvassa ei oo mitään överihienoa, vaan meidännäköistä karkelointia ja muutama hassu koriste siellä täällä. Mutta meillä kaikilla oli niin muukaavaa...

Semmosta! Juttu ei luista nyt alkuunkaan joten tähän on nyt tyydyttävä. Rättiväsynyt mama kuittaa ja kömpii pian kaksvuotiaan tättähäärän viekkuun, öitä! ♥

Tervetuloa (IHANA!) harmaa arki!

Moi! Onpas taas ihanaa saada sut sieltä lukaisemaan näitä mun juttuja! Millainen päivä sulla on tänään? Meidän eka kokonainen viikko tarha- ja kouluarkea on taputeltu kasaan tämän viikon osalta ja fiilis on ihan GREAT! On ollut mielettömän piristävää päästä ''ihmisten ilmoille'' parin vuoden tauon jälkeen. Pari vuotta meni vähän silleen rönsyillen, mutta koska koulu on motivoinut mua meikkaamaan ja kiinnittämään huomiota vaatteisiin, on mielikin paljon iloisempi ja olo itsevarmempi!

Ihan valtavasti mun itsevarmuutta on kohottanut myös se, kun tunnen händlääväni tämän arjen ja tiedän, että me pärjätään neitiseni kanssa hyvin. Arki yleisesti ottaen tuntuu tällä hetkellä tosi ihanalta ja sujuvalta, vaikka kaikki ei mitenkään täydellistä olekaan. Esimerkiks kasa pahveja oottelee eteisen kaapissa, että saisin raahattua ne tuohon parinsadan metrin pähän keräykseen ja kasa kirjaston kirjoja odottelee, että saisin kiikutettua ne tuohon sadan metrin päähän takaisin sinne minne ne kuuluvat. Pieniä hommia, jotka on vaan jääneet lojumaan, mutta jotka ei haittaa mitään. Kaapitkin oottelee siivousta, mut aion ennen niiden kimppuun käymistä selviytyä Hennin ensviikkoisista synttäribibiksistä!

Henni ratsasti koko aamun kepillä ja huuteli ''ihahaa, ihahaa, hepo hintahtaaa!". Mä yritin ottaa jotain fiilistelykuvia, mut neiti heppatyttö photobombas ja lopputuloksena oli vaan alla olevaa matskua. Siivottiin pissat lattialta kun vaipan sijaan laitettiin pikkarit ja siinä ratsastaessa ei potalle keritty. Syötiin makaroonilaatikkoa. Oltiin kärräämässä pinnistä pois, koska Henni ei ole suostunut nukkuman siellä 1,5 vuoteen ja just tänään hän sit välttämättä haluskin nukahtaa sinne päikkäreille. No mikäs siinä sit, kyl Edgar-Eetwartin (aka poikaystävätyynyn) kaikussa kelpaa nukkua. Hennin kohdalla se on vaan söpöä, äipän kohdalla se on ihan siinä rajamailla et onkse söpöä vai säälittävää. Semmosta ihan perus arkea. Kyl te tiedätte. I love it. 

Viikkofiilareita

Moikkamoi! Mulla oli tänään eka koulupäivä ja se meni näin tosi napakasti sanottuna hyvin. Korvissa tosin humisee vähän edelleen koska noh, teinipojat osaa pitää aikamoista älämölöä. Aika suurena yllätyksenä tuli, että mun luokalla on vain 3 tyttöä ja loput on poikia. Ei media-ala ole mitenkään miesvaltainen joten sikäli aika jännä juttu. No eiköhän tää tästä! Oon siis kolme vuotta nuorempien kanssa samalla luokalla ja siksi viittasin teinipoikiin. Ääntä kyllä riitti :D ihan kiva meininki siellä silti oli ja mä oottelen jatkoa innolla! ♥

Tän näkösenä mä tänään yritin sulautua ysiseiskojen joukkoon

Hennulainen jäi tänään ekaa kertaa suu mutrulla hoitoon, mutta päivän päätteeksi hoitaja kertoi että sekin pieni mutru oli häipynyt samantien kun leikit saatiin käyntiin. Tuntui silti sydäntäraastavalta vaan aamulla poistua pikaisesti paikalta kun toinen siellä mutristeli ja inisi! Oon tosin ylpeä meistä kummastakin; mä lähdin nopeasti vaikka mieli teki napata ipana sylkkyyn ja lohduttaa ja ihanaa kun Hennulainenkin sitten heti reipastui ja keitti puuroa nukeille. That's my girl! 

Arvatkaapa onko vaikeeta herättää tämmönen nuppunen aamulla?! 

Joka aamu tällä viikolla (paitsi tänään!) Henni on mun herätysyritysten jälkeen vaan kääntänyt kylkeä, napannut vauvan kainaloon ja sanonut "vähän vielä nukkuu". OUMAIKAAAAAD miten äitin tekiskään mieli vaan käpertyä viekkuun ja silitellä ja ihailla nuppua! Onneks Hennula herää ja piristyy tosi nopsasti ja reippaasti sitten suunnataan potalle ja muihin aamutoimiin. Meillä on lähtenyt siis tosi hyvin uusi rytmi rullaamaan, ei mitään valittamista! 

Tähän väliin tämmönen kuva joka ei liity tekstiin mitenkään, MUTTA TOI KIMONO! ♥

Ainiin ja sitten halusin vielä sanoa pari sanaa Henskun puheenkehityksestä! Neitonen siis puhui jo tosi paljon ja nappaili uusia sanoja päivittäin ennen hoitoon menoa, mutta mä sanon nyt vaan että WOU, tällä viikolla puhe on saanut vielä ihan järkyttävän paljon lisäboostia! Siis ihan käsittämätöntä kuinka paljon kehitystä on tapahtunut viikossa. Ja halusin myös kysyä teiltä, että onko teidän lapset alkaneet yhtäkkiä höpötellä juurikin esimerkiks hoidon aloituksen seurauksena? 

Näihin tunnelmiin tällä kertaa, oikein ihana viikonloppua teille kaikille! 

Äipän biitsilook

Vielä on kesää jäljellä ja sitä rataa. Hellepäivistä ollaan saatu nauttia erityisen paljon, mutta senhän te olette varmasti jo huomanneetkin. En päässyt haluamaani kesäkuntoon ja ylimääräiset makkarat jokapuolella kehoa kummittelevat varsinkin silloin, kun pitäis lähteä rantaveteen läpsyttelemään taaperon kanssa. Ongelmaahan ei olisi, jos osaisin kantaa niitä ja raskausarpiani ylpeänä, mutta kun en osaa. Oon ihan oikeesti sitä mieltä, että on ihan sama millainen kroppa sulla on, mutta näytät kerrassaan mahtavalta jos oot itsevarma. Mutta koska mä en ole, mun on pakko verhota ne ylimääräiseni jotenkin piiloon. Yks hyvä pelastus rannalle on ihanan näköinen sarong!

Bikinit HerSecret | Sarong HerSecret | Sormukset Glitter

Omani klikkasin HerSecretiltä ostoskoriini tilaisuuden tullessa eteen. Mulla on sama kans leopardikuosisena ja kesän lipuessa pikkuhiljaa ohi mä oon jo mielessäni yhdistellyt näitä ihanan isoja huiveja erilaisiin syksyasuihin. Ehkei ihan vielä kuitenkaan mennä syksyyn asti. Nautitaan nyt näistä kuumuuksista vielä hetki jos toinenkin! Ja nauttikaa kans mun awkward-poseerauksista! Mun paikka vaan selvastikin on kameran toisella puolen, siitä ei pääse mihinkään :D Mut eiks se niin ole, et mitä enemmän mä uskaltaudun kameran eteen, sitä varmemmaks se olo siinä myös tulee? Enpä tiiä, täytyy laittaa tää teoria testaukseen!

Postaus sisältää yhteistyökumppanin tuotelinkkejä

Ps. Tää postaus on omistettu Annalle! :D ♥

Viimeinen viikko yhdessä kotona

Pieni tarhalainen on saateltu jo aikoja sitten untenmaille ja nyt jäi tälle iloiselle äipällekin hetki aikaa kirjoitteluun! Eka hoitopäivä on siis ohi ja se meni mun järkystä jännityksestä huolimatta hoitotädin mukaan ihan loistavasti. Ei ollut pienintäkään probleemaa ja aamulla Hennulan hoitoon heittäessäni livahdin paikalta niin nopeasti pois, ettei likka edes tajunnut tilannetta. No tää mami ei ollu ihan yhtä reipas ja rapiat viistoista minsaa autossa itkua väänsinkin... Mulla oli myös huimat suunnitelmat ja olin päättänyt, että nytpäs mää muuten siivoonkin kaikki kaapit ja puunaan koko huushollin tämän viikon aikana kun oon yksin, mutta vielä tänään en ihan ollut niin reippaalla tuulella, että olisin suursiivouksen alottanu. Oikeestaan mä vilkuilin kelloa koko ajan ja ootin, että pääsisin hakemaan Hennulaisen kahdentoista maissa kotiin. No reippaana se napero sieltä tuli ja vaikka odotinkin hänen olevan loukkaantunut niin eipä vaan ollut!

Otsikko viittaa seuraaviin kuviin, jotka räpsin viime viikolla kun tosiaan vietettiin vikaa yhteistä viikkoamme himassa. Ei tehty mitään erityistä, mutta jotenkin mä vaan pysähdyin tosi monta kertaa sen viikon aikana yksittäisiin hetkiin ♥

Mites teillä on sujunu eka päivä hoidossa? Eipä muuta tällä kertaa, kauniita unia!